torstai 27. huhtikuuta 2023

Suvi Bowellan: Helpotusta erityisherkän elämään


Tämä kirja alkaa sellaisella pakollisella herkkyysaiheisella perustiedolla, joka voi ikävystyttää, jos on lukenut kovin paljon kirjoja aiheesta. Mutta ei hätää, pian teos muuttuu nimensä mukaiseksi ja tarjoaa lukuisia käytännön vinkkejä herkkyyden kanssa elämiseen ja oman hyvinvointinsa edistämiseen. Vaikka herkkyys aiheuttaa helposti ylikuormittumista, erilaisia arjen tilanteita voi kuitenkin helpottaa omilla valinnoillaan ja kirjasta löytyvillä harjoituksilla. 

Eri henkilöillä kuormitusta ja yli- tai alivirittymistä aiheuttavat erilaiset asiat, joten Bowellan käsittelee erikseen henkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Kirjan lopussa on sitten peräti kuutisenkymmentä sivua erilaisia vinkkejä ja harjoituksia oman hyvinvointinsa lisäämiseksi erilaisissa tilanteissa. Niistä löytyy varmasti jokaiselle jotakin; itsekin löysin useita sellaisia, jotka voisivat toimia juuri minulle. Kaikestahan ei jaksa kiinnostua - esimerkiksi minä sivuutan mielelläni EFT-naputtelun ja muut vastaavat erikoisuudet. 

Kuten Suvi Bowellan toteaa: 

Voimme opetella erilaisia itsemme tyynnyttämisen tekniikoita ja sitä, kuinka pystymme ohjaamaan itsemme pois kuormittavissa tunteissa vellomisesta. 

Näitä tekniikoita ja vinkkejä kirjan loppuosa sitten tarjoaa. 

Tämä teos kannattaisi kyllä olla ihan omana; nythän luin kirjaston kirjan. Omasta hyllystä sen voisi ottaa tarpeen tullen esiin ja palata noihin harjoituksiin, koska niitä oli niin paljon, ettei niitä kaikkia hetken päästä enää muista. 

On hienoa, että Helpotusta erityisherkän elämään on niin käytännönläheinen teos, vaikka se teoriatiedolla alkoikin. Käytännön vinkkejähän usein juuri kaipaisi, kun erilaiset tilanteet kaatuvat päälle. 

Henkisen hyvinvoinnin osiossa itseäni puhuttelivat erityisesti ajatukset sisäisestä puheesta ja itsemyötätunnosta. Pitäisi oppia puhumaan itselleen lempeästi ja kohtelemaan itseään kuin rakasta ystävää. Lempeähän sitä on ystävilleenkin - miksi siis olemme niin helposti kovia ja vaativia itseämme kohtaan? 

Itsemyötätunto on itsensä hyväksymistä silloinkin, kun kaikki tuntuu olevan pielessä. Jos on vaikea tuntea myötätuntoa itseään kohtaan, voi kokeilla, miten olo muuttuu, kun alkaa tietoisesti jutella itselleen mukavia. Mieti, mitä lohdutuksen sanoja haluaisit kuulla, ja sano ne itsellesi yhä uudestaan. 

Kannattaa miettiä, mitä rakkaalle ystävälleen sanoisi vaikealla hetkellä. Miksi ei yhtä hyvin voisi sanoa sitä kaikkea itselleen? Ehkä sellaisia mukavia, rohkaisevia ja lohdullisia sanoja voisi kirjoitella itselleen ylös silloin, kun olo on hyvä. Kun sitten huono hetki tulee, ne olisi helppo kaivaa esiin. Siinä voisi olla ideaa. 

Suvi Bowellan päättää kirjansa kauniisti: 

Toivon ennen kaikkea, että oivallat oman ihanuutesi ja annat sydämesi lämmön koskettaa kohtaamiasi ihmisiä. Jokainen meistä voi toimia hyvän lähettiläänä, ja siihen erityisherkille on annettu huikeat lahjat: syvällisen kohtaamisen kyky, empatia, vahvana virtaava kiitollisuus ja kauneudentaju. 

Otava 2022 
Hidasta elämää 
208 sivua 
Kansi: Satu Kontinen 

Blogistani löytyvät myös Suvi Bowellanin kirjat Ihana herkkyys - Rikasta elämää kaikilla aisteilla ja Kiltin tytön voimakirja

12 kommenttia:

  1. Tuosta aiemmasta Ihanasta herkkyydestä joskus bloggasin ja löytyy hyllystä. Bowellanin kirjat ovat ihan esineinäkin tosi kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on Ihana herkkyys omana, ja se on todella kaunis ja visuaalinen kirja. Tämä nyt lukemani on pienikokoinen eikä sisällä kuvitusta.

      Poista
  2. Mulla oottaa hyllysä tää! Jospa pian saan tartuttua. Kiinnostaa nuo mainitsemasi vinkit ja tekniikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea! Jospa sinullekin löytyisi sopivia vinkkejä ❤️

      Poista
    2. Kuulostaa antoisalta ja asialliselta teokselta.
      Näinä kuormittavina koronavuosina ja epävarman maailmantilanteen aikoina olen pannut merkille, että oma reagointi on herkistynyt ja resilienssi alentunut.

      Hyvä toteamus: itseään olisi hyvä oppia puhuttelemaan yhtä lempeästi kuin jotakuta läheistään ja tuo kirjoittaminen on oiva keino, sillä se selventää ja kaukaistaa tuntemuksia:)

      Poista
    3. On hyvä, että on olemassa keinoja oman olon helpottamiseen ja resilienssin parantamiseen. Lempeyttä pitäisi tosiaan opetella myös itseään kohtaan, ei vain muita. Kirjoittaminen tekee aina hyvää!

      Poista
  3. Olen tuota juuri viime aikoina miettinyt, että voisin kiinnitää siihen huomiota, kuinka itselleni puhun...:) Kirjasta voisi olla apua minullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisäinen puhe on kyllä tosi ratkaisevaa koko elämän kannalta. Jos aina puhuu itselleen kovin negatiivisesti, kyllähän se pilaa elämän aika tehokkaasti. Tässä on tullut monesti oltua valitettavan lahjakas!

      Poista
  4. Tiedostan olevani ns. erityisherkkä, mutta tämä on jälleen kerran aihe joka on minulle hankala. En haluaisi mennä piiloon “olojeni” taakse, mutta toisaalta ne ovat vaikuttaneet (ja vaikuttavat) elämässäni aika paljon. Aiemmin olen pitänyt niitä vikoina, sittemmin olen oppinut elämään niiden kanssa. Suurin oivallus minulle on ollut, ettei minun tarvitse edes yrittää samastua mihinkään vain siksi että kelpaisin. Nuo siteeramaasi kohdat eivät sinänsä anna mitään uutta. Luin nuorempana paljon vastaavia ns. self help -kirjoja ymmärtääkseni itseäni ja löytääkseni samastuspintaa. Ehkä siksi en nykyään niitä enää tarvitse. Itsetuntemus on kasvanut. Toisaalta sisäinen puhe on silti edelleen aika kaameaa toisinaan ja joskus useinkin päivästä riippuen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne "olot" vaikuttavat paljon omaan elämään, ja itse pidän niitä itsessäni vikoina edelleen. Eihän tällaisiakaan kirjoja varmaan jaksa loputtomiin lukea, varsinkin jos on jo oppinut elämään näiden asioiden kanssa. Itsetuntemusta minullakin on, mutta pelkkä tieto ei auta, vaan tarvitaan juuri noita keinoja käytännön tilanteiden helpottamiseen.

      Poista
  5. Aina välillä tuntuu, että voisi lukea jotain erityisherkkyydestä. Koen itseni sellaiseksi. En pystyisi kuuntelemaan mitään napsutuksia. Kuuloni on todella erityisherkkä ja poimii kaikkea outoa ympäristöstä ja keskittyy siihen. Aiemmin keskityin myös pään sisäisiin puheisiin, mutta olen tietoisesti harjoitellut niistä pois esim. luettelemalla mantraa. Senhän voi itse valita. Pienenä kun en tiennyt mistä oli kyse, rukoilin lastenrukouksia. Pelkäsin nimittäin tulipaloja, eikä uni tullut millään, kun suunnittelin vain poistumista talosta. Tulipalopelkoajatukset jäivät onneksi lapsuuteen.
    Lukeminen on kyllä auttanut herkkyyksissäni. Toisinaan, kun ajatukset vain valtaavat mielen, nousen ylös ja menen lukemaan tai sitten alan mielessäni lukemaan viimeksi lukemaani kirjaa. Kuka oli päähenkilö ja mikä oli miljöö? Mitä tapahtui ja miten kaikki selvisi? Yleensä nukun, ennen kuin olen ehtinyt lukea kirjan mielessäni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä lukea tästä aiheesta. Tällaisista kirjoista saa hyvää vertaistukea. Sinulla onkin jo ollut hyviä keinoja käytössä ❤️

      Poista