Annastiina Heikkilä: Vapaus valita kohtalonsa

Algerialaistaustainen Anissa ja suomalais-ranskalainen Lea ovat parhaita ystäviä Nantesin kaupungissa Ranskassa. Lea on päässyt opiskelemaan pariisilaiseen huippuyliopistoon, mutta on tapaamassa ystäväänsä Nantesissa, jossa he osallistuvat yöllisiin reiveihin satama-alueella. Yllättäen poliisi tekee kuitenkin rynnäkön nuorisojoukkoon, ja väkivaltaisen iskun pyörteissä Anissan poikaystävälle Dariolle käy huonosti. 

Anissa yrittää kiihkeästi saada oikeutta, mutta poliisiväkivalta painetaan villaisella eikä tapausta aleta tutkia. Onhan teon uhri kaiken lisäksi tummaihoinen, joten mitäs hänestä, tuntuvat viranomaiset ajattelevan. Jotain on kuitenkin tehtävä; epätoivoisen Anissan on pakko saada rynnäköstä vastannut poliisi vastuuseen tavalla tai toisella. 

Kaiken tämän järkytyksen keskellä Lea ei pysty olemaan ystävänsä tukena, vaan joutuu palaamaan Pariisiin. Hänen on ollut vaikea päästä pariisilaisten eliittinuorten sisäpiireihin, mutta sitten hän tutustuu vallankumoukselliseen opiskelukaveriinsa Raphaëliin, jonka kautta tie avautuu. Suomesta teini-ikäisenä Ranskaan muuttanut Lea kokee kuitenkin ulkopuolisuutta noissa hienoissa piireissä, kun kaiken lisäksi Ranskassa pitäisi olla säkenöivä väittelijä eikä mikään hiljainen myötäilijä. 

Joka tapauksessa Lea on nyt mukana rikkaitten hienoissa piireissä, jotka ovat mahdollisimman kaukana siitä, mitä hänen ystävänsä Anissa joutuu kokemaan. Pohjoisafrikkalaisen ulkonäkönsä takia Anissa joutuu kohtaamaan rasismia eikä häntä hyväksytä ranskalaiseksi, vaikka hän on syntynyt ja kasvanut Ranskassa. Eikä hänen taistelunsa oikeuden saamiseksi tunnu tuottavan tulosta. 

Lea ja Anissa ovat molemmat omalla tavallaan ulkopuolisia ranskalaisessa yhteiskunnassa, mutta nyt heidän elämänsä ovat äkkiä niin kaukana toisistaan, että heidän välilleen repeää kuilu. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo eivät näytä tarkoittavan kaikille samaa. 

Algeria oli sitä paitsi hylännyt isän perheen, kähmikööt eläkeikäiset poliitikot siellä siis keskenään. Sama koski Ranskaa: täkäläinen järjestelmä oli aivan yhtä mätä. Poliitikot olivat toistelleet komeita sanoja vapaudesta ja veljeydestä ja sulkeneet kymmenet tuhannet harkit piikkilanka-aitojen taakse. Hän mietti Leaa ja tämän uusia kavereita, jotka muka puolustivat tasa-arvoa, mutta illastivat korruptiorahoilla rakennetussa kulississa. 

Annastiina Heikkilä kertoo tarinaa vuorotellen molempien ystävysten näkökulmasta. Lisäksi tarina etenee kahdessa aikatasossa, kun mukana on myös otteita algerialaisen henkilön päiväkirjasta Algerian itsenäisyyssodan jälkeen. Ajan mittaan selviää, kuka tuo henkilö on ja miten hän liittyy tähän kokonaisuuteen. Algerialaiset ovat kokeneet vääryyttä ranskalaisten taholta niin Algeriassa kuin Ranskassakin. Yhä 2000-luvulla kolonialismin jälkeensä jättämät haavat ovat kipeitä. 

Annastiina Heikkilä on Ranskassa pitkään asunut uutistoimittaja, ja hän jos kuka pystyy kirjoittamaan näin vakuuttavan romaanin ranskalaisen yhteiskunnan kipukohdista. Tarina on myös hyvin rakennettu ja etenee sujuvasti. Se on niin mukaansatempaava, etten olisi juuri malttanut nostaa nenääni kirjasta niin kauan kuin sivuja oli vielä jäljellä. Siinä on ranskalaista tunnelmaa ja monenlaista pohdintaa ranskalaisesta elämänmenosta ja elämästä yleensäkin. Nautin tuosta kaikesta ranskalaisuudesta sekä esimerkiksi Lean ja Anissan ystävyyden herkkävaistoisesta kuvauksesta. 

Vapaus valita kohtalonsa on Heikkilän esikoisromaani. Aikaisemmin häneltä on ilmestynyt kaksi kehuttua tietokirjaa Ranskasta. Niitä en ole toistaiseksi lukenut. Mutta kun tämä romaani oli näin hieno lukuelämys, toivottavasti Heikkilä kirjoittaa näitäkin vielä lisää. Vahva suositus! 

WSOY 2022 

413 sivua 

Kirjasta kertoo myös Anun ihmeelliset matkat.