Kirjassaan Saisio jakaa monia ihastuttavia, hilpeitä ja hassunhauskoja tilanteita, joita hän on kokenut yhdessä tyttärenpoikansa kanssa. On siellä toki suruakin seassa, ainakin kun kissa kuolee äkillisesti kesken leikkiensä. Poika kulkee kirjassa nimellä, joka muuttuu iän myötä: Kolmivuotiaasta tulee lopulta Kuusivuotias. Saisio ja hänen elämänkumppaninsa taas eivät kokeneet olevansa mummoja, joten heistä tuli Nonna ja Donna.
Saisio on jakanut näitä tarinoita aluksi Facebookissa, jossa ne kaikesta päätellen saivat ihastuneen vastaanoton, ja lopulta häntä pyydettiin kokoamaan kirja noista päivityksistään.
Lasten suusta kuulee perinteisesti parhaat jutut, ja se pitää paikkansa tämänkin pojan kohdalla. Lukija saa monet kerrat nauraa makeasti. Milloin on aikuisilta opittuja pikkuvanhoja sanankäänteitä tyyliin "tämmönen vaihe mulla nyt on", milloin itse keksittyjä sanoja ja muuta lapsen logiikkaa. Lapsi on myös ihanan kekseliäs ja hänellä on mielikuvitusta. Saision tyttärenpoikakin suunnittelee muun muassa omia pelejä ja keksi niihin hauskoja sääntöjä; silloin tällöin hän myös perustaa oman ravintolan, jonka ruokalistalla on aina mitä erikoisimpia ruokia, kuten asli, fasza, lusla ja lamniluotafa. Kirjassa kerrotaan myös, mitä aineksia nämä kyseiset ruokalajit pitävät sisällään.
Hauskat ja lähes filosofiset ovat nämä itse tehdyn pelin ohjeet, joista minulle tulee jotenkin mieleen venäläisen Daniil Harmsin absurdit tekstit:
"Alussa sinä, mikä sinä olet, niin pistät nappulasi lähtöviivalle.
Se kuka voittaa, on voittaja.
Sitten jos sinä häviät, voi tulla itku.
Jos olet valmis voittamaan, sitten tämä on pitkä.
Jos sinä voitat yhdellä nappulalla, niin et voita.
Kahdella et myöskään voita.
Kolmannella olet voittanut, mutta silti et ole voittanut.
Neljännellä olet voittanut. Toiselle tulee itku, tai sitten kolmannelle.
Voittajalle tulee kaikkein paras olo. Kakkoselle tulee kakkoshyvinolo, eli kolmoselle tulee kolmoshyvinolo.
Ihan ensiksi laitatte tyypit omille paikoilleen ja muut syrjään pelilaudalta. Pois kokonaan.
Loppu.
Piste."
Poika tekee myös hauskoja räppejä milloin mistäkin. Joskus hän haluaa kuulla Biisin eikä ymmärrä, kun Saisio kyselee, että minkä biisin. No Biisin!! Nonnan biisit ovat tietysti ihan tylsiä verrattuna pojan omiin räppeihin. Nonna on myös puhunut Helsingin kirjamessuilla, jossa tyttärenpoikakin oli mukana ja kommentoi jälkeenpäin: "Sehän oli tärkeä ja kiinnostava ja aika tylsä tilaisuus."
Tuosta lasten luovuudesta olen kyllä niin kateellinen, koska oma luovuuteni koki melko totaalisen kuoleman viimeistään yläasteella. Syytän koulua luovuuteni kuolemasta! Sen jälkeen minua on aina vaivannut niin armoton itsekritiikki, etten uskalla edes yrittää mitään.
Tässä kirjassa Saision lapsenlapsen luovuus pääsee esiin myös siinä, että kirjan värikäs kuvitus on hänen omaa käsialaansa. Olikin ilo nähdä myös noita pienen lapsen elämäniloisia taideteoksia!
Poika, jonka oikea nimi muuten on Remu, on puuhakas ja aikaansaava. Kerran hän alkaa kirjoittaa kirjaa, josta tulee kuulemma niin pitkä, että hän ilmoittaa aamulla, ettei ehdi mennä päiväkotiin tänään. Eräässä nonnan päivityksessä taas lukee:
"Kuusivuotiaalla oli puuhakas viikonloppu.
Avattuaan ravintola Porkkanan päätti hän perustaa sanomalehden.
Etusivulla lukee:
Maailma on kallis. Ruokajuttuja sivulla viisi."
Yksi monista hauskoista tilanteista sattuu, kun Viisivuotias on väsynyt oltuaan pitkän tarhapäivän jälkeen vielä katsomassa balettiesitystä. Kun hän tulee kotiin, siellä onkin vieraita, eikä hän ole ollenkaan ilahtunut moisesta. Häntä on kuitenkin kasvatettu käyttäytymään kohteliaasti:
"Kun Kaverini, Kaksivuotiaan Mummi, alkoi ennen pitkää ehdotella kotiin lähtemistä, piristyi Viisivuotias silminnähden.
Minä yritin estellä, Viisivuotias tuijotti minua murhaavasti ja muotoili niin kohteliaan lauseen kuin siihen hätään pystyi:
- Minä kyllä kannustan tätä kotiin lähtemistä."
Toisessa tilanteessa leikitään:
"Sitten oltiin beduiimeja. (Menetettyään uskonsa beduiineihin näyttää Kuusivuotias uskovan nyt beduiimeihin.)
Istuttiin beduiimiteltassa ja syötiin halvaa ja taateleita.
Väitettiin, että ne ovat aitoa beduiimiruokaa, mutta Kuusivuotias ei uskonut, vaan asiasta piti soittaa äidille.
Äiti ei vastannut, joten Kuusivuotias teki meille ansan ja kysyi mistä taatelit ja halva oli hankittu.
K-kaupasta ostettiin.
Kuusivuotias riemastui: Saharassa ei ole K-kauppoja, ainoastaan hiekkaa ja keitaita!"
Samassa päivityksessä kerrotaan myös käydystä evoluutiokeskustelusta; tarhassa kun on tyttö, jonka mummo on ollut apina ennen ihmiseksi kehittymistään. "Se on hieno evoluutiohyppäys, apinasta suoraan mummoksi!" Saisio toteaa.
Monen lapsen elämästä saisi vähintään yhtä hauskan kirjan. Toivottavasti lasten vanhemmat tai muut läheiset kokoavat näitä muistoja talteen, että niitä voi jälkeenpäinkin lukea. Remulle on aarre, että hänen nonnansa on koonnut tällaisen kirjan. Viimeistään aikuisena sitä on hauska lukea.
Spuuki Spaidermän ja raju nonna on siis aivan ehdoton hyvän mielen kirja! Suosittelen lämpimästi kaikille lasten ystäville ja lapsenmielisille!
Kustannusosakeyhtiö Siltala 2017
194 sivua
Kuvitus: Remu Välisaari
