lauantai 1. lokakuuta 2016

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja

Tässä kirjassa vanha tuttu Mielensäpahoittaja puuhastelee kuoleman parissa. Hän on päättänyt tunnollisena ja kunnollisena miehenä hoitaa kaikki kuolemaansa liittyvät asiat kuntoon, vaikka tulevasta kuolemasta ei toki vielä ole tietoakaan. Hän rakentaa arkkua, valmistelee hautajaisia ja suunnittelee testamenttiaan. Tätä poika, miniä, lääkäri Kivinkinen ja muut eivät tietenkään ymmärrä.

Mielensäpahoittaja on yhä oma itsensä, vanha jäärä, jolla on vankkumattomat mielipiteet asiasta kuin asiasta ja kova into esitellä niitä kaikille. Ennen kaikkea ennen kaikki oli paremmin. Hänen näkemyksensä nykymaailmasta ja nykyihmisten edesottamuksista ovat herkullista luettavaa, ja kaikessa hauskuudessaankin ne ovat toisaalta teräviä ja älykkäitä oivalluksia maailmanmenosta.

Vanhan jäärän omat edesottamukset käyvät tarinan edetessä aina vain hulvattomammiksi, samoin hänen ajatuksensa ja kommenttinsa. Nämä Tuomas Kyrön kirjat ovat todellinen vitamiinipilleri tai mielialalääke syksyn pimetessä. Ehdottomia hyvän mielen kirjoja. Sekä vanhat että nuoret saavat oman osansa Kyrön hyväntahtoisesta naljailusta. Eivätkä vain he, vaan myös systeemi yleensä. Voi vain kuvitella, että kirjailijalla itselläänkin on täytynyt olla hauskaa näitä mielensäpahoittajatarinoita kehitellessään. Täytyisi tutustua hänen muihinkin kirjoihinsa joskus. Vielä en ole ehtinyt.

Lopulta myös se testamentti tulee tehdyksi. Arkun kanssa vaiheet ovat hiukan arvaamattomammat.

Maistiaisiksi kirjasta yksi lainaus:

Nykypäivänä minä olen erikoisuudentavoittelija, koska haluan kovat tyynyt, palasaippuat ja kahvat takaisin. Jos haluan kylmän suihkun, pitää ottaa yhteyttä hotellinomistajaan ja varmasti on jossakin terveydenhuoltoministeriössä sovittu että kypärä äkkiä miehelle päähän. Ja märkäpuku mikäli aikoo alle kolmekymmentäasteiseen veteen. Onnettomuustutkijat ja yhdistyneet kansakunnat kuljetetaan helikopterilla paikalle tutkimaan mikä johti siihen, että kahdeksankymmentävuotias mies käänsi hanaa hippusen kylmemmälle. Ylimääräisessä uutislähetyksessä kerrotaan, että lähialueiden asukkaille on järjestetty apua.

Huumoria ja kevennystä kaipaaville ehdottomasti suositeltavaa lukemista.


WSOY 2014, Bon-pokkarissa 248 sivua + erikoispainoksessa vielä 16 sivun liite uusia teatteritarinoita

2 kommenttia:

  1. Voi, nämä ovat niin hauskoja :) Luin sen varsinaisen (ensimmäisen) mielensäpahoittaja-kirjan ja kiva kuulla, että sille on jatkoakin. Oletko nähnyt leffan? Kaikki ei oo siitä tykänny, eikä se mielestäni ole niin hyvä kuin kirja, mutta ihan kiva kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut kaksikin aikaisempaa mielensäpahoittajaa ja nähnyt myös leffan. Minusta se leffa oli hauskimpia mitä olen nähnyt, nauroimme itsemme kipeiksi siellä.

      Poista