Eveliina Talvitie: Kunniaton mutta vapaa - Erään afgaaninaisen tarina

Azadeh on nuori nainen, joka kasvoi afgaanipakolaisten lapsena Iranissa. Hänen ollessaan teini-ikäinen perhe sai turvapaikan Suomesta, jossa Azadeh olisi halunnut elää vapaana ja olla kuin muutkin suomalaiset. Mutta afgaaniyhteisöön kuuluva nainen ei saisi elää oman tahtonsa mukaan, vaan hänen kuuluisi vain kiltisti alistua, avioitua ja olla perheen miesten määrättävänä. Kaikessa pitää ottaa huomioon perheen maine ja ennen kaikkea miesten kunnia. 

Niinpä Azadeh pakotettiin kihloihin serkkunsa kanssa, ja häntä kohdeltiin väkivaltaisesti. Suomalainen yhteiskunta ei tuntunut voivan auttaa nuorta naista, vaikka hän voi niin huonosti, että joutui psykiatriseen hoitoon. Suomalaisten mielestä afgaanikulttuurissa nyt vain eletään tietyllä tavalla, eikä siihen voi puuttua. 

Azadeh sai kuitenkin lopulta taisteltua itselleen vapauden, mutta omiensa silmissä hän on nyt huono ja kunniaton nainen, kun elää itse valitsemaansa tavallista elämää. 

Kirjassa Azadeh, joka on siis todellinen henkilö, mutta ei esiinny omalla nimellään, pohtii paljon juuri väkivaltaa, naisen asemaa ja suomalaista feminismiä. Hän toteaa, ettei suomalaisillakaan ole asiat hyvin, koska maa on lähisuhdeväkivaltatilastojen kärjessä. Toisaalta Azadeh kritisoi kohtaamiaan suomalaisia feministejä, joita tuntuivat kiinnostavan enemmän pörssiyhtiöiden hallitusten naiskiintiöt kuin kunniaväkivalta. Suomalaiset eivät mielestään etuoikeutettuina valkoisina voineet puuttua asiaan, joka "rodullistettujen" ihmisten olisi heidän mielestään pitänyt itse hoitaa. Azadeh ihmettelee, miksi enemmistö vaiennetaan niin, etteivät he voi puolustaa vähemmistön oikeuksia - paitsi tietysti sitten, kun on kysymyksessä jokin muodikas vähemmistö. 

Kirja kuvaa aluksi kiinnostavasti Azadehin perheen arkea Iranissa ja myöhemmin muuttoa Suomeen sekä tänne sopeutumista. Suomalaisten tasapaksusta puheesta ei pystynyt tietämään, millä tuulella he olivat, suomalainen mausteeton ruoka ei maistunut miltään eivätkä naapurit tervehtineet. Ajan mittaan Azadeh on kuitenkin kotiutunut tänne, opiskellut ja tehnyt töitä. 

Kunniaton mutta vapaa on mukaansatempaava lukuelämys. Eveliina Talvitie kirjoittaa minämuodossa, ja hänen loppusanoissa mainitsemansa Azadehin ilkikurinen suoruus tulee tekstistä hyvin esiin. Azadeh tuntuu olevan vahva ja värikäs persoona, jolla on paljon painavaa sanottavaa ja rohkeus ilmaista mielipiteensä. 

Tallustaessani koulusta kotiin ensimmäistä kertaa huivittomana kuvittelin elämäni elokuvaksi ja itseni ohjaajaksi, jolla oli kaikki valta päättää mitä seuraavaksi tapahtuu: Äidille on kerrottu, että hänen uhmakas tyttärensä kulkee kodin ulkopuolella ilman huivia. Äiti on vastassa ovella ja hymyilee rohkaisevasti. Hyvä, Azadeh. Noin juuri. Olen ylpeä sinusta. Isäsikin olisi ylpeä. Sinä saat itse päättää. Sinulla on siihen oikeus. 

  Se oli mielikuvituselokuvaa. Kotona vastaanotto oli yhtä kylmäävä kuin ennenkin. 

  - Etkö sinä ymmärrä, että pilaat maineemme, äiti huusi. 

  - Me ollaan Suomessa. Mun ei ole pakko pitää huivia, yritin selittää. 

  Se oli liikaa, olisi pitänyt nöyrtyä, tunnustaa virhe. 

  Lyönti tuli usein niin varoittamatta, että en ehtinyt edes yrittää väistää. Niin silläkin kerralla. 

Kirjan lopussa on listattu aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, verkkotietoutta ja uutisointeja. 

Like 2022 

252 sivua 

Kannen valokuva: Jyri Pitkänen 

Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen 

P. S. Kirjasta tuli mieleen viime syksynä lukemani Anja Snellmanin romaani Parvekejumalat, jossa Helsingissä asuvan somaliperheen tytär haluaisi myös olla vapaa ja elää niin kuin itse haluaa. Tämä vinkiksi niille, joita aihe kiinnostaa. Kunniaväkivallasta olen lukenut myös Norma Khourin kirjan Kunniamurha - Rakkaus ja kuolema nykypäivän Jordaniassa.