Tapaus Fredrik Backman

Minulla ei ole ollut tapana blogata kirjoista, joita en ole jaksanut lukea loppuun asti. Siinä vain on se ongelma, että tulee sellainen kuva kuin pitäisin kaikista lukemistani kirjoista, kun siis kirjoitan tänne vain niistä, jotka olivat niin hyviä, että jaksoin lukea ne loppuun asti.

No, nytpä teen poikkeuksen. Olen yrittänyt lukea kahtakin Fredrik Backmanin kirjaa, mutta molemmat ovat jääneet kesken jo melko lailla alkuvaiheessa. Backmanhan kirjoittaa ruotsalaisia mielensäpahoittajia, miespuolisesta sellaisesta kerrotaan kirjassa Mies joka rakasti järjestystä ja naispuolisesta on sitten tämä Britt-Marie kävi täällä, jota nyt viimeksi vähän aloittelin.

Näiden kirjojen pitäisi olla siis hauskoja, ja siitä syystä niitä kumpaakin aloin lukea - piristyksen tarpeessa ollessani. Mies joka rakasti järjestystä vaikuttikin aluksi vähän aikaa hauskalta, mutta sitten se meni kovin raskasmielisen tuntuiseksi, enkä jaksanut enää jatkaa sen lukemista.

Nyt kun siitä oli jo kulunut aikaa, ajattelin antaa Backmanille toisen tilaisuuden, ja ostin tuon Britt-Marie -pokkarin. Arvelin, että ehkä kaikki hänen kirjansa eivät ole niin raskasta luettavaa. Että kai hänkin sentään osaa olla hauska, kun kerran sitä niin kovasti yrittää. Mutta tämä Britt-Marie vasta rasittava tapaus olikin. Lukeminen loppui vielä nopeammin kuin ensimmäisen kirjan kohdalla.

Britt-Marie on kontrollifriikki, siivoushullu, arvostelee ja kritisoi kaikkea mahdollista ja piinaa työvoimatoimistossa töissä olevaa nuorta naista niin, että kaikki sympatiani ovat kyllä sen nuoren naisen puolella. En millään enää jaksanut, kun Britt-Marie soitti työkkäriin taas. Hän oli jo saanut töitä, mutta nyt hän silti vieläkin piinasi virkailijaa kyselemällä, missä täällä nuorisotalolla on siivoustarvikkeet ja mitä teen autolleni, joka räjähti. Kun sinähän sanoit, että saa soittaa, jos on jotain kysyttävää. Kerta kaikkiaan idiootti naiseksi.

Toivottavasti joku muu nauttii täysin siemauksin Backmanista, ainakin pokkarin takana oli jonkun bloggaajan hehkuttava arvio kirjasta. Mutta jos tämä on hauskaa tai huumoria, niin ehkä minä en sitten ole hauska enkä huumorintajuinen. Minusta näissä kirjoissa oli hauskuuden sijasta liikaa angstia. Jos haluan lukea jotain hauskaa, luen jotain muuta kuin näitä, enkä edes angstisen tekstin tarpeeseen ala näitä lukea.

Hauskoja lukemiani kirjoja tästäkin blogista kyllä löytyy - esimerkiksi Miika Nousiainen ja Tuomas Kyrö ovat oikeasti hauskoja. No, makuasioitahan nämä tietysti ovat. Mutta näin tässä blogissa asiat nähdään.

Niin että olen puhunut. ON kirjoja, joita minäkään en jaksa lukea.