Olen lukenut Kahlil Gibrania joskus 80-luvulla, mutta hänen teksteihinsä toki törmää aina välillä milloin missäkin. Tämä kirpputorilta ostettu kirja on ollut hyllyssäni jo pitkään, ja nyt kun luin erään Libanonista kertovan kirjan, innostuin vihdoin tutustumaan tähänkin. Gibranhan syntyi ja kasvoi Libanonissa ja myös palasi sinne opiskelemaan jossain vaiheessa, mutta vietti suuren osan elämästään Yhdysvalloissa. Siellä hän kuitenkin aina haaveili palaavansa takaisin Libanoniin, sydämensä kotimaahan, mutta haaveeksi se jäi.
Kirjaan on koottu Gibranin ajatuksia kymmenestä eri teoksesta. Hänen teksteissään tuntuu olevan sekä aforismeja että runoja - tai vähintäänkin todella runollisia aforismeja. Mutta määritelmät sikseen. Joka tapauksessa Gibranilla on valtavan kauniita ajatuksia ja hienoja, syvällisiä oivalluksia. Hän on selvästi ollut todellinen mietiskelijäluonne.
Yllättävä tieto minulle oli se, että Gibran oli myös kuvataiteilija, jota arvostettiin aikanaan etevänä muotokuvamaalarina. Hänen piirustuksiaan ja maalauksiaan on ollut näytteillä eri puolilla maailmaa. Olisikin kiinnostavaa tutustua myös Gibranin kuvataiteeseen.
Tässä muutamia poimintoja kirjasta:
Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta.
Merta ja hiekkaa
Ikuisesti kävelen näillä rannoilla,
meren ja hiekan rajoilla.
Nousuvesi haihduttaa jalanjälkeni,
ja tuulen mukana katoaa meren vaahto.
Mutta meri ja ranta eivät koskaan katoa
Merta ja hiekkaa
Ensimmäisen kerran aurinko suuteli
kasvojani
ja sieluni täyttyi rakkaudesta aurinkoon,
enkä välittänyt enää naamiostani.
Jumalan tuli
Aurinko opettaa kaikelle kasvavalle kaipuun
valoon. Mutta yö kohottaa sen tähtiin.
Profeetan puutarha
Olen valmis lähtemään,
ja kaipuuni odottaa vain tuulta,
joka levittää purjeeni.
Profeetta
Muistaminen on eräänlaista kohtaamista.
Merta ja hiekkaa
Miten ajattelematon oletkaan, kun tahtoisit
ihmisten lentävän sinun siivilläsi, etkä voi
antaa heille edes sulkaa.
Merta ja hiekkaa
Ja mitä muuta ovat heräävät ajatuksesi kuin
terälehtiä, joita sydämesi tuulet sirottelevat
kukkuloille ja pelloille?
Profeetan puutarha
Teoksessa Merta ja hiekkaa näyttää olevan eniten minulle ennestään tuttuja tekstejä - ja toisaalta sekä tutuissa että tuntemattomissa mietteissä eniten puhuttelevia. Olikin näköjään vaikeaa yrittää vältellä Merta ja hiekkaa näissä sitaateissani. Minun on täytynyt nuorena lukea ainakin tuo kirja, kun se tuntuu niin läheiseltä.
Paljon kaunista ja syvällistä jäi kuitenkin tästä pois, joten kannattaa lukea Gibrania ihan itse, niin pääset tekemään lisää löytöjä. Tämä oli niin hieno lukuelämys, että ihmetellä pitää, miten olen voinut elää yli 30 vuotta lukematta Kahlil Gibrania!
Karisto Oy 1996
194 sivua
Alkuteosten suomentajat: Kaarina Turja, Kristiina Skogberg, Helmi Krohn, Annikki Setälä
Kansi: Matti Lyly precis design
Onpa kyllä tosiaan hienoja sitaatteja! Pitäisi minunkin tutustua. :)
VastaaPoistaSuosittelen! Kirjat eivät ainakaan heti lopu kesken, kun tässäkin oli otteita kymmenestä eri kokoelmasta :)
PoistaMinä taas ihmettelen, miten olen voinut elää kuulematta koskaan Kahil Gibranista aiemmin :D Täytyy nyt laitella nimi korvan taakse, josko tulisi vaikka kirjastossa eteen. Runoja luen mieluummin suomeksi.
VastaaPoistaMonella tavalla voi elää näköjään :D No nyt Gibran on esitelty sinulle :) Katso jos ehdit lukea, sinullahan noita suomeksi luettavia nyt riittää!
PoistaKiitos esillenostosta! Gibran on tosiaan antoisan tuotannon mestari, jonka elämänviisauksille mieluusti nyökyttelee päätään. Ajattomia ja iättömiä, joiden pariin on tullut vuosien mittaan aika ajoin palattua ja aina nautittua malliin: "meri ei koskaan katoa & muisteleminen on eräänlaista kohtaamista." - lohdullista...
VastaaPoistaKyllä nämä ovat hyvin ajattomia, ja niissä on sitä jotain, kauneutta ja syvyyttä. Minunkin pitäisi tästä lähtien palata Gibranin teosten pariin hiukan useammin. Hyvä kun löysin hänet taas!
PoistaHei sinä :) Olen joskus hyvin nuorena lukenut yhden kirjan Gibranilta, mutten muista mikä kirja ja mitä siinä tapahtui. Muistan vain sen, että teksti tuntui todella raskaalta ja jouduin sinnittelemään kirjan kanssa.
VastaaPoistaTämä kirja täytyy kyllä saada ihan omaksi asti. Sillä nuo poimimasi aforismit ovat vaikuttavia.
Sitä olen time to time mietiskellyt, että miten hyviä aforismien ja runojen kääntäjien täytyy olla, että he pystyvät tavoittamaan kääntämiensä tekstin syvimmän idean ja kääntämään vielä suomeksi, joka ei ole helppo kieli rakenteeltaan. Se ei mitenkään voi olla helppoa.
Minulla oli Ruotsissa asuessani ystävä, joka oli kaksikielinen eli osasi suomea ja ruotsia aivan yhtä hyvin. Hän siis ajatteli kummallakin kielellä. Ruotsissa syntynyt suomalaista vanhemmista. Juttelimme kerran hänen kanssaan Edith Södergranin runoista, joita hän luki kummallakin kielellä ja kertoi mitä hyvin pieniä eroja hän oli havainnut. Tämä tapahtui joskus 80-luvulla, mutta se oli ensimmäinen kerta. kun havahduin miettimään tuota kääntämistä.
Kaunista syyspäivä jatkoa sinullekin
Terv. Tarja-Tuulia
Kiitos kommentistasi, Tarja-Tuulia! Minäkään en varmaan ole monta kirjaa lukenut Gibranilta, joten en tiedä mitä kaikkea hän on kirjoittanut. Itse en ole tuollaiseen raskaaseen tekstiin törmännyt; muistan Gibranilta vain tällaiset kauniit ja ihan helposti luettavat ajatukset, joita jaoin tässä.
PoistaOlen minäkin miettinyt, että runojen ja vastaavien kääntäminen se vasta taitoa vaatiikin. Siihen ei kuka tahansa pystyisi. Varmasti alkukielessä ja käännöksessä on aina omat pienet vivahde-eronsa. Kyllä kielenkääntäjän työ on muutenkin sellaista, etten tiedä miten he osaavatkin sen kaiken! Hatunnosto heille!
Kiitos samoin kauniita syyspäiviä sinulle! T. Minna