Heini Röyskö: Paratiisin valo

Paratiisin valo on jatkoa Heini Röyskön esikoisromaanille Mustat ikkunat. Edellisessä kirjassa henkilöt olivat nimettömiä; nyt käy ilmi, että työlleen omistautuneen helluntaipastorin ja hänen masentuneen vaimonsa nuoremman tyttären nimi on Kerttu. Hän on tämän tarinan päähenkilö, nyt nuori nainen, joka ponnistaa omille siivilleen. 

Paratiisin valo onkin hieno psykologinen romaani omaksi itsekseen kasvamisesta. Mitä nuori nainen haluaa ottaa mukaan omaan elämäänsä helluntailaisesta taustastaan; mikä on hänen oma aikuinen tapansa elää todeksi uskoaan? Entä pääseekö hän irti äitinsä sairauden varjosta? 

Kirja on myös rakkaustarina ja parisuhteen kuvaus. Tarina alkaa, kun syksyllä 1995 Helsingin Ruttopuistossa Kertun rakastettu ilmoittaa, että on kadottanut vasta löytämänsä uskon. Hän, Aasiassa kasvanut lähetystyöntekijöiden poika, ei enää usko Jumalaan. Tämä on Kertulle kova isku, jonka myötä nuoret menettävät toisensa. Kestää kauan toipua tuosta menetyksestä. 

Kerttu lähtee lopulta helluntailaisten raamattuopistolle Keski-Suomen metsäisiin maisemiin. Siellä hän saa kokeilla omia siipiään ja aloitella omaa elämäänsä. Ja vaikka helluntailaisten joukossa on liian vähän miehiä ja liikaa naisia, lopulta rakkauskin astelee Kertun elämään. Palaako mies menneisyydestä vai löytyykö rinnalle joku uusi, se selviää aikanaan. 

Nautin valtavasti tästä Röyskön toisesta romaanista, sen taitavasta psykologisesta ihmiskuvauksesta ja upeasta kielestä. Myös uskovaisten ja tässä luonnollisesti erityisesti helluntailaisten kuvaus on todella oivaltavaa. Siitä huomaa, että kirjoittaja tuntee tämän liikkeen sisältä päin. 

Itsekin olen vuosien varrella nähnyt paljon myös helluntailaista elämänmenoa, ja osuvia olivat muun muassa kuvaukset todistuspuheenvuoroista, joita toivotaan lähinnä entisiltä rikollisilta ja päihdehelvetissä rällänneiltä, kun taas tasapainoinen lapsuus ja nuoruus Jumalan lapsena eivät jaksa kiinnostaa helluntailaiskuulijoita. Tai se, että mielellään kerrotaan ihmeistä ja ongelmien ratkeamisesta, kun taas tässä kulttuurissa ei voinut puhua elämän asioista, jotka olivat kuulijoiden mielestä kesken tai pielessä. Tai Kertun pelko, että joku innokas helluntailainen haluaisi puheenvuorollaan muuttaa nuorenparin häät herätyskokoukseksi. 

Kertun elämässä oli paljon sellaista, mihin pystyin itsekin samaistumaan, kuten nuoruuden hengellisyyspuuska, jonka vallassa Kerttu hävitti kaikki maalliset CD-levynsä - kunnes myöhemmin joutui hankkimaan ne itselleen uudelleen. Tai halu asua kaupungissa ja unohtaa menneisyys. Tai erään tapauksen laukaisema sairaalloinen pelko oman puolison kuolemasta. Tai pakkomielle auttaa ongelmaisia naisia, jotka olisivat oikeasti ammattiavun tarpeessa. Aivan kuin oman äidin ongelmissa ei olisi tarpeeksi - mutta sieltähän se auttamisvimma juuri nousee. Ja lopulta ihminen uuvuttaa itsensä, eikä loputon auttaminen edes johda mihinkään: 

Kerttu huomaa epäonnistuvansa, aivan niin kuin äitinsäkin kanssa: on hankalaa pitää pinnalla ihmistä, joka haluaa hukkua. 

Näin äidin mielen sairaus varjostaa Kertun elämää, vaikka tytär on asunut jo vuosia poissa lapsuudenkodistaan. Mutta onneksi tunnelin päässä on valoa. Apu löytyy, on mahdollista irrottautua omaksi itsenäiseksi itsekseen, joka on eri ihminen kuin äitinsä ja jolla on lupa iloita, vaikka muilla olisikin paha olla. 

Monenlaista muutakin mahtuu näiden kansien sisälle - tarkkanäköistä kuvausta elävästä elämästä. Perheestä, seurakuntaelämästä, rakkaudesta, avioliitosta, itsenäistymisestä, oman tien löytämisestä. Tämä oli hieno lukuelämys. Paratiisin valo on kristillisten ja psykologisten romaanien ystäville todellista herkkua. Omalla kohdallani tämä nuoren naisen kasvutarina taisi päätyä suorastaan kristillisten lempiromaanieni joukkoon. 

Kustantaja: Sakari Röyskö 2019 

206 sivua 

Kannen kuvat: Sakari Röyskö 

Kannen suunnittelu: Jani Pellikka