Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Tuhat loistavaa aurinkoa on yksi lempiromaaneistani, ja olenkin jo kauan suunnitellut, että lukisin sen uudestaan. Niissä mietteissä otin tuon kirjakuvankin varmaan jo vuosi sitten.

Nyt kirja on luettu, ja edelleen se pitää paikkansa lempiromaanieni joukossa. Niin syvästi koskettava ja alusta loppuun asti taitavasti punottu tarina tämä on. Kylläkin monin paikoin hirveän järkyttävä ja traaginen. En muista, minkä muun kirjan äärellä olisin itkenyt niin monta kertaa kuin tämän. Toki niitä voi olla, mutta ei aivan lähimenneisyydessä.

Onneksi Tuhat loistavaa aurinkoa tarjoaa silti myös kauneutta, ystävyyttä ja hyviä hetkiä - eihän sitä kaikkea surua muuten kestäisi.

Afganistanin Heratissa elää kahdestaan äitinsä kanssa Mariam, avioton lapsi. Hänen äitinsä on järkyttävän katkera ja kielteinen, ja vasta jälkeenpäin Mariam alkaa ymmärtää katkeruuden syitä. Lapsuuden ja nuoruuden onnenhetkiä hänelle ovat kuitenkin isän jokaviikkoiset vierailut tyttärensä luona.

Mariam on vain 15-vuotias, kun tapahtuu ikäviä asioita, joiden seurauksena hänet naitetaan kabulilaiselle Rashidille, joka on nuorta vaimoaan kolmekymmentä vuotta vanhempi, ruma ja mahakas. Teinitytön silmissä hän on siis vanha ukko. Taakse jää rakas kotiseutu muistoineen, kun Mariam joutuu muuttamaan Kabuliin ja sopeutumaan kuuliaisen vaimon rooliin.

Koska jo takakannessa kerrotaan, että burqan alle kätkeytyy nöyryytysten ja mustelmien lisäksi hiipuva toivo lapsesta, ei liene pahaa spoilausta kertoa, että epäonnekseen Mariam joutuu uudestaan ja uudestaan kokemaan keskenmenoja. Näiden takia Rashid alkaa vihata onnetonta vaimoaan, joka ei pysty antamaan hänelle lasta - toisin sanoen hänen kaipaamaansa poikaa. Rashid muuttuu ilkeäksi ja väkivaltaiseksi.

Seuraava ote on kohdasta, jossa Mariamille on tullut ensimmäinen keskenmeno:

"Mariam makasi sohvalla kädet polviensa välissä ja katsoi ulkona tuiskuttavaa lunta. Hän muisti äitinsä sanoneen, että jokainen lumihiutale oli huokaus, jonka ahdistunut nainen oli jossain päin maailmaa päästänyt. Että nuo huokaukset kohosivat ylös taivaalle, kerääntyivät siellä pilviksi ja hajosivat sitten hiutaleiksi, jotka äänettömästi leijailivat alas kulkijoiden päälle. 
  Muistutukseksi siitä, miten meidän kaltaisemme naiset kärsivät, hän sanoi. Miten me vaieten kestämme kaiken, mitä osaksemme tulee."

Parikymmentä vuotta myöhemmin nuoresta Lailasta tulee Rashidin toinen vaimo, mikä tapahtuu sekin traagisten tapahtumien seurauksena. Aluksi Mariam vihaa Lailaa, mutta ajan mittaan naisista tulee parhaat ystävät ja liittolaiset miehensä julmuuden edessä. Laila saa myös lapsia, joita Mariamkin rakastaa ja saa kokea äitiyden iloa heidän kauttaan.

Lopulta kauneimpia asioita tässä kirjassa on juuri Mariamin ja Lailan välisen ystävyyden kuvaus. He ovat valmiita mihin tahansa auttaakseen toinen toistaan. Mutta miten monta kovaa iskua he joutuvatkaan kokemaan yhdessä ja erikseen. Elämä on julmaa Afganistanissa yleensä ja naisille aivan erityisesti.

Naisten henkilökohtaisen tarinan taustalla kuohuvat Afganistanin väkivaltaiset sodat, kapinalliset ja terroristit. Talibanit ottavat vallan, sitten aikanaan tulevat syksyn 2001 hirveät terrori-iskut Amerikassa ja sen seurauksena taas uusi sota Afganistaniin. Kirjan lopussa eletään vuotta 2003, jolloin maassa on vaihteeksi rauhallisempaa ja vapaammat olot. Myös Mariam ja Laila joutuvat kokemaan sotien kauhut ja niiden aiheuttamat menetykset henkilökohtaisesti. Läheisiä kuolee tai lähtee pakolaisiksi.

Onneksi kirjan henkilöt jaksavat silti toivoa ja taistella paremman elämän puolesta.

Tuhat loistavaa aurinkoa on pakahduttavan surullinen, mutta myös valtavan herkkävireinen ja kaunis romaani. Ei voi kuin ihmetellä, miten taitavasti Khaled Hosseini miehenä on osannut eläytyä naisten koviin kohtaloihin ja sisimpiin tuntoihin.

Totta on kyllä, mitä alle linkittämässäni Kujerruksia-blogissakin sanotaan, että ehkä kirjassa on liikaakin toivoa. Tosielämässä on varmasti paljon tällaisia tarinoita, joissa ei ole toivonpilkahdustakaan, puhumattakaan onnellisesta lopusta. No, ei tämäkään kirja silti kaikkien henkilöiden osalta pääty onnellisesti. Mutta emme kai me kestäisi lukea täysin toivotonta tarinaa, jossa kenellekään ei kävisi edes lopussa hyvin...

Nimensä kirja on saanut Sa'ib-e Tabrizin Kabulista kertovasta runosta, jonka säkeet pyörivät Lailan isän mielessä eräänä päivänä:

"Kuinka laskea ne kuut, jotka sen katoilla himertävät, 
tai ne tuhat loistavaa aurinkoa, jotka sen muurien taa 
kätkeytyvät."


Hosseinin kirjoista Ja vuoret kaikuivat minulla on jostain syystä jäänyt vielä lukematta. Mutta nyt voin alkaa vihdoin suunnitella senkin lukemista. Nähtäväksi jää, miten monta vuotta saan siihen suunnittelemiseen uppoamaan!

Otava 2008
Seven-pokkari 2009
Pokkarissa 399 sivua
Alkuteos A Thousand Splendid Suns 2007
Suomentanut Kristiina Savikurki
Kannen kuva: Shaul Schwarz/Getty Images
Kannen suunnittelu: David Mann

Tässä pari muuta bloggausta tästä kirjasta: Rakkaudesta kirjoihin ja Kujerruksia.