tiistai 1. maaliskuuta 2022

Anna-Mari Kaskinen: Ikävän yli on silta - Lohdutuksen sanoja


Myös tällainen runokirja on ollut minulla työn alla jo muutaman viikon ajan. Anna-Mari Kaskisen uutuuskirjaan on koottu kuolemaa, surua ja lohdutusta käsitteleviä runoja hänen aikaisemmista runokokoelmistaan. 

Kaskisen runot ovat koskettavia, lempeitä ja lohdullisia. Ikävän yli on silta voikin olla hoitava lukuelämys läheistään surevalle. Kuten kirjan nimikin kertoo, kysymyksessä on tosiaan lohdutuksen sanat. 

Kokoelman ensimmäinen runo taitaa olla kaikkein kipein ja lohduttomin. Siinä on sitä tuskaa, kun läheinen onkin äkkiä poissa: 

Kun sinä lähdit 
maisema oli outo, 
linnut vieraita, 
tie kääntyi väärään suuntaan 
hukkasin itsenikin. 

Kun sinä lähdit 
irtosin elämästä 
jähmetyin jääksi. 

Yhdentekevää kaikki. 
Sinä et enää palaa. 

Monissa runoissa on kuitenkin surun keskellä myös lohdutusta, jota sureva voi saada esimerkiksi muistoista: 

Eivät unohdu 
pienet rakkauden sanat. 
Kääriydyn niihin 
yön pimeinä hetkinä, 
kun aamu on kaukana. 

Muistot näkyvät kaikessa, eräässäkin runossa tämä maisema on tulvillaan sinua. Koskettava on runo läheisestä, joka istutti sireenin ja odotti, että kesällä se kukkii. Kesällä hän oli jo poissa, mutta sireeni tuoksuu / kuin hän katsoisi meitä / lempeästi hymyillen. 

Mukana on myös ainakin kaksi runoa, joista on tehty kauniit laulutkin: Särkyneille ja Itkemättömät itkut. Ne löytyvät Lauluja särkyneille -nimiseltä cd:ltä. Runoista jälkimmäinen muistuttaa ihanasti: 

Kerran vielä merkityksen saavat 
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat! 
Aika kutoo suurta salaisuutta: 
kivun kautta Jumala luo uutta. 
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan, 
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan. 
Vaikkei silmä vielä nähdä saata: 
tuskakin on toivon kasvumaata. 


Kirjapaja 2022 
48 sivua 
Ulkoasu ja taitto Satu Kontinen 

Kirjasta kertoo myös Mummo matkalla

10 kommenttia:

  1. Voi miten ihana kun olet postannut tästä kirjasta. Tämä on minullakin odottamassa. Kristan kuolinpäivästä tulee viisi vuotta tässä kuussa ja haluan muistaa ja ikävöidä rakasta Kristaa tätä kirjaa lukemalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Krista ❤ Muistan aina sen järkytyksen. Niin vain vuodet ovat kuluneet. Tämä onkin sinulle ihana kirja hänen muistelemiseensa. Voimia sinulle Anneli! ❤

      Poista
  2. Onkos Anna-Mari Kaskinen se Kaskinen, joka on myös sanoittanut uusia virsiä? Hänen teoksiinsa voisi kyllä tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri sama henkilö. Hänellä on paljon kauniita runoja, ja häneltä on ilmestynyt useita teoksia. Kannattaa tutustua!

      Poista
  3. Olipa mieluista lukea, että tykästyit näihin kauniisiin ja teemasta huolimatta ja juuri sen vuoksi tärkeisiin elämänmakuisiin runoihin! Anna-Mari Kaskisella on oivaltavan kauniisti sanomisen taito ja lahja hallussaan.

    Anneli A:lle lämpimät ajatukseni: Kristan blogissa oli aina ilo vierailla ja vaihtaa hänen kanssaan kiinnostavia näkemyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan tykästyin. Nämä Kaskisen runot ovat hyvin koskettavia.

      Kristaa me kaikki muistamme lämmöllä. Hänen blogissaan oli tosiaan ilo vierailla.

      Poista
  4. Kaskisen runot ovat hyvin lähestyttäviä, ja ne voi lukea toisinkin, vaikka siten, että pari on eronnut tai ystävyys on jostakin syystä loppunut. Runoissa on kaihoa ja lähtijää muistellaan, mutta suru eletään ja jätetään taaksepäin. Pahin on jo ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nämä runot sopivat muuhunkin ikävään kuin vain kuolemaan liittyvään. Tämä on niin hieno kirja, että se pitäisi olla omana, niin siihen voisi aina tarvittaessa palata. Nythän lainasin tämän kirjastosta.

      Poista
  5. Mää tykkään Kaskisen runoista, niitten poljento on jotenkin niin soljuva ja rytmittää hyvin runojen lukemista. Pari Kaskisen kirjaa on hyllyssäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaskisen runot soljuvat kyllä kauniisti. Minäkin tykkään niistä ja yksi kirja on omanakin.

      Poista