Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria

Konsta Pylkkänen etsii kortteeria kertoo Havukka-ahon ajattelijasta tutun, rakastetun korpifilosofin myöhemmistä vaiheista. Konsta on ollut vuosien ajan Lapissa, lisenssien apumiehenä tutkimusasemalla, ja palaa pitkästä aikaa kotiseudulleen. Hän on nyt eläkkeellä, ja hänen tarvitsisi vain päästä huonemieheksi johonkin taloon, löytää katto päänsä päälle, niin kaikki olisi hyvin.

Kirja kuvaa syksyä ja Konstan kuljeskelua kainuulaisissa metsämaisemissa. Hän poikkeaa tutuissa ja tuntemattomissa taloissa, miettii olisiko niissä ainesta tulevaksi majapaikaksi ja kyselee samalla muiden talojen asioista.

Joka paikassa Konsta samalla ihmettelee nykymaailman menoa. On tehty metsäautoteitä, ja "moottorisahan karnutus oli tullut pysyäkseen Suomen metsiin". Konsta on pettynyt, jos johonkin taloon on menty hankkimaan auto tai jos piha on täynnä romua tai taloon on ostettu nahkasohva ja nojatuolit. Mitä ne ihmiset sellaisella meinaavat keskellä Kainuun korpea? Onneksi on muutamia tolkun ihmisiäkin, joilla on vielä hevonen eikä mitään katepillaria. Nähdessään joskus talon pihassa hevosen Konsta ilahtuu. Hevonen on hyvä merkki.

Hänen ajattelunsa on yhtä riemastuttavaa kuin ennenkin:

"Miettiessään radiota ja televisiota siinä varvukossa kähniessään Konsta äityi pohtimaan tiedonkulun ihmeitä. Ajatella että ilma on täynnä vinhasti kiitäviä viestejä, satoipa tai paistoi. Teki mieli melkein väistellä kaikkialla viuhuvia radiouutisia ja kuunnelmia ja esitelmiä."

Konsta tapaa kortteeria etsiessään mitä erilaisimpia persoonallisuuksia, kuten Taunon, joka vaikuttaa siltä, että saattaa olla pahapäinen sille tuulelle sattuessaan. "On tainnut toinen maailmansota vähän häiritä Taunon kehitystä", Konsta arvelee. Nyymanni puolestaan on joku outo taiteilija, joka on jättänyt hyväpalkkaisen työnsä etelässä ja muuttanut keskelle Kainuun metsiä, jonne on rakentanut itselleen komean linnan. Jotain outoa ja epäilyttävää hänessäkin täytyy olla. Kasvissyöjä kaiken lisäksi!

Veikko Huovisen kieli on jälleen todella eloisaa, värikästä ja vivahteikasta. Niin, ja tietenkin humoristista. Sitä lukee suurella nautinnolla. Löysin taas melkein joka sivulta jotain hauskaa, mitä piti lukea miehellenikin - joka on myös lukenut nämä Konsta-kirjat varmaan monta kertaa.

Huumorin ohella kirja ottaa myös kantaa yhteiskunnan muutokseen, rakennemuutokseen, josta se toteaa:

"Niin sanottu rakennemuutos leijaili maiden ja metsien yllä, pistäytyi kyliin ja talojen pihoihin, meni näkymättöminä kiehkuroina ikkunoista ja ovista sisään ja jäyti ikivanhassa korpikulttuurissa elävien mielenrauhaa." 

Huovinen harmittelee kirjassaan sitä, miten koneellistuminen vie ihmisiltä työt, nuoret muuttavat Etelä-Suomeen tai Ruotsiin, talot autioituvat, pienkaupat kuolevat ja syrjäkylien kouluja lopetetaan.

Mutta vaikka tämä on surullista, kirja on silti täynnä elämäniloa, sillä vielä on Konsta voimissaan ja vielä hän tapaa muitakin aitoja ja alkuperäisiä Kainuun ukkoja. Löytääpä hän lopulta sen kortteerinkin, jossa on mukava asettua aloilleen viettämään vanhuuden päiviä.

Jaan vielä loppuun kirjasta otteen, joka kuvaa minusta hyvin näiden Konsta-kirjojen hersyvää kieltä ja huumorin pilkettä:

"Mutta ikiomaa vapautta oli ollut. Sai lähteä uusiin ilmansuuntiin kellekään tiliä tekemättä. Kaikenlaista tuli reistattua. Harvempi on käynyt avaruuden katolla ja selvittänyt maailmankaikkeuden arvoitukset. Helkkari miten Lentualla oli kerran sähäkkä turnajainen maisterien kanssa. Lieneekö tallella Havukan vintillä ne pyymetsopaperit. Hän kyllä varoitti, että ruskeata kumisaapaslaatikkoa ei saa hävittää. Saakelin pojantöheröt olivat myyneet hänen kirjansa jollekin mölkerölle. Viken pöljä! Mutta mitä se Mooses Pessi meni kuolemaan syyttä suotta. Mooseksen luona oli elämä yhtä juhlaa. Oli se niin jalo mies, vaikka vähän yksinkertainen."

Se, että Havukka-ahon ajattelijasta tuttu Mooses Pessi on tähän mennessä jo kuollut, kerrotaan melkein heti kirjan ensimmäisillä sivuilla, joten tämä ei liene kovin paha spoilaus. Mooses Pessi on se huikea tyyppi, jonka ikimuistoinen nauru jää kyllä mieleen, jos on katsonut Havukka-ahon ajattelijan elokuvana!

Lämminhenkinen, hilpeä ja riemukas teos on tämä Konsta Pylkkänen etsii kortteeria. Se on sekä luonnonläheinen että ihmisläheinen. Konstan seurassa Kainuun korvessa meno on leppoisaa ja kaukana on kavala maailma. Tulee ihan mieleen, että olisipa elämä tällaista! Suosittelen, jos kaipaat kevyttä luettavaa, josta tulee hyvälle tuulelle. Mutta lukeminen kannattaa tietysti aloittaa Havukka-ahon ajattelijasta, jos se on vielä lukematta.

Meillä on omassa hyllyssä myös Konstan pylkkerö, joka olisi ehkä pitänyt lukea ennen tätä, mutta samapa tuo. Lukaisen sen joskus, kun haluan taas nautiskella!

WSOY 2004
160 sivua
Päällyksen maalaus Seppo Polameri
Päällyksen typografia Martti Ruokonen

Kirjasta ovat bloganneet myös 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä ja Sallan lukupäiväkirja.