keskiviikko 19. lokakuuta 2016

James Bowen: Bobin joulu - Kissa joka toi joulumielen

Sain lahjakortin, jolla sain ostettua yhden kirjan, ja ihastuin huomatessani, että Katukatti Bobista on ilmestynyt suomeksi kolmas kirja. Mitäs tuosta, että aivan vielä ei ole joulu - pian se kuitenkin on, ja innokkaimmathan ovat viritelleet joulumieltä jo alkusyksystä. Nythän teillä lukijoilla on hyvin aikaa varautua tämän kirjan hankkimiseen, jos nimittäin kissat, Lontoo ja huumeista toipuvan katusoittajan ja lehtimyyjän elämä kiinnostavat.

Bob on todella hurmaava kissa, joka ilmestyi Jamesin elämään, kun hänellä vielä meni huonosti. Katujen kasvatteina he molemmat pelastivat toisensa ja antoivat toisilleen syyn elää. Kun James alkoi kuljettaa Bobia mukanaan soitto- ja lehdenmyyntikeikoillaan Lontoon kaduilla, he tulivat koko ajan suositummiksi, kunnes heistä lopulta tuli julkkiksia, joiden kirjoja on ostettu ympäri maailmaa ilmeisesti miljoonittain.

Tämän kirjan alussa James on jo menestyvä ja kuuluisa, ja hän on Bobin kanssa kutsuvieraana kustantamon pikkujoulussa. Siellä hän tuntee kuitenkin ulkopuolisuutta hienojen ihmisten keskellä ja muistaa sen kurjuuden, jota hänen elämänsä oli vielä muutama vuosi taaksepäin. Näin hän  lähtee tässä kirjassa muistelemaan hänen ja Bobin ilmeisesti viimeistä köyhää joulunalusaikaa ja joulua.

Sinä vuonna joulukuu oli Lontoossa poikkeuksellisen kylmä ja luminen, ja lisäksi Jamesilla oli jalassaan kova kipu, joka oli estänyt häntä työskentelemästä kaduilla. Mutta lopulta kun sähkö ja kaasu uhkasivat loppua ja koko tuleva joulu mennä pilalle, Jamesin kissoineen oli pakko lähteä kadulle elantoaan tienaamaan. Monet käänteet siellä seuraavat toistaan tavalliseen tapaan - sekä ikävät että lämmittävät kohtaamiset ihmisten kanssa. Puhumattakaan kaikista muista sattumuksista.

Elämä Lontoon kaduilla on kyllä niin kovaa, että välillä minua pelotti lukea eteenpäin ja nähdä, mitä seuraavaksi tulisi vastaan. Mutta onneksi on myös hyvyyttä olemassa - ja ihmisiä, joilla on joulumieltä. Bob-kissa sai sinäkin jouluna osakseen paljon ihailua. Ja lopulta onneksi koitti joulu, joka Jamesillekin oli rauhan ja rakkauden juhlaa toisin kuin hänen aikaisemmassa elämässään.

Kirjan loppu tuo lukijalle taatusti joulumielen ja lämmittää sydäntä. Se minua vain pelottaa, kun ajattelen, miten tärkeä osa juuri Bobilla on Jamesin hyvinvoinnissa. Entäpä sitten, kun joskus tulee se päivä, jona Bob kuolee... Toivottavasti James jaksaa vielä silloinkin uskoa elämään.

Tämä kirja on hyvää lukemista näin joulun lähestyessä - ja ehkäpä joululahjaidea jollekin tuntemallesi kissojen ystävälle.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

"Koska kestävissä elämänmuutoksissa viikonloppua ei laskettu, vietin lauantain ja sunnuntain vuokraamalla pinon lempielokuviani ja huolehtimalla, että suklaapalojen virta kädestä suuhun pysyi tasaisena. Seitsemän vanhan elokuvan vuokraaminen luontui uutuusleffan hinnalla ja kieriskelin nautinnollisesti itsesäälissä, kun elokuvien ritarilliset miehet suojelivat naisiaan kastumiselta tai suutelivat heitä Pariisin sateessa. Valuva meikki sai naiset kaiken lisäksi näyttämään eteerisiltä olennoilta eikä ämpäriin pudonneilta pienjyrsijöiltä."

Emma on 27-vuotias opiskelija, jolla on kaksi puolivalmista tutkintoa ja joka asuu vieläkin soluasunnossa ja rakastuu vääriin miehiin - taiteilijatyyppeihin, joilla on kiinnostavia ongelmia, joita Emmalla tuntuu olevan tarve ratkaista. Lopulta hän kuitenkin päätyy näiden miesten kanssa lähinnä vain taiteilijabileiden eriskummallisille jatkoille, panttilainaamoon, katkaisuklinikoille ja suljetun osaston odotusaulaan.

Emman ystävät alkavat olla jo tutkintonsa suorittaneita, onnellisesti parisuhteessa ja kaikin puolin vakiintuneita, kun Emma on vielä eksyksissä sekä opiskelun että miesten suhteen. Miesrintamalla on epäluotettava taiteilijatyyppi Janek, liian komea graduohjaaja Miikka ja parhaan ystävän mies Ilari, josta on pysyttävä erossa.

Tämän kirjan alussa Emma toteaa, että nyt on aika laittaa elämä järjestykseen. Hän päättää suorittaa vihdoin opintonsa loppuun, hankkia työpaikan ja asunnon, joka on koti. Hän päättää myös, että kunnes nämä tavoitteet on saavutettu, hänen on pysyttävä erossa kiinnostavista ongelmista eli miehistä, joilla niitä on. Kirja on riemukas tarina siitä, kuinka hän näissä tavoitteissaan onnistuu ja epäonnistuu.

Omasta mielestäni tämä on Veera Vaahteran chick lit -romaaneista paras, ja luinkin sen nyt jo toisen kerran. Tämä vain on ihan täydellinen hyvän mielen kirja ja romanttinen komedia. Herkulliset käänteet seuraavat toistaan ja mielenkiinto pysyy taatusti yllä. Käden ulottuvilla täytyisi kyllä olla joko suklaata tai jotain muuta hyvää, kun Emmakin syö välillä Fazerin sinistä ja joskus taas täytekeksejä ja teetä pelatessaan korttia parhaan ystävänsä Sannin kanssa. Toisaalta rahapulassa opiskelija joutuu joskus paistamaan öljyssä herkkusieniä tai syömään aamupalaksi ananassäilykkeitä.

Tarinan koukuttavuus on osittain siinä, että se voisi toisaalta olla totta. Siitä tulee niin elävästi mieleen omat opiskeluaikani ja urbaani sinkkuelämäni silloin joskus. Paljon kaikkea tätä se elämä silloin sisälsi. Siksi tähän on niin helppo eläytyä ja ikään kuin haaveilla menneistä ajoista, vaikka eihän silloin aina niin helppoa ollut, kuten ei Emmallakaan ole tässä tarinassa. Mutta hänelläkin surut ja ilot vuorottelevat - ja lopulta hän pääsee myös toteuttamaan joitain unelmiaan. Mutta niitä en tässä sen enempää paljasta.

Ihana kirja. Itselleni se oli täydellinen syysloman piristys ja sopiva kevennys tähän väliin. Suosittelen!

Kustannusosakeyhtiö Tammi 2012
272 sivua

perjantai 7. lokakuuta 2016

Tapaus Fredrik Backman

Minulla ei ole ollut tapana blogata kirjoista, joita en ole jaksanut lukea loppuun asti. Siinä vain on se ongelma, että tulee sellainen kuva kuin pitäisin kaikista lukemistani kirjoista, kun siis kirjoitan tänne vain niistä, jotka olivat niin hyviä, että jaksoin lukea ne loppuun asti.

No, nytpä teen poikkeuksen. Olen yrittänyt lukea kahtakin Fredrik Backmanin kirjaa, mutta molemmat ovat jääneet kesken jo melko lailla alkuvaiheessa. Backmanhan kirjoittaa ruotsalaisia mielensäpahoittajia, miespuolisesta sellaisesta kerrotaan kirjassa Mies joka rakasti järjestystä ja naispuolisesta on sitten tämä Britt-Marie kävi täällä, jota nyt viimeksi vähän aloittelin.

Näiden kirjojen pitäisi olla siis hauskoja, ja siitä syystä niitä kumpaakin aloin lukea - piristyksen tarpeessa ollessani. Mies joka rakasti järjestystä vaikuttikin aluksi vähän aikaa hauskalta, mutta sitten se meni kovin raskasmielisen tuntuiseksi, enkä jaksanut enää jatkaa sen lukemista.

Nyt kun siitä oli jo kulunut aikaa, ajattelin antaa Backmanille toisen tilaisuuden, ja ostin tuon Britt-Marie -pokkarin. Arvelin, että ehkä kaikki hänen kirjansa eivät ole niin raskasta luettavaa. Että kai hänkin sentään osaa olla hauska, kun kerran sitä niin kovasti yrittää. Mutta tämä Britt-Marie vasta rasittava tapaus olikin. Lukeminen loppui vielä nopeammin kuin ensimmäisen kirjan kohdalla.

Britt-Marie on kontrollifriikki, siivoushullu, arvostelee ja kritisoi kaikkea mahdollista ja piinaa työvoimatoimistossa töissä olevaa nuorta naista niin, että kaikki sympatiani ovat kyllä sen nuoren naisen puolella. En millään enää jaksanut, kun Britt-Marie soitti työkkäriin taas. Hän oli jo saanut töitä, mutta nyt hän silti vieläkin piinasi virkailijaa kyselemällä, missä täällä nuorisotalolla on siivoustarvikkeet ja mitä teen autolleni, joka räjähti. Kun sinähän sanoit, että saa soittaa, jos on jotain kysyttävää. Kerta kaikkiaan idiootti naiseksi.

Toivottavasti joku muu nauttii täysin siemauksin Backmanista, ainakin pokkarin takana oli jonkun bloggaajan hehkuttava arvio kirjasta. Mutta jos tämä on hauskaa tai huumoria, niin ehkä minä en sitten ole hauska enkä huumorintajuinen. Minusta näissä kirjoissa oli hauskuuden sijasta liikaa angstia. Jos haluan lukea jotain hauskaa, luen jotain muuta kuin näitä, enkä edes angstisen tekstin tarpeeseen ala näitä lukea.

Hauskoja lukemiani kirjoja tästäkin blogista kyllä löytyy - esimerkiksi Miika Nousiainen ja Tuomas Kyrö ovat oikeasti hauskoja. No, makuasioitahan nämä tietysti ovat. Mutta näin tässä blogissa asiat nähdään.

Niin että olen puhunut. ON kirjoja, joita minäkään en jaksa lukea.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja

Tässä kirjassa vanha tuttu Mielensäpahoittaja puuhastelee kuoleman parissa. Hän on päättänyt tunnollisena ja kunnollisena miehenä hoitaa kaikki kuolemaansa liittyvät asiat kuntoon, vaikka tulevasta kuolemasta ei toki vielä ole tietoakaan. Hän rakentaa arkkua, valmistelee hautajaisia ja suunnittelee testamenttiaan. Tätä poika, miniä, lääkäri Kivinkinen ja muut eivät tietenkään ymmärrä.

Mielensäpahoittaja on yhä oma itsensä, vanha jäärä, jolla on vankkumattomat mielipiteet asiasta kuin asiasta ja kova into esitellä niitä kaikille. Ennen kaikkea ennen kaikki oli paremmin. Hänen näkemyksensä nykymaailmasta ja nykyihmisten edesottamuksista ovat herkullista luettavaa, ja kaikessa hauskuudessaankin ne ovat toisaalta teräviä ja älykkäitä oivalluksia maailmanmenosta.

Vanhan jäärän omat edesottamukset käyvät tarinan edetessä aina vain hulvattomammiksi, samoin hänen ajatuksensa ja kommenttinsa. Nämä Tuomas Kyrön kirjat ovat todellinen vitamiinipilleri tai mielialalääke syksyn pimetessä. Ehdottomia hyvän mielen kirjoja. Sekä vanhat että nuoret saavat oman osansa Kyrön hyväntahtoisesta naljailusta. Eivätkä vain he, vaan myös systeemi yleensä. Voi vain kuvitella, että kirjailijalla itselläänkin on täytynyt olla hauskaa näitä mielensäpahoittajatarinoita kehitellessään. Täytyisi tutustua hänen muihinkin kirjoihinsa joskus. Vielä en ole ehtinyt.

Lopulta myös se testamentti tulee tehdyksi. Arkun kanssa vaiheet ovat hiukan arvaamattomammat.

Maistiaisiksi kirjasta yksi lainaus:

Nykypäivänä minä olen erikoisuudentavoittelija, koska haluan kovat tyynyt, palasaippuat ja kahvat takaisin. Jos haluan kylmän suihkun, pitää ottaa yhteyttä hotellinomistajaan ja varmasti on jossakin terveydenhuoltoministeriössä sovittu että kypärä äkkiä miehelle päähän. Ja märkäpuku mikäli aikoo alle kolmekymmentäasteiseen veteen. Onnettomuustutkijat ja yhdistyneet kansakunnat kuljetetaan helikopterilla paikalle tutkimaan mikä johti siihen, että kahdeksankymmentävuotias mies käänsi hanaa hippusen kylmemmälle. Ylimääräisessä uutislähetyksessä kerrotaan, että lähialueiden asukkaille on järjestetty apua.

Huumoria ja kevennystä kaipaaville ehdottomasti suositeltavaa lukemista.


WSOY 2014, Bon-pokkarissa 248 sivua + erikoispainoksessa vielä 16 sivun liite uusia teatteritarinoita