tiistai 30. elokuuta 2016

John C. Maxwell: Testaa unelmasi - 10 kysymystä, jotka auttavat sinua saavuttamaan unelmasi

Joskus omat unelmat tuntuvat niin saavuttamattomilta. Luin tämän kirjan saadakseni vinkkejä siihen, miten ne unelmat voisivat tulla saavutettavammiksi. Ja vinkkejä sekä uusia näkökulmia tämä kirja aivan varmasti tarjosi.

Kirja jakautuu kymmeneen lukuun, joista kukin on unelmatestin yksi osa. Jos kaikkiin kymmeneen kysymykseen pystyy vastaamaan myöntävästi, on unelman toteuttamista kohti suuntautuvalla matkallaan jo pitkällä.

Kysymykset ovat seuraavat:

1. Omistajuuskysymys - onko unelmani todella omani?
2. Selkeyskysymys - näenkö unelmani selkeästi?
3. Todellisuuskysymys - olenko riippuvainen asioista, jotka ovat hallinnassani, kun pyrin tavoittelemaan unelmaani?
4. Intohimokysymys - pakottaako unelmani minut seuraamaan sitä?
5. Polkukysymys - onko minulla strategia unelmani saavuttamiseksi?
6. Ihmisiä koskeva kysymys - olenko ottanut mukaan ne ihmiset, joita tarvitsen toteuttaakseni unelmani?
7. Maksukysymys - olenko valmis maksamaan hinnan unelmastani?
8. Sinnikkyyskysymys - kuljenko kohti unelmaani?
9. Täyttymyskysymys - saanko nautintoa siitä, että työskentelen unelmani saavuttamiseksi?
10. Merkittävyyskysymys - onko unelmastani hyötyä muille?

Näitä kysymyksiä kirjassa lähestytään eri näkökulmista. Aluksi kirjoittaja kuulosti minusta kovin amerikkalaiselta - mitä hän tietysti onkin - ja arvelin, että pian hänkin sanoo, että ihminen pystyy tekemään mitä tahansa mitä hän vain haluaa. Mutta onneksi tämä luuloni osoittautui vääräksi. Jossain luvussa Maxwell nimittäin huomautti, ettei meille kuitenkaan kaikki ole mahdollista. Eiväthän kaikki kerta kaikkiaan ole hyviä kaikessa. Maxwellin mukaan meidän kannattaa tehdä sitä, missä olemme hyviä, koska siinähän me yleensä myös parhaiten pärjäämme.

Tähän liittyen lainaus Maxwellilta

En ole koskaan tavannut menestynyttä ihmistä, joka olisi keskittynyt asioihin, joita hän ei ole voinut sietää tai jossa hän ei olisi ollut hyvä. Menestyvät ihmiset tekevät jotakin, mitä he rakastavat ja missä he ovat hyviä.

Realismia Maxwellilla on siinäkin, kun hän huomauttaa, että sekä optimistit että pessimistit ovat väärässä. Optimistit luullessaan, että kaikki elämässä on pelkkää hyvää, ja pessimistit luullessaan, että kaikki on pahaa. Realistinen unelmoija hyväksyy sen, että elämässä on sekä hyvää että pahaa.

Toinen asia, joka ei ole totta - sen lisäksi, että voisit muka tehdä mitä vain - on tietenkin se, että sinusta ei ole mihinkään. Meistä kaikista on johonkin. On vain löydettävä omat vahvuutensa ja tehtävä sitä, mitä rakastaa.

Kirjassa on varmaankin jokaiselle jotain - yhtä kiinnostaa yksi luku enemmän ja toista toinen. Itse en ainakaan joka luvusta ollut yhtä kiinnostunut. Ja taas toiset luvut luin aivan ahmien.. Paljon hyviä ajatuksia kirjasta löysin.

Jokaisessa luvussa Maxwell myös kertoo esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat toteuttaneet unelmiaan. Se tekee kirjan käytännönläheiseksi. Kirjoittaja on myös itse menestynyt elämässään ja omien unelmiensa toteuttamisessa, joten hän tietää mistä puhuu.

Toki nuo kirjassa esiintyvät unelmien toteuttajat tuppaavat olemaan melko suuria menestyjiä. Olisi mukavaa lukea unelmakirja, jossa kerrottaisiin aivan tavallisen pienen ihmisen unelmien toteutumisesta. Ehkä joku suomalainen osaisi paremmin kirjoittaa pienistäkin ihmisistä...

Maxwell on seurakunnan johtaja ja siten ilmeisesti pastori, joten aina silloin tällöin hän viittaa myös Jumalaan ja Raamattuun. Tämä varoitukseksi, jos joku ateisti on kovin allerginen näille asioille - vaikka ei Maxwell toki uskonasioita mitenkään tuputa kirjassa.

Tällainen Jumala-viittaus on muun muassa tässä lainauksessa juutalaiselta Elie Wieseliltä:

Kun kuolet ja kohtaat Luojasi, sinulta ei kysytä, miksi sinusta ei tullut messiasta tai miksi et keksinyt parannuskeinoa syöpään. Sinulta kysytään ainoastaan: Miksi et tullut sinuksi? Miksi et tullut kaikeksi siksi, joka olet? Luojalta saatujen mahdollisuuksien ja edellytysten toteuttaminen edellyttää sitä, että otat vastuun itsestäsi ja elämästäsi. Se edellyttää sitä, että otat aktiivisen johtajan roolin suhteessa itseesi.

Suosittelen kirjaa. Jos tämä aihepiiri kiinnostaa, uskon, että kirjasta löytyy jokaiselle jotain uutta näkökulmaa. Toki siinä omat amerikkaiset vivahteensa on, mutta jos ne eivät häiritse, kirja on ihan ok.

Scanria Oy 2015
237 sivua

maanantai 29. elokuuta 2016

Stina Niemi - Aino Öhman: Elämäni - Potilasrunoja

Aikaisemmin on ilmestynyt kirjoja, joihin on koottu lääkärien hauskoja saneluvirheitä. Tällä kertaa päästään taas nauramaan, mutta nyt näkökulma on toinen - sairaalan kielipalveluissa toimivat kääntäjät ovat tehneet runoja lääkärien hengentuotteista, erilaisista potilasohjeista ja muista terveydenhuollon teksteistä.

Työssään he olivat kerran huomanneet, miten Luomet sik, sak rauhalliset. Ek ärsykkeetön. kuulosti aivan runolta, ja siitä se sai alkunsa. He alkoivat koota pieniä potilasrunoja työhuoneensa ovenpieleen, ja jokaviikkoisesta runosta tulikin suosittu työviikon piristäjä työyhteisössä. Tässä kirjassa näitä runoja jaetaan nyt muillekin.

Runoista jokainen voi valita omat suosikkinsa. En ehkä osaa näitä sen kummemmin analysoida, mutta laitan tähän muutaman esimerkkirunon, joista itse pidin.

TUNTEET
Raivareita selkeästi aiempaa vähemmän.
Aamulla vaimon täytyy vetää potilas ylös sängystä.
Potilas voi nyt siirtyä anoppilaan.

ANATOMIA

Nyt aprillipäivästä alkaen
vasemman alaraajan puutumista leuassa.
Jonka jälkeen kesäkuun korvat varsin oireettomat.
Käyttää lähes koko ajan viiksiä.

SEURAUS
Potilaalla todettu syntymä.
Huusi heti.
Osastolle tullessa 8 vrk ikäinen poika,
kotiutunut 4 vrk iässä.

Ja tässä todella oli vain muutama esimerkki... Kirja on mukavan kevyttä luettavaa ja myös nopeasti lukaistu, vähän kuin välipala jossain sopivassa tilanteessa.

Kustantamo S & S 2016

lauantai 27. elokuuta 2016

Sara Medberg: Kreivin käsivarsilla

Neiti Isabella Ehrenfelt asuu tätinsä, ainoan sukulaisensa, kartanossa paroni-isänsä kuoltua. Täti on suuttunut Isabellalle ja kohtelee häntä yhtä huonosti kuin palvelijoita. Sitten eräänä myrskyisenä syysiltana tumma muukalainen ilmestyy yllättäen kartanon ovelle ja ryöstää Isabellan mukaansa. Muukalainen, kreivi Robert Constantin, väittää Isabellan isän määränneen hänet Isabellan huoltajaksi. Isabella on kreivin mukaan vaarassa, ja ainoa keino taata neidon turvallisuus on se, että he menevät keskenään naimisiin.

Kreivi viekin Isabellan linnaansa ja heidät vihitään avioliittoon, mutta kreivi tekee selväksi, että rakkautta ei sitten ole odotettavissa tässä liitossa. Sekin selviää, että Isabellaa uhkaava vaara on todella olemassa. Salaperäinen mies ajaa Isabellaa takaa.

Tämän jälkeen luvassa on paljon jännittäviä juonenkäänteitä. Juoni todella tempaa lukijan mukaansa. Kuinka tarinassa käy, saako vihollinen kreivin ja kreivittären kiinni ja mitä hän Isabellasta haluaa... Entä tuleeko Isabellan ja Robertin välille rakkautta vai ei... Siinä kysymyksiä, joihin vastausta saadakseen lukija helposti jää koukkuun tähän tarinaan eikä malta laskea kirjaa kädestään ennen kuin on päästy viimeiselle sivulle.

Kirjan kirjoittaja Sara Medberg on teologian maisteri ja kirkkohistorian tohtoriopiskelija, ja teos on hänen toinen romaaninsa. Hän tuntee historiallisen aihepiirinsä, koska hänen akateeminen tutkimusaiheensa on juuri tyttöjen kasvatus ja nuorten naisten elämä 1700- ja 1800 -luvuilla. Hänen kirjansa kuvaavat suomalaisten ja ruotsalaisten nuorten naisten elämää Jane Austenin tyyliin. Tässä Kreivin käsivarsilla -kirjassa ollaan Ruotsissa.

Medberg ei kerro ainoastaan jännittäviä tarinoita, vaan kuvaa myös sen ajan muotia, tapoja, kartanoiden elämää, vaunuajeluita ja herkkuja - konvehteja, mantelipikkuleipiä... Siksi hänen kirjansa ovat historiasta kiinnostuneille sopivaa luettavaa - ja luonnollisesti varsinkin naisille, eikä pelkästään romantiikan takia. Valaisevathan kirjat myös naisen asemaa tuona aikana, jolloin nainen ei ollut itsenäinen, vaan hänellä piti olla holhooja. Hänen esikoisromaaninsa olikin nimeltään Holhokki.

Sara Medberg oli Harlequin AB Nordic Groupin vuoden 2014 kirjailijakilpailun ja Harper Collins Nordic -kustantamon vuoden 2015 kirjailijakilpailun semifinalisti. Historiallisen asiantuntemuksensa ohella hän on myös erittäin sujuva kirjoittaja ja mukaansatempaava tarinankertoja. Tällä hetkellä hän työstää seuraavaa kirjaansa, joka tulee tuttuun tapaan olemaan historiallis-romanttinen romaani.

Itse en ole juuri lukenut tämän lajityypin kirjoja, mutta tämän romaanin luettuani nekin alkoivat yllättäen kiinnostaa... 

Books on Demand 2016
195 sivua

lauantai 20. elokuuta 2016

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

MIKÄ MENETYS minulle, etten ollut aikaisemmin lukenut Miika Nousiaista! Ja tämä hervottoman hauska kirja oli ilmestynyt jo vuonna 2007. Nyt kun vihdoin tulin sen lukeneeksi, se oli ehdottomasti yksi suurimmista lukunautinnoista pitkään aikaan. Mieheni yritti lukea samaan aikaan toista kirjaa, ja minä häiritsin häntä nauramalla vähän väliä ja lukemalla valittuja paloja tästä kirjasta. Nyt täytyy kyllä ottaa selvää Nousiaisen muistakin kirjoista, vaikka en tiedäkään, onko mahdollista kirjoittaa jotain näin huikeaa vielä toisenkin kerran...

Mikko Virtanen on tyypillinen suomalainen mies Kouvolasta. Paitsi että hän ei ole tyypillinen. Hän inhoaa sekä Kouvolaa että Suomea ja ihannoi yli kaiken Ruotsia, mikä varsinkaan ei kuulu tyypillisen suomalaisen miehen ominaisuuksiin. Hänen Ruotsi-maniansa menee aivan äärimmäisyyksiin. Hän haluaa kaikki mahdolliset ruotsalaiset juhlapäivät palkallisiksi vapaapäiviksi, jostain syystä vain siinä onnistumatta, ja yrittää sitkeästi saada Ruotsin kansalaisuutta, vaikka ei ole asunut päivääkään Ruotsissa. Joululomilla Thaimaassa hän salakuuntelee täydellisinä pitämiään ruotsalaisia perheitä ja imee näin itseensä heidän ruotsalaisuuttaan. Ja onpa hänellä kotona jopa Ruotsille omistettu alttari, jonka ääressä hän viettää kalaaseja.

Lopulta Mikolle ei jää kuin yksi vaihtoehto - muuttaa Ruotsiin ja ruveta ruotsalaiseksi. Siitä lähteekin liikkeelle todellinen kommellusten sarja. Mikosta tulee Mikael Andersson - empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hän joutuu maksamaan uudesta elämästään kovan hinnan, mutta mihinkäs hän ei olisi valmis suuressa Ruotsi-huumassaan. Hänen luomaansa ruotsalaista idylliä varjostaa vain kiinni jäämisen pelko, ja hän joutuu keksimään aina vain uusia valheita korjatakseen milloin mitäkin edellisistä valheista syntynyttä tilannetta.

Kaiken tämän lukeminen oli todella herkullista. Nousiainen yltää uskomattomaan mielikuvituksen lentoon ja verbaaliseen ilotulitukseen tässä kirjassa. Lukija ei voi kuin kiinnittää turvavyön ja pysytellä menossa mukana - ihmetellen samalla, miten tälle Mikko-Mikaelille lopulta mahtaa käydä. Kirja kun on täysin ennalta-arvaamaton. Mitä tahansa voi tapahtua seuraavaksi. Tylsää ei tule tämän kirjan parissa olemaan!

Loppuratkaisua ei myöskään pysty arvaamaan, enkä tietenkään aio paljastaa sitä, kuten en yleensäkään tee. Mutta sen voin sanoa, että kirjan lopussa päähenkilö alkaa ymmärtää jotain uutta ja aiempaa syvällisempää suomalaisuudesta ja ruotsalaisuudesta. Joille muuten molemmille sai kirjaa lukiessaan naureskella tasapuolisesti. Suomi - Ruotsi 0-0. Vaiko sittenkin 1-0...

Ote kirjasta:

"Tai ehkä perhe käy vielä läpi päivän aikana lasten mieliä askarruttamaan jääneitä kysymyksiä. Isä vastailee tasaisella äänellä, joka on kuin Volvon moottorin hurinaa. Vastaukset saatuaan kauniit lapset nukahtavat turvalliseen yöhön herätäkseen jälleen huomenna kiukuttelemattomaan päivään tasapainoisina Ruotsin kuningaskunnan kansalaisina. Tätä se on päivästä toiseen. Näin ne lomailevat, ruotsalaiset."

Otava 2007

torstai 11. elokuuta 2016

Arnost Lustig: Rukous Katarzyna Horowitzille

Tsekkiläinen kirjailija Arnost Lustig on itse selvitynyt keskitysleirien kauhuista, ja lähes kaikki hänen teoksensa käsittelevät tätä aihetta, juutalaisten kärsimyksiä toisen maailmansodan aikana. Koska hän on itse ollut keskitysleirillä, hän pystyy kertomaan kirjoissaan asioita, joita tavallinen kirjailija ei pelkän mielikuvituksensa varassa ehkä tietäisi.

Tämä romaani perustuu löyhästi tositapahtumiin. Mikä on totta ja mikä fiktiota, sitä ei valitettavasti kerrota - olisin ollut utelias tietämään. Mutta kirjan kansilehdellä kerrotaan, että Katarzyna Horowitzin tarina pohjautuu todennäköisesti samaan tapahtumaan, josta Tadeusz Borowski kertoo kirjassaan Kotimme Auschwitz. Sitä en ole lukenut.

Katarzyna ja hänen perheensä on tuotu junalla muiden Varsovan juutalaisten kanssa erään keskitysleirin portille. Siellä sattuu olemaan paikalla myös ryhmä rikkaita amerikanjuutalaisia, jotka on tarkoitus vaihtaa saksalaisiin sotavankeihin siten, että nämä molemmat ryhmät pääsisivät vapaiksi. Rikkaitten miesten ryhmän johtaja Herman Cohen kuulee Katarzynan sanovan isälleen, ettei hän halua kuolla, ja päättää pelastaa nuoren naisen mukaan heidän ryhmäänsä.

Sitten Katarzynaa jo viedään, ja hänen perheensä katoaa keskitysleirin uumeniin. Siitä alkaa matka kohti tuntematonta, tulevaa vapauttako vai jotain muuta. Ryhmä on saksalaisen herra Brensken armoilla, joka esittää suurta hyväntekijää ja maalailee ryhmälle kuvaa Saksastakin suurena hyväntekijänä, josta julma väkivalta on kaukana. Keskitysleirilläkään ei kuulemma tapahdu mitään pahaa, vaikka välillä hän taas vihjailee sellaisesta. Hän on hyvin vastenmielinen henkilö, vaikka esittää muuta. Ja kaiken aikaa ryhmäläiset haistavat vieressä olevalta leiriltä tulevan oudon savun hajun, joka muistuttaa palaneen nahan ja rasvan hajua. Jotkut ovat myös puhuneet kaasusta - mitä ihmettä se tarkoittaa...

En kerro juonesta enempää, mutta Katarzyna joutuu lopulta valinnan eteen hyvän ja pahan välillä. Häntä on pidetty pelkurina, joka antoi perheensä mennä keskitysleirille ja pakeni itse. Mutta mitä lopulta tapahtuukaan... Sen voin sanoa, että loppuratkaisu oli itselleni yllätys - olin odottanut jotain muuta.

Lustigin kirjoitustyyli minua rassasi aluksi, kun vielä käynnistelin lukemista. Vaikka kirja sinänsä on ohut, hän kirjoittaa hirveän pitkästi - 169 sivun mittainen tarina on jaettu vain kolmeen lukuun. Ja luvuissa ei aina ole paljoa kappalejakoa. Yksi kappale kestää usein toista sivua - ja kerran jopa monta sivua. Tällainen kirjoitustyyli on minusta raskasta lukea, mutta myönnän, että kun lopulta pääsin oikein vauhtiin lukemisessa, se ei enää haitannut, koska olin utelias tietämään, mitä seuraavaksi tapahtuisi ja miten kaikki päättyisi.

Se on sanottava, että kirja on hyvin ahdistava ja sen tunnelma on painostava, mikä ei tietenkään ole yllätys, kun aihe on mikä on. Joten ei sovi kevyttä lukemista kaipaaville.

P.S. Sen unohdin sanoa, että kirjan lopussa on suomentajan jälkisanat, ja  niitä ei kannata missään tapauksessa lukea etukäteen, jos ei halua tietää liikaa loppuratkaisusta etukäteen. 

Like 2006
Yht. 174 sivua jälkisanojen kanssa

maanantai 1. elokuuta 2016

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Lotta on järjestänyt elämänsä täydellisesti - hän on introvertti lukutoukka ja sinkku, joka asuu yksin, lukee kaiket vapaa-aikansa ja töissä hän on tietysti kirjastossa. Jossa hän lukee välillä työajallakin. Hän ei kaipaa rakkautta elämäänsä, mutta kohtalo puuttuu peliin erilaisten sattumien kautta. Kun Lotta kirjaa lukiessaan kävelee auton alle ja loukkaantuu, ja lisäksi hänen asuntoonsa tulee vesivahinko, hän joutuu pois mukavuusalueeltaan sosiaalisen siskonsa ja tämän avovaimon asuntoon. Naiset lisäksi alkavat järjestää hänelle miestä.

Lopulta Lotta huomaa olevansa kahden miehen loukussa. Hänen pitäisi valita, haluaako hän hurmaavan, mutta niin kovin ekstrovertin Ollen vai sukulaissielunsa Jirin, joka lukee paljon ja jonka kanssa voi käydä loputtomiin henkeviä keskusteluja. Siitäpä juonenkäänteet alkavat seurata toistaan.

Aluksi en ollut ihan varma, tulisiko kirja luettua loppuun asti, mutta pian tarina kääntyi niin koukuttavaksi, että lukaisin sen yhdeltä istumalta. Kirjan alussa minua nimittäin vaivasi Lotan vähän liiallinenkin introverttiys, ja ajattelin, että onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa. Olen nimittäin itsekin introvertti, mutta varmasti meistä löytyy monta eriasteista introverttia  Aluksi kirjan henkilöt ja juonikin tuntuivat vähän tekemällä tehdyiltä, mutta se tunne katosi lopulta aika pian, kun tarina pääsi kunnolla vauhtiin ja imaisi minut mukaansa.

Arvelin myös, että juoni olisi hyvinkin ennalta arvattava, mutta lopulta siinä oli kuitenkin myös odottamattomia käänteitä. Ja loppuratkaisuun päädyttiin hyvinkin odottamattomasti. Joten kyllä jännitystä riitti chick lit -kirjallisuuden ystävälle.

Muistaakseni joku kirjabloggaaja kirjoitti tästä kirjasta, että siitä olisi pienellä vaivalla saanut syvällisemmänkin. Itselleni riitti kyllä tämä syvällisyyden aste, nimittäin chick lit -kirjojahan luetaan silloin, kun kaivataan jotain vähän kevyempää. Ja syvällisiäkin kirjoja Veera Vaahtera kyllä kirjoittaa oikealla nimellään Pauliina Vanhatalo. Minusta tämä kirja sopi hyvinkin päivään, jona olin vähän väsähtänyt enkä jaksanut lukea mitään syvällistä. Lotan seikkailut piristivät mieltä kovasti.

Kirjassa seurattiin sopivasti myös joidenkin muiden henkilöiden ihmissuhteita, mikä toi lisäväriä tapahtumiin.

Veera Vaahteran kirjoista oma ehdoton suosikkini on ollut Onnellisesti eksyksissä, mutta myös tämä kirja kannattaa lukea silloin, kun kaipaa kevyen annoksen urbaanin sinkkunaisen seikkailuja rakkausrintamalla.