Mehiläisen paino on Katja Meriluodon esikoisrunokokoelma, jota takakansi kuvaa kasvu- ja matkakertomukseksi. Runot pohtivat sekä yhteisöön kuulumista että siitä irtautumista. Niissä etsitään omaa tietä ja omaa minuutta, kunnes toiseksi viimeisellä sivulla päästään toteamaan: Olen totta.
Kuten jo kokoelman nimi kertoo, monissa runoissa on mehiläisiin liittyvää symboliikkaa. On esimerkiksi uskollisuutta kuningattarelle - ja uskottomuutta kuningattarelle. Itsenäistymisen makuisia ajatuksia. Takakansi kysyykin: Onko mahdollista olla riippumaton, pärjääkö mehiläinen ilman parveaan?
Tässä minua puhutellut ote runosta, jossa kokeillaan omia siipiä:
Ostan kauppakeskuksesta halpoja vaatteita, kiusallista,
kovin monella tapaa,
ennen kasvihuoneen takana liehuivat mustat viitat
ja oma tahto, josta olin valmis luopumaan.
Kokeilen siipiäni. Uusia vaatteitani.
Minuuden etsintään liittyvät myös juuret, joita kirjoittaja pohtii aina satojen ja tuhansien vuosien taakse, hylkeennahoissa kulkevaan esiäitiin asti. Toinen runo pohtii:
Kerä vierähtää sumuun.
Alkukotia ei ole.
En pääse pitemmälle äitilinjaa,
revin sukupuun juurineen, näin syntyvät myytit!
Näin syntyvät traumat.
Sokkona hapuilen syntysanaa, selitystä, syytä.
Meriluodon teksti on arvoituksellista eikä avaudu helposti, mutta ainakin minulla heräsi paljon ajatuksia riveiltä ja rivien välistä. Nämä runot puhuttelivat ehdottomasti.
Tässä vielä sellainen puhutteleva kohta eräästä runosta:
Kaikki vielä kokematta, uutta.
Ja kaikki nähtyä ja rikki.
Ehkä voimakkaimmin maaliinsa osui tämä runo, josta on vaikea jakaa vain otetta, joten olkoon se tässä kokonaan. Hyvin vahvaa tekstiä:
Lentää alisiin ja ylisiin ja
lasiseinän läpi kuin se olisi ilmaa tai ajatus
paremmasta tulevaisuudesta, jonka saattaa saada
vieraassa maassa, sielun evakuointilento
helvetistä toisenlaiseen tai kuin sopimattoman
raja, jonka ylittää tietämättä mihin astuu huutaen
riemusta tai kauhusta, koska jokin kuitenkin murtuu
pysyvästi, lentää lasiseinän läpi, tömähtää lasiseinään.
Hieno teos! Toivottavasti Katja Meriluoto jatkaa runoilemista. Hän kirjoittaa myös lastenproosaa, on opiskellut itämerensuomalaisia kieliä ja käännöstyössään hän on keskittynyt virolaisen nykyrunouden suomentamiseen.
Aviador 2023
66 sivua
Kannen ulkoasu: Jonna Nisu
Muissa blogeissa:
Kirjojen pyörteissä -blogin Jennylle nämä runot eivät avautuneet. Hän jakaa postauksessaan kirjan ensimmäisen runon, josta itse myös pidin.
EDIT:
Postaus tästä kokoelmasta nyt myös Kirjavinkeissä. Lisäksi siellä on Katja Meriluodon haastattelu, joka antaa kiinnostavaa taustatietoa.
Hyviä sitaatteja, koskettaa tuo säe "Ja kaikki nähtyä ja rikki".
VastaaPoistaMinuakin kosketti se. Samoin moni muu kohta puhutteli näissä runoissa.
PoistaKiitos kiinnostavasta avauksestasi! Tämä meni oitis varaukseen, jotain uutta ja puhuttelevaa, joten katsotaan, kuinka tämä tyttö lentää alisiin ja ylisiin:)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Takkutukka! Saatatpa hyvinkin lentää :) Odotan postaustasi mielenkiinnolla!
PoistaKiva kun olit näköjään myös löytänyt eilisen kommenttini :) Sain sen mielestäni ensin julkaistua, mutta myöhemmin kun kävin blogissasi, sitä ei enää näkynytkään. Sama kävi yhdessä toisessakin blogissa. Että sellaista bloggerilla taas vaihteeksi... Ehkä ne menevät roskapostikommentteihin.
Kiinnostavan oloista runoutta. 'Sielun evakuointilento' on kiva ilmaisu.
VastaaPoistaKiinnostavia runoja ehdottomasti. Sielun evakuointilentokin on hienosti sanottu.
PoistaOlipa jännä lukea sun lukukokemuksesta, se on aina ihanaa kun löytää runoja jotka puhuttelee ja uppoaa. :) En oikein tiedä, että miksi tämä ei auennut minulle. Ehkä se on juuri tuo arvoituksellisuus, jonka äärelle ei vähän väsyneenä jaksanut jäädä pidempään pohdiskelemaan.
VastaaPoistaEri ihmisillä voi olla samasta kirjasta niin erilainen lukukokemus. Eikä väsyneenä varmasti jaksakaan jäädä pohtimaan tämäntyyppistä runoutta. Itse tosiaan tykkäsin ja löysin näistä runoista paljon pureskeltavaa.
PoistaMielenkiintoisia runoja, joissa oivalluksia. Kaikki eivät kyllä avaudu yhdellä lukemisella, eivät ehkä useammallakaan.
VastaaPoistaNiinhän se on, aina jotain avautuu ja jotain ei. Joka tapauksessa runojen lukeminen on antoisaa, vaikka kaikki arvoitukset eivät ratkeaisi. Tykkään arvoituksellisista runoista.
PoistaHyviä runoja,osa runoista kosketti minua.
VastaaPoistaKiva kuulla, että runot koskettivat.
PoistaKiinnostavia sitaatteja olet valinnut ja tosiaan jättävät aika paljonkin tulkinnanvaraa lukijalle pähkäillä. Luulen, että nämä runot voisivat toimia minullekin. Ei haittaa, vaikkei ihan kaikelle löytäisi tulkintaakaan jos saa jostakin tunteesta tai tunnelmasta kiinni!
VastaaPoistaTulkinnanvaraa on. Eikä kaiken ole minustakaan pakko avautua, kunhan löytyy niitä tunteita ja tunnelmia ja pohdittavaa. Tutustu ihmeessä näihin runoihin, jos saat kirjan joskus käsiisi!
Poista