Kuuleman mukaan tämän kirjan humoristisissa sarjakuvissa nuori aikuinen pohtii, milloin se paljon puhuttu aikuisuus mahtaa alkaa. Onhan kirjassa tosiaan omat aikuistumisen kiemuroihin liittyvät juttunsa, mutta yllättävän paljon kyllä myös sellaista sisältöä, joka sopii meille muillekin iästä riippumatta.
Sarah Andersenin seurassa esimerkiksi introvertit, lukutoukat, naiset ja somen käyttäjät pääsevät naureskelemaan tutuille tilanteille. Naisen elämästä kirjassa on ainakin useita vaatteisiin liittyviä ongelmia ja se klassinen tilanne, jossa nainen aikoo kaupan kassalla vain kaivaa rahat laukustaan, mutta ei löydä niitä, koska siellä on niin paljon muuta tavaraa. Vaateongelma taas on vaikkapa se, kun yhden liikkeen sovituskopissa koko 34 on väljä, ja toisaalla taas koko 42 kiristää joka paikasta.
Nykypäivää ovat some ja selfiet. Niinpä yhdessä stripissä "minä vanhana" esittelee lapsenlapselle vanhoja selfieitään: "Tässä vielä toinen kuva... Ja vielä yksi.... Ja loput 10 000."
Tässä Andersen havainnollistaa, millaista olisi, jos some olisi oikeaa elämää:
Taas jos minun ikäiseni sortuu lukemaan tällaista nuorten aikuisten kirjaa, voin lohduttautua sillä, että seuraavassa stripissä se entinen nuori aikuinen tulee 85-vuotiaana siihen tulokseen, että aikuisuus on myytti. Nuorethan eivät vielä tiedä, että meissä keski-ikäisissä ja vanhemmissa on kaikki ne iät, jotka olemme joskus eläneet. Joten ei sitä välttämättä tunne itseään niin vanhaksi kuin peilikuva väittää.
Tässä vielä tällainen nolousjuttu, joka ei myöskään ole ikään sidottu, koska siinäkin kuvan henkilö on jo vanha, kun makaa kuolinvuoteellaan ja on vieläkin nolona jostain kymmeniä vuosia vanhasta asiasta.
Kirjassa on siis monenlaisia tilanteita. Tietysti myös niitä nuoren aikuisen elämään liittyviä. Kuten se, kun hän päättää siivota pois kaikki ylimääräiset tavarat, mutta ei malta luopua pehmoleluistaan. (No, haha, en minäkään kyllä malttaisi, ja ehkä en kerro tässä yhteydessä ikääni. Paitsi että miksi aikuisuuden pitäisi olla niin totista touhua, ettei enää voisi tykätä nalleista?!) Kirjan henkilöllä on myös seurusteluun liittyviä huolia, kuten miten uskaltaa pitää toista kädestä, ja apua, kun se käsi hikoaa! Hän ei millään uskalla uskoa, että poikaystävä, sittemmin sulhanen ja aviomies, oikeasti voisi rakastaa häntä. Vielä vanhana ja kuoleman jälkeenkin hän kyselee, että aivan varmastiko sinä... (No, kuinka ollakaan, tässä tultiin taas pois sieltä nuoresta aikuisuudesta).
Nuoren aikuisen elämää on sekin, kun opinnot päättyvät, ja hän on paniikissa: "Pelottaa niin hitosti! En ole valmis!" Ja sitten hän vain joutuu hyppäämään kuin laskuvarjolla lentokoneesta ja kysyy: "Toimiiko varavarjo varmasti?"
Siinä joitain näkökulmia, ja kirjasta löytyy loput. Andersenilta on ilmestynyt myös Elämänhallinta on myytti; ainakin nimen perusteella saattaisi olla hauska kirja sekin.
Takakannessa kerrotaan:
Sarah Andersen on nuori taiteentekijä New Yorkin Brooklynistä. Kirja ei ole missään määrin omaelämäkerrallinen. Siis ei kerta kaikkiaan missään määrin.
Sammakko 2017
109 sivua
Alkuteos: Adulthood is A Myth 2017
Muutama muu bloggaus kirjasta:
