Vähitellen kuitenkin taivaanrantaan alkoi kerääntyä mustia pilviä, kun tv-uutiset alkoivat kertoa, että milloin missäkin päin Irakia Isisin terroristit olivat valloittaneet kaupunkeja. Aluksi Kochon kylän asukkaat eivät aavistaneet, että vaara uhkaisi heitä mitenkään - mitä Isis olisi tehnyt heidän alueensa syrjäisillä kylillä. Mutta sitten taistelut siirtyivät aina vain lähemmäksi. Farida perheineen kävi huolestuneita keskusteluja poliittisesta tilanteesta ja seurasi tiiviisti uutisia.
Sitten tapahtui se kaikkein pahin, mitä Farida ei ikinä olisi uskonut tapahtuvan muualla kuin televisiossa, jossain kaukana, jollekin muulle, mutta ei hänelle. Isis hyökkäsi heidän kyläänsä, tappoi miehet ja vei naiset ja lapset vangeikseen.
Farida joutui eroon perheenjäsenistään, mutta onneksi läpi kaikkien vaiheiden hän sai pysyä erään ystävänsä kanssa. Heidät vietiin muiden tyttöjen kanssa Syyriaan orjamarkkinoille, josta matka jatkui eteenpäin. Orjuus ei tietenkään ollut mitä tahansa orjuutta, vaan he joutuivat Isis-taistelijoiden seksiorjiksi. Heitä pahoinpideltiin ja raiskattiin toistuvasti kuukausien ajan. He joutuivat käymään uskomattomien kärsimysten läpi.
Mutta lopulta he onnistuivat pakenemaan ja pääsivät vapauteen. Kun pakomatkasta kerrotaan, lukija pidättää hengitystään pelätessään, että heidät saadaan kuitenkin kiinni. Siitä huolimatta, että jo kirjan takakannesta selviää, että Farida pääsee vapauteen. Mutta millaisten vaiheiden kautta se tapahtuu ja onnistuuko hän vielä löytämään perheenjäseniään - se selviää, kun lukee tämän kirjan loppuun asti.
Jesidiyhteisössä raiskatuksi joutunut nainen on leimattu loppuiäkseen, vaikka raiskaus ei olekaan hänen oma syynsä. Mutta Farida ei halunnut jäädä kantamaan syyllisyyttä ja halusi kertoa tarinansa maailmalle, että ihmiset tietäisivät, mitä raakalaisia Isis-terroristit todella ovat.
Farida Khalaf on nyt 19-vuotias ja asuu pakolaisena Saksassa, jossa hän jatkaa keskeytynyttä koulunkäyntiään. Toivon, että jonain päivänä hänen onnistuu toipua traumaattisista kokemuksistaan edes jossain määrin...
"Aavistin tosin, mikä meitä odotti, mutta en halunnut lausua sitä ääneen. Televisiosta olin kuullut, että Isis-joukot sieppasivat Sinjarin alueelta tyttöjä vaimoiksi taistelijoilleen. Sekö oli nyt kohtalomme? Ajatus oli niin järkyttävä, etten pystynyt edes viemään sitä loppuun asti. Ei, niin ei saisi käydä. Se oli täysin mahdotonta. Sellaista tapahtui vain televisiossa, ei oikeassa elämässä. Evin ja minä emme mitenkään olleet voineet joutua sellaiseen tilanteeseen..."
Minerva Kustannus Oy 2016
224 sivua