Tänään se voittaja sitten julkistettiin kirjamessuilla. Kuuden ehdokkaan joukosta uutisankkuri Keijo Leppänen valitsi Jipun ja Kai Kortelaisen kirjan Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämästä (WSOY 2022). Kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan siitä maaliskuussa kirjoittamani postauksen.
Lämpimät onnitteluni voittajalle! Olen iloinen Jipun tarinan pääsystä vuoden kristilliseksi kirjaksi. Hän kertoo elämästään niin avoimesti ja rehellisesti, että se on rohkaisuksi monelle heikkoutensa, rikkinäisyytensä ja epäonnistumistensa kanssa kipuilevalle. Kuten kirjoitin maaliskuussa:
Kirjan sivuilta välittyy minusta hienosti se, miten kaikesta elämän kaaoksesta ja rikkinäisyydestä huolimatta ihminen on kuitenkin kaunis ja arvokas, kuten Jippu, joka on herkkä taiteilijasielu. Mielenterveysongelmat eivät tee kenestäkään muita huonompaa.
Jipun tarina rohkaisee siinäkin, ettei ihmisen tarvitse olla ehjä ja ongelmaton voidakseen toteuttaa unelmiaan ja saavuttaa joskus jopa isoja asioita. Jippukin on kaiken kivun ja rosoisuuden keskellä voinut toteuttaa itseään muusikkona.
Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämästä on kaiken lisäksi sellainen teos, ettei todellakaan tarvitse olla uskovainen voidakseen lukea sen. Sehän ei ole mikään perinteinen kristillinen kirja, ja onhan kustantajanakin WSOY.
Näin Keijo Leppänen perustelee valintaansa:
"Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämästä on hätkähdyttävän avoin, rohkea ja kantaa ottava tarina, jota on vaikea uskoa todeksi. Miten noin nuori ihminen on voinut kokea noin paljon noin äärimmäisiä asioita? Herkkä taiteilija riisuu kulissit itseltään ja toivoo, että niin tekisivät kaikki muutkin - erityisesti perheissä ja seurakuntien vastuupaikoilla. Naseva teksti vie mukanaan, vaikka asiaa on paljon."
Yleisöäänestyksen voittajaksi selviytyi Roberto Brandãon kirja Pieniä suuria ihmeitä, ihana ja rohkaiseva elämäkerta sekin. Lämpimät onnittelut myös Brandãolle!
Se täytyy todeta vuoden kristillisiin kirjoihin liittyen, että kun voittajaa valitsemassa on yksi ainoa henkilö, on näköjään mahdollista arvata jo etukäteen, mikä kirja voittaa. Tämä oli nyt toinen vuosi peräkkäin, kun arvasin voittajan ihan valitsijan perusteella. Viime vuonna veikkasin, että Turun piispa Mari Leppänen voisi pitää mystiikasta, ja sitä käsittelevän kirjanhan hän sitten valitsikin (Anni Pesonen: Credo - Tieni mystiikkaan, Basam Books 2021).
Keijo Leppäsen kohdalla olisin muuten voinut veikata jotain muutakin, mutta kun hän kertoi jo etukäteen arvostavansa kirjassa yllätyksellisyyttä ja rohkeutta, tapaus oli sillä selvä. Sitähän Jipun tarina jos mikä on.
Finlandia-palkinnoissakin on aina yksi henkilö valitsemassa, mutta heidän kirjamaustaan en välttämättä tiedä mitään. Kristillisissä piireissä sen sijaan pystyy arvaamaan ihan sillä perusteella, missä kirkkokunnassa, herätysliikkeessä tai muussa vastaavassa voittajakirjan valitsija on itse mukana.
Aikaisemmin en ole näitä arvailuja harrastanut, mutta kun nyt jo kaksi kertaa peräkkäin osuin oikeaan, ehkä täytyy testata tätä tulevinakin vuosina.
Onhan tässä kisassa toisaalta myös tuo yleisöäänestys, joka kertoo suuren yleisön mieltymyksistä.
Jipun ja Roberto Brandãon kirjoihin kannattaa joka tapauksessa tutustua. Itse koin ne molemmat hyvin rohkaisevina.
Tämän vuoden ehdokkaista olen lukenut kolmannenkin kirjan, Jaakko Pirttiahon Jaakon psalmit (Päivä Oy 2022). Hyvin rohkaiseva teos, kuten Pirttiaholla aina. Kiinnostavalta kuulostaa myös Ilari Aallon, Annastiina Papinahon ja Larissa Riihihuhdan kirja Valo askeleillani - Pyhiinvaelluksella Suomessa (Kirjapaja 2022).
Mukana kisassa olivat näiden lisäksi Tuomas Heikkilän Lalli - Kansallismurhaajan muotokuva (Tammi 2022) ja Serafim Seppälän Antiikista Bysanttiin - Aatehistoriallisia murroksia (Gaudeamus 2021).