torstai 21. marraskuuta 2019

Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla

Tässä kirja, joka on voimaannuttavaa lukemista näin mielenterveysviikolla ja marraskuun hämärässä.

Viktor E. Frankl oli itävaltalainen neurologi ja psykiatri, joka joutui juutalaisuutensa takia keskitysleireille. Hän oli muun muassa Auschwitzissa ja Dachaussa, ja melkein kaikki hänen perheenjäsenensä kuolivat keskitysleirillä: isä, äiti, veli ja vaimo. Vain Franklin sisar selvisi hengissä.

Tunnetuksi Frankl on tullut logoterapian perustajana, jonka ajattelu sai alkunsa juuri keskitysleirikokemuksista. Miksi jotkut pystyivät selviytymään äärimmäisestä kärsimyksestä, kaltoinkohtelusta ja ihmisyyden menetyksestä paremmin kuin toiset?

Frankl huomasi, että selviytyjät löysivät elämälleen jonkin suuremman tarkoituksen ja päämäärän. Heitä saattoi pitää hengissä rakkaus johonkin läheiseen ihmiseen tai tietty tehtävä, jonka he halusivat toteuttaa, kunhan vapautuisivat. Tulevaisuus ja toivo auttoivat heitä kestämään päivästä toiseen. Myös hyvät menneisyyden muistot kantoivat heitä, ja Frankl sanookin, että jo tapahtuneet asiat ovat jotain, mitä meiltä ei voida koskaan ottaa pois. Ne pysyvät aina meidän ominamme.

Tässä ohuehkossa kirjassa on kaksi osaa, joista ensimmäisessä Frankl kuvaa omia ja vankitoveriensa keskitysleirikokemuksia selviytymisen näkökulmasta. Toisessa osassa, jota häneltä pyydettin myöhemmin, hän kertoo sitten tarkemmin logoterapiasta.

Frankl kertoo esimerkiksi eräästä ystävästään, joka oli unensa perusteella odottanut keskitysleiristä vapautumista tiettynä päivänä. Mutta kun tuo päivä lähestyi eikä vapautuminen näyttänytkään mahdolliselta, ystävä luopui toivosta, sairastui lavantautiin juuri niinä ratkaisevina päivinä, joita oli odottanut, ja kuoli. Näin suuri vaikutus toivolla ja toivottomuudella saattoi olla vankien selviytymiseen ääriolosuhteissa. Ne jotka menettivät toivonsa, eivät jaksaneet enää taistella.

Franklilta itseltään oli leirille tultaessa takavarikoitu tärkeä käsikirjoitus, joka olisi ollut valmis julkaistavaksi. Hänelle antoi tarkoitusta ja häntä piti hengissä toive siitä, että tulevaisuudessa hän saisi julkaista sen kirjan. Hän alkoikin jo leirillä raapustaa paperilapuille kirjansa avainsanoja.

Mielikuvat paremmasta tulevaisuudesta auttoivat Franklia pakenemaan leirin ahdistavia olosuhteita:

"Aloin inhota tätä tilaa, joka pakotti minut joka päivä ja joka hetki ajattelemaan pieniä vähäpätöisiä asioita. Pakotin ajatukseni toiseen aiheeseen. Yhtäkkiä näin itseni seisomassa hyvin valaistun, lämpimän ja miellyttävän luentosalin korokkeella. Kiinnostunut kuulijakunta istui edessäni mukavilla pehmustetuilla tuoleilla. Pidin luentoa keskitysleirin psykologiasta! Kaikki se mikä minua vaivasi sillä hetkellä muuttui objektiiviseksi; näin sen tieteen etäisestä näkökulmasta. Tämän keinon avulla onnistuin jotenkin nousemaan tilanteen yläpuolelle, senhetkisten kärsimysteni yläpuolelle, ja tarkkailin niitä ikään kuin ne olisivat jo menneisyydessä."

Kiinnostavaa on lukea myös siitä, miten aivan pienet asiat saattoivat olla vangeille suuria ilonaiheita, kuten hieno auringonlasku tai se, että ehti ennen nukkumaanmenoa putsata syöpäläiset pois itsestään - mikä ei edes ollut aivan pieni asia, koska jos se jäi tekemättä, syöpäläiset eivät antaneet yöllä nukkua.

Kiinnostavia näkökulmia Franklin teoksessa on paljon, kuten sekin, etteivät kaikki vartijat olleet pelkästään pahoja eivätkä kaikki vangit pelkästään hyviä. Vartijoiden joukossa saattoi olla muutamia yllättävän hyväntahtoisiakin yksilöitä, kun taas kapoiksi ylennetyt vangit kohtelivat toisia vankeja vielä julmemmin kuin natsit.

Frankl kirjoittaa, ettei logoterapian avulla pyritä nautintoon tai pakenemaan kärsimystä. Myös kärsimyksellä voi olla tarkoitus, ja ihmisen elämällä voi olla tarkoitus. Hyvinkin vaikeasta elämästä voi selvitä, jos on löytänyt oman elämänsä tarkoituksen ja tehtävän. Olivat olosuhteet mitkä tahansa, Frankl toteaa, että "ihmiseltä ei voida ottaa pois viimeistä inhimillistä vapautta - vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annettuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä."

Ihmisellä on vapaus ja hänellä on vastuu siitä, miten elää elämänsä ja toteuttaa oman tarkoituksensa maailmassa. Logoterapia ei myöskään pyöri ihmisen oman navan ja itsensä toteuttamisen ympärillä, vaan se tehtävä ja tarkoitus suuntautuu ulospäin ja maailmaan. Kysymys ei kuulu, mitä elämällä ja maailmalla on annettavana minulle, vaan mitä minulla on annettavana maailmalle.

Kun noin järkyttävistä vaiheista selviytynyt henkilö kirjoittaa tästä aiheesta, häntä on melkein pakko uskoa!

Otava 1978
125 sivua
Alkuteoksen From Death-Camp to Existentialism uusittu ja laajennettu laitos Man's Search for Meaning (1959, 1963)
Suomentaneet Osmo Jokinen ja Eila Sandborg

Kirjasta ovat bloganneet myös KirjavinkitSavannilla ja Eleonooran luetut.

12 kommenttia:

  1. Hyvä postaus, hyvästä kirjasta ja kirjailijasta, jonka luomaan logoterapiaan on helppo ihan käytännön tasolla elämässä uskoa!
    Kun oikein tulee lunta tupaan, on hyvä muistaa siteeraamasi kiteytys: voimme aina päättää omasta suhtautumisestamme, siitä tilasta, minkä tapahtumalle annamme omassa elämässämme.

    Frankl on kulkenut pitkään taannehtien mukanani, ja jokainen lukemani teos hänen tuotannostaan on ollut paitsi erittäin kiinnostava myös järkeenkäypä ja poikennut edukseen kaiken tämän self helpin ja 10:llä kikalla onneen ja autuuteen trendihömpäin melskeessä.
    Hänen uskoisi tietävän kokemusperäisesti, mistä kirjoittaa...
    Myös pointti, ettei kaikki pyöri oman navan ympärillä ja kysymys siitä, mitä meillä on annettavana ilman odotuksia aina istahtaa valmiiseen pöytään, ovat useammankin mietintähetken arvoisia:) Hieno ja kunnioitettava kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Frankl on tosiaan hyvin järkeenkäypä ja hän jos kuka tietää ihan omasta kokemuksesta sen, mistä kirjoittaa! Tämä ei tosiaan ole sellaista kevyttä kamaa kuin monet nykypäivän self help -teokset. Olen aivan mykistynyt tästä hänen selviytymistarinastaan. Se rohkaisee uskomaan, että mistä tahansa voi selviytyä. Syvä kunnioitukseni ja kiitollisuuteni hänelle siitä, että jakoi tämän kaiken maailmalle!

      Poista
  2. Kirjoitat loogisesti ja hyviä asioita poimien kirjasta, joka minullakin näkyy kirjahyllyssä olevan. Joskus sitä lueskelin, en muista luinko kokonaan. Olen lukenut myös Primo Levin ja Imre Kertészin kuvaukset kokemuksistaan keskitysleireillä. Kaikki nämä toistavat tuota, että piti säilyttää jonkinlainen toivonkipinä, että luovuttajat alistuisivat kuolemalle. Toisaalta on erikoista, että heistä kukin taisi leirikokemuksensa aikana olla sairastuvalla, jossa sai toipua riittävässä määrin. Minusta silloin on kyse lähinnä sopivasta tuurista? Kirjan lopussa Frankl sanoo, että ihmisestä itsestään riippuu, onko hän paha vai pyhimys. On kuitenkin aika merkittävä ero siinä kuoleeko pyhimyksenä vai pysyykö hengissä vähemmän pyhimyksenä. Hieno homma, jos ihminen löytää elämälleen tavoitteita, mutta aina ei niihin tavoitteisiinsa pysty yltämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan näillä selviytyjillä paljon onneakin matkassa, koska siellä olisi saattanut koska tahansa päätyä kaasukammioon tms. Eivätkä kaikki pysty yltämään sankaruuteen. Sen Frankl kyllä myöntääkin tässä kirjassa, että ne sankarilliset vangit olivat kuitenkin vähemmistö. Kyllä hän kertoo myös, millä eri tavoilla häntä itseään onnisti: esimerkiksi hän pääsi jonkun tyypin suosioon, mistä hänelle oli etua tietyissä tilanteissa. Mutta kyllä hän myös teki raskasta fyysistä työtä niukalla ruualla kuten muutkin, eli ei hänkään helpolla päässyt.

      Poista
  3. Onnistut taas esittelemään kirjan, josta en ole ennen kuullut :-) Olen joitakin keskitysleirejä koskevia kirjoja lukenut ja käynytkin Auschwitzissä. Paikka ja tapahtumat siellä ovat olleet niin kauheita, ettei niitä pysty, eikä haluakaan, ymmärtää. Toisaalta täytyy tuntea historia, jotta samanlaisia kauheuksia ei enää pääsisi tapahtumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole koskaan käynyt Auschwitzissä tai muussa vastaavassa paikassa. Ne ovat varmasti järkyttäviä paikkoja nähdä. Kirjoja olen kyllä lukenut aiheesta. Franklista olin ennen vain kuullut, mutta nyt tuli mieleen lukea, mitä hänellä on sanottavaa. Hänellä on erilainen näkökulma, koska hän on psykiatri.

      Poista
    2. Tästä sarjasta esimakua, jos joskus Auschwitziin menet:
      http://hikkaj.blogspot.com/2015/08/lomakuvotukset.html

      Suosittelen vierailua, Krakovan kaupunkikin jo näkemisen arvoinen.

      Poista
    3. Kiitos linkistä, pitääpä käydä kurkkaamassa! Vierailu paikan päällä olisi varmasti myös puhutteleva, ja Krakova on hieno kaupunki, jossa mielelläni kyllä kävisin joskus.

      Poista
  4. Tämä kirjailija on minulle ihan tuntematon, vaikka olenkin lukenut aika paljon keskitysleirikirjallisuutta. Vaikuttaa todella kiinnostavalta, kiitos kirjan hyvästä esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on tosiaan kiinnostava kirja ja antoisaa luettavaa. Frankl on ensisijaisesti kirjoittanut psykiatrin ominaisuudessa logoterapiasta, mutta tässä ilmeisesti ensimmäisessä kirjassaan hän kertoo myös keskitysleirikokemuksiaan. Nehän olivat pohja logoterapialle, jonka hän sitten kehitti.

      Poista
  5. Oli kertakaikkiaan järisyttävä ja värisyttävä kokemus kun sen aikoinaan luin ja arvostelinkin sanomalehti Karjalaiseen, vain rippeitä silloisesta tuntemuksestani sain ripoteltua Kirjavinkkeihin.

    Hyvä kun kaivoit taas tämän Vaikuttavan Kirjan esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella vaikuttava teos tämä kyllä on! Oli kiva nähdä, että muitakin bloggauksia tästä löytyi. Toivottavasti tämä kirja päätyy vielä monen muunkin lukijan - ja bloggaajankin - käsiin!

      Poista