maanantai 7. maaliskuuta 2022

Kai Kortelainen & Jippu: Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämästä


Tässä kevään uutuuskirjassa Jippu eli Meri-Tuuli Elorinne kertoo elämäntarinansa avoimesti, rehellisesti ja niin puhuttelevasti, etten tiedä onko minulla sanoja jakaa tästä lukuelämyksestä paljoakaan. Kirja kosketti minua enemmän kuin osaan tässä kertoa. 

Kaikki alkaa lapsuudesta ja nuoruudesta, joiden aikana tapahtui paljon sellaista, mikä rikkoi nuoren tytön sisintä, toi hänen elämäänsä turvattomuutta ja epävakautta. Perheessä oli paljon rikkinäisyyttä, mutta toisaalta kulisseja pidettiin tiukasti pystyssä. 

Jo yläkouluikäisenä Jippu pääsi mallitoimiston listoille ja mukaan päihdehuuruisiin mallibileisiin. Uskoontulokaan ei rauhoittanut elämää, koska Jippu päätyi hurmahenkisten lahkolaisten käsittelyyn, sitten maanisessa psykoosissa suljetulle osastolle ja sieltä lastenkotiin. Vuosien varrella viina virtasi, miessuhteita tuli ja meni, ja lopulta Jippu koki myös pelottavan väkivaltaisen parisuhteen. Kaiken tämän ohella Jippu teki kuitenkin myös uraa suosittuna laulajana. Hänen elämäänsä on mahtunut niin glamouria kuin pohjalla rypemistäkin. Ristiriitainen Jippu on ollut sekä herkkä ja hauras runotyttö että raju bitch.  

Myöhemmin Jippu löysi elämäänsä vakautta, kun löytyi armollinen, tervehenkinen usko ja turvallinen aviomies - vaikka sekin liitto päättyi lopulta eroon. 

Jippu kertoo avoimesti diagnoosistaan, joka on epävakaa persoonallisuushäiriö. On hienoa, että joku uskaltaa avautua tällaisestakin diagnoosista. Uskon, että moni voi saada Jipun tarinan kautta rohkaisua itselleen. Kirjan sivuilta välittyy minusta hienosti se, miten kaikesta elämän kaaoksesta ja rikkinäisyydestä huolimatta ihminen on kuitenkin kaunis ja arvokas, kuten Jippu, joka on herkkä taiteilijasielu. Mielenterveysongelmat eivät tee kenestäkään muita huonompaa. 

Kansilehdellä todetaan, että kirja saa unohtamaan kohuotsikot ja näkemään Jipun ihmisenä. Se on totta. Jippu on niin aito ja avoin, että kirja todella koskettaa. Se on niin mukaansatempaava, että luin sen loppuun ahmimalla ja melkein yhdeltä istumalta. 

WSOY 2022 
304 sivua 
Etukannen kuva: Juha Mustonen 
Takakannen kuva: Nina Nordin 
Kannen typografia: Jussi Karjalainen 

Kirjasta kertovat muun muassa Kupliva maailmani ja Seurakuntalainen

4 kommenttia:

  1. Jippu ei ole suosikkilaulajani, mutta muistan hänestä syntyneet otsikot. Voisin kyllä lukea tämän ihan jo siksi, että en ole koskaan törmännyt kirjallisuudessa epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Iso kiitos Jipulle, että uskaltaa kertoa diagnoosistaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On upeaa, että Jipulla on rohkeutta kertoa tuosta sairaudesta. Siinä mielessä tämä on tärkeä kirja, josta varmasti moni saa vertaistukea. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ei tosiaan paljon kirjoiteta.

      Poista
  2. Minuakin voisi tämä kirja kiinnostaa samoista syistä kuin Ankia eli liittyen mielenterveydellisiin aiheisiin. Jipusta en noin muuten paljon mitään tiedä, tosin muistan kyllä hänen duettonsa Samuli Edelmanin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kiinnosti tuo mielenterveys ja toki myös Jipun uskoontulo. Itse olen kuullut eniten Jipun gospelia, keikallakin olen ollut, mutta kiinnostaisi kyllä tutustua paremmin myös hänen muuhun musiikkiinsa.

      Poista