Olen jo pitkään aikonut tutustua Mikko Kalajoen romaaneihin, mutta aikomukseksi se oli toistaiseksi jäänyt. Kunnes tänä syksynä kuulin Velkakirjasta, ja tajusin hetkeni koittaneen. Tällä kertaa kyseessä on jännäri, ja se sai minut kiinnostumaan tosissani.
Urheiluvälinekauppias Reijo Härmistö on pulassa, kun myynti ei suju niin kuin pitäisi, ja vaimo Terhi tekee kuitenkin jatkuvasti kalliita hankintoja, haaveilee huvilasta saaristossa ja muusta ylellisestä elämästä. Vaimolla tuntuu olevan luja usko siihen, että rahaa on.
Mutta kun ei ole. Mistä Reijo sitä nyt hankkii velkojensa maksuun ja vielä vaimonkin tarpeisiin? Hän sekaantuu yhä syvemmälle hämäriin bisneksiin yrittäessään pelastaa nahkansa. Velat kasvavat ja velkojan kärsivällisyys alkaa loppua. Kyseinen mies ei itsekään ole mikään pyhäkoulupoika, vaan uhkailee Reijoa vakavilla seurauksilla, jos rahaa ei ala tulla.
Eikä tässä vielä kaikki. Reijo on pulassa myös laivalla tapaamansa Pihlan, pakkomielteisen nuoren naisen kanssa. Muutamasta kiihkeästä tapaamisesta Pihla on saanut käsityksen, että tämä on vakava suhde ja että kohta Reijo varmasti jättää vaimonsa. Kun Reijo ei pidä yhteyttä ja vastaa viesteihin lyhyesti tai ei ollenkaan, Pihla tuumii, että mieshän on kiireinen yrittäjä, joka pitää nyt vain matalaa profiilia, kunnes kertoo vaimolle heidän suhteestaan ja eroaa. Sitä odotellessaan Pihla elättelee ruusuisia kuvitelmia Reijon ja hänen yhteisestä tulevaisuudesta.
Pihlalla on henkisiä ongelmia; hänellä on vaikea äitisuhde ja syömishäiriö. Pihla käykin vertaistukiryhmässä, vaikka ei tunnu olevan siitä erityisen innoissaan. Tärkeintä hänelle on "iltavuoro": joka ilta hän istuu retkijakkarallaan Reijon kodin lähistöllä ja pimeyden turvin tarkkailee perheen elämää kiikarilla. Tämä onnistuu hyvin, koska alakerran ikkunoissa ei ole ollenkaan verhoja; sijaitseehan talo rauhallisella paikalla.
Kirjan kolmas kertoja on joku nimetön, tasapainoton henkilö, hän, jonka osuus kerrotaan aina kursiivilla. Hänellä on rankka menneisyys, ja hän tarkkailee sekä Pihlaa että Reijoa. Mitä tuolla ihmisellä on mielessään?
Ruumiita on ainakin luvassa, ja heti kirjan alussa paljastetaan, että isänpäivänä Reijo Härmistö löydetään makaamasta kaislikossa siisti reikä kaulassaan. Tämän kertominen ei siis ole spoilausta. Lukijalle jää jännitettäväksi se, kuka, koska ja miten tappaa Reijon. Miten tilanne ajautuu tuohon pisteeseen?
Luulin jo, ettei minua yllätetä, mutta lopulta Kalajoki onnistui kuitenkin yllättämään. Tarina oli myös hyvin koukuttava, ja nautin suuresti Kalajoen sanailusta, joka on todellista verbaalista ilotulitusta täynnä ironiaa ja mustaa huumoria. Tämän jälkeen olenkin ehdottoman kiinnostunut tutustumaan myös hänen aikaisempiin teoksiinsa.
Olisin halunnut jakaa jonkin mehevän otteen kirjasta, koska niitä siinä todella riitti. Mutta joskus sitä jää niin tarinan pauloihin, ettei ehdi valikoida mitään otteita, vaan uppoutuu aivan täysillä lukemaansa ja unohtaa kaiken muun. Luinkin Velkakirjan eilen melkein yhdeltä istumalta.
Otava 2021
320 sivua
Kansi: Piia Aho
Kirjasta muualla:
Kiitos tästä nostosta! En ole Kalajokea koskaan lukenut.
VastaaPoistaMinäkään en tosiaan ollut ennen lukenut häntä. Tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.
PoistaMukavaa lukea mietteitäsi tästä kirjasta :) Itse en ole tätä lukenut, mutta tämä on kyllä tullut kirjasomessa vastaan - ja hukkunut kaiken muun kiinnostavan luettavan alle. Nyt tämä ehkä kipusi hieman ylemmäksi lukulistallani, kiitos sinun arviosi!
VastaaPoistaKiva kuulla, että kiinnostuit tästä enemmän. Voin kyllä suositella Velkakirjaa lämpimästi.
Poista