tiistai 29. syyskuuta 2020
Jaakko Pirttiaho: Rakkaat raajarikot
perjantai 25. syyskuuta 2020
Eeva Tikka: Rauhaan on vielä matkaa
torstai 24. syyskuuta 2020
Saara Karppinen (toim.): Tahdon
tiistai 22. syyskuuta 2020
Tuire Malmstedt: Enkelimetsä
maanantai 21. syyskuuta 2020
Lassi Nummi: Heti, melkein heti
lauantai 19. syyskuuta 2020
Marjane Satrapi: Persepolis 2 - Kotiinpaluu
Suomentanut Taina Aarne
torstai 17. syyskuuta 2020
Kristin Hannah: Kaukaiset rannat
keskiviikko 16. syyskuuta 2020
Alina Berg: Siunattu vuosi
Kirjan täyttämisen voi aloittaa minkä tahansa kuukauden alusta - itse aloitin syyskuun alussa. Nyt kun teen jo kolmatta viikkoa, kirja on ehtinyt tulla hiukan tutummaksi, ja voin jakaa jotain siitä myös täällä blogissa.
maanantai 14. syyskuuta 2020
Miia Moisio: Lupa surra
Ei kuolemaakaan toki pysty täysin välttämään, kun surukirjasta on kysymys. Onhan Miia Moisio pappina työskennellessään ollut paljon tekemisissä myös läheisensä kuolemaa surevien kanssa. Niinpä sekin aihe tulee vastaan monet kerrat myös tämän kirjan sivuilla, ja myös läheisen kuolemaa sureva voi saada paljon Moision kirjasta. Enimmäkseen surua käsitellään sen verran yleisellä tasolla, että mitä tahansa lukija itse sureekin, hän voi käydä läpi juuri sitä surua tämän kirjan äärellä.
Miia Moisio on pappi, sielunhoidon asiantuntija ja skeematerapeutti, joka toimii hyvinvointialan yrittäjänä. Lupa surra on hänen toinen kirjansa. Myös hänen esikoisteoksensa Toivon kirja masennuksesta kuulostaa kiinnostavalta.
Joel Haahtela: Hengittämisen taito
perjantai 11. syyskuuta 2020
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
maanantai 7. syyskuuta 2020
Paula Nivukoski: Mainingin varjo
Evalina ja Anders ovat onnellisia. Uuden elämän alku on yhtä unelmaa, vaikka olot ovatkin Evalinalle alkeelliset.
Keskilattialla oli tilaa kolmen tanssiaskeleen verran. Unelmat hulmahtivat huoneeseen. Evalina katseli kaikkea mökissä, ripusti uniaan ikkunaverhoiksi, asetteli takan reunukselle ajatuksiaan. Tähän huoneeseen hän rakentaisi kaiken sen, mitä vailla oli ollut.
Arkitodellisuus näyttäytyy kuitenkin pian kaikessa karuudessaan. Evalina on tottunut helppoon elämään ja huviretkiin; hän ei osaa sytyttää tulta, nostaa verkkoja tai perata kaloja. Nyt hänen on pakko oppia kaikki käytännön työt, vaikka helppoa se ei ole.
Evalina joutuu myös olemaan osan ajasta yksin saarella, kun Anders on kalastamassa tai asioilla kaupungissa. Sekä yksin ollessaan että myös Andersin ollessa paikalla Evalina pelkää unia ja pahaenteisiä ajatuksia. Mies kyllä sanoo hänelle, ettei niitä pelottavia asioita todellisuudessa ole olemassa, ne ovat vain sinun sisälläsi.
Vuorotellen nykyhetken kanssa Nivukoski kertoo myös Evalinan menneestä elämästä pappilassa. Äidillä, Evalinalla ja Sofia-sisarella oli paljon hyviä hetkiä yhdessä, heidän elämässään oli kauneutta. Oli kuitenkin myös isä, ankara ja pelottava pappi, jonka ollessa paikalla perheenjäsenten täytyi pidättää hengitystään, kulkea varpaillaan ja tukahduttaa paljon itsestään. Isän mielestä kaikki elämästä nauttiminen tuntui olevan väärin.
Ahdistavasta isästä huolimatta Evalina kaipaa kaikkea mennyttä ja menetettyä; hän vajoaa usein muistoihinsa. Saarella hauraat haaveet tuntuvat särkyvän.
Kuten jo esikoisromaanissa Nopeasti piirretyt pilvet, Nivukosken kieli on todella kaunista ja herkkää. Mainingin varjo ei kuitenkaan ole kevyt tarina, ei sinne päinkään, vaan siinä on lopulta hyvin tummia sävyjä. En todella arvannut mihin ryhdyin, kun aloin lukea tätä kirjaa. Evalinan ja Andersin tarina tyrmäsi minut, se iski minut sanattomaksi ja hengettömäksi. Se on vaikuttava, suorastaan dramaattinen tarina. Jos haluaa välttää juonipaljastuksia, on vaikea sanoa enempää.
Paula Nivukoski onnistui joka tapauksessa yllättämään minut täysin tällä pysäyttävällä teoksellaan. Aloittelin lukemista hitaasti, kauniista kielestä nautiskellen, mutta tänään oli pakko istua melkein koko päivä lukemassa, kun tarina imaisi niin pyörteisiinsä. Nivukoski on todella lahjakas kirjailija, josta kuullaan varmasti vielä paljon.
perjantai 4. syyskuuta 2020
Tahmima Anam: Kulta-aika
Suomentanut Heikki Salojärvi
Kun bloggasin Kristiina Bruunin kirjasta Kaikki mikä on sinun, minulle suositeltiin tätä bangladeshilaisen Tahmima Anamin romaania. Takakannen mukaan Khaled Hosseinin suurenmoisen romaanin Tuhat loistavaa aurinkoa ystävät voivat iloita myös Anamin teoksesta. No, Tuhat loistavaa aurinkoa on yksi lempiromaaneistani, ja kyllä tosiaan ihastuin myös Kulta-aikaan - en ihan yhtä paljon, mutta kuitenkin.