Saara Karppinen (toim.): Tahdon

 

Lukusuunnitelmissani on jo pitkään ollut muutamia avioliittokirjoja, joista Tahdon on ensimmäinen. Tässä Saara Karppisen kirjassa kuusi avioparia kertoo avioliittonsa myötä- ja vastoinkäymisistä. 

Jokaisen pariskunnan tarina on aina yksilöllinen. Heidän elämästään kertovien lukujen otsikot kertovat hiukan siitä, millaisia asioita he ovat käyneet läpi: Ylijäämäparista toisilleen sopiviksi, Puhumattomuus oli tuhota avioliiton, Vapaa avioliitto johti kriisiin, Oikea arvojärjestys tasapainoisen avioliiton takeena, Työnarkomaanista liittoaan hoitavaksi aviomieheksi sekä Anteeksi pyytäminen vapautti myönteiset voimavarat.

Lisäksi kirjan alussa on luku Hyvän avioliiton peruspilareita, ja lopussa on luvut Avioliiton myönteiset voimavarat, Miten selvitä ongelmista, Kun töitä ja valtaa pitäisi jakaa sekä Sukupuolielämää voi hoitaa. 

Tällainen avioliittokirja, jossa pariskunnat itse kertovat omasta elämästään, on virkistävän käytännönläheinen. Itse olen lukenut Karppisen kirjan aiemminkin, oman naimisiinmenoni aikoihin. Silloin kaikki tämä oli kiinnostavaa, mutta se jäi teorian tasolle, koska itsellä ei ollut näistä asioista kokemusta. Nyt kun melkein kymmenen avioliittovuoden jälkeen luin kirjan uudestaan, löysin jokaisen pariskunnan elämästä jotain tuttua, sekä heidän iloistaan että heidän kokemistaan ongelmista ja haasteista. Lukeminen olikin nyt todella antoisaa. 

Kirjan avioparit ovat kokeneet monenlaista, esimerkiksi puhumisen vaikeutta, etäisyyttä, riitoja, ihastuksia, mustasukkaisuutta, toisen puolison sairautta ja työnarkomaniaa. Useimmat kirjan pareista ovat saaneet kriiseihinsä apua avioparileireiltä; eräs aviopari puolestaan hoiti oman vaikean kriisinsä ihan keskenään, mutta paljon aikaa ja puhumista se vaati. Eräs pari sai suorastaan yliluonnollisen avun omaan avioliittohelvettiinsä anteeksi pyytämisen kautta. Molemmat puhkesivat itkuun ja heidän välilleen syntyi aivan uusi rakkaus. 

Rohkaisevaa on lukea, miten nämä pariskunnat ovat löytäneet suhteeseensa uudenlaista läheisyyttä, ovat oppineet puhumaan, hyväksymään toisensa, ymmärtämään toista ja hänen tarpeitaan. 

Kirjassa olisi paljon sellaista, mitä voisi jakaa. Itseäni kosketti esimerkiksi se, miten eräs aviopari kertoi, että suhteensa alussa heillä oli päässään jonkinlaiset hyvän vaimon ja hyvän aviomiehen ihannekuvat, joihn he yrittivät mukautua. Mutta he kertovat vapautuneensa myöhemmin liian tarkoista rooleista ja sallineensa itselleen ja toisilleen vapauden olla juurii sellaisia kuin ovat. 

Arja kertoo, että paine olla tehokas perheenemäntä on ollut yksi niitä elämänpilaajia, jotka hänen on täytynyt karistaa harteiltaan. Onni ja viihtyvyys ei ole suoraan verrannollinen kodin siisteyteen, eikä kotiäidin tarvitse lunastaa olemassaolon oikeutustaan alituisella touhuamisella. Iltapäivä, joka on vietetty Jaakon kanssa riippukeinussa pilviä katsellen, saattaa olla tärkeämpi sijoitus perhe-elämälle kuin sama iltapäivä vietettynä hellan ja siivouskomeron vaiheilla. 

Tämä kaikki ja paljon muuta tässä rohkaisevassa avioliittokirjassa. Kirjan henkilöt ovat kaikki uskovaisia, joten he kertovat kirjassa myös kristillisestä uskostaan ja sen vaikutuksesta elämäänsä. Useimmiten vaikutus on ollut myönteinen, mutta jonkun henkilön ylihengellinen vaihe on tuonut parisuhteeseen myös ongelmia. 

Päivä Oy 1986 

153 sivua 

Kansi: Jyri Taipale