H. E. Wisløff: Lupausten tähtitaivas

Suomentanut Sointu Rø 

Viime päivien sotauutisia seuratessa lukeminen ei ole sujunut. Luin yhtä romaania kolme päivää enkä sittenkään päässyt edes puoleenväliin (eikä se toki ollut mikään tiiliskivi). Siinä vaiheessa väsyin koko kirjaan ja jätin sen kesken. Tämä norjalainen hartauskirja sen sijaan on ensinnäkin ohut ja oli muutenkin jo loppusuoralla, joten jotain tässä on tullut valmiiksikin. 

Hans Edvard Wisløff oli netistä lukemani perusteella norjalainen teologi, piispa ja kirjailija, joka on kuollut syyskuussa 1969, joten Lupausten tähtitaivas on jo hiukan vanhempi hartauskirja. Näköjään Wisløff on kirjoittanut esipuheensa kesäkuussa 1969. Itse olen ostanut hänen kirjansa kirjaston poistomyynnistä joskus 20-30 vuotta sitten, mutta en ollut vuosiin lukenut sitä. 

Wisløffilla on valtavan rohkaisevia ja lohdullisia kirjoituksia. Hän kertoo Jumalan avusta hädän hetkellä, siitä miten enkeli voi vierittää pois kiven joka sulkee tien edessämme, miten Jumala voi luoda meidän elämämme sirpaleista jotain uutta, millainen voima on ristityissä käsissä ja miten kiitoslaulu voi nostaa meidän katseemme ylös masentavista olosuhteista. Tai miten meiltä, jotka tunnemme itsemme hyödyttömiksi Jumalan palvelijoiksi, ei kysytäkään muuta kuin uskollisuutta. Epäonnistumisten ja taistelujen keskelläkään Jumala ei kadu kutsumustaan eikä armolahjojaan, hän, joka tietää kyllä, millaista tekoa me olemme. 

Kaiken rohkaisun ohella Wisløff muistuttaa meitä myös kristityn vastuusta, Jumalan sanan esillä pitämisestä, lähimmäisen palvelemisesta ja hedelmän kantamisesta. 

Pitemmittä puheitta jaan lopuksi hiukan sitä kirjan kaikkein rohkaisevinta antia. 

Jokainen meistä on elänyt aikoja, jolloin epäusko on saanut otteen meistä. Istuimme teltassamme mieli täynnä raskaita ajatuksia ja kysyimme: Onko Jumala unohtanut meidät? Eikö hän pidä antamiaan lupauksia? 

  Jumala tulee sellaisen ihmisen luo. Hän ei koskaan unohda masentunutta, pettynyttä ja toivotonta. Hän kutsuu epäilevää mukaansa "teltan ulkopuolelle" katsomaan lupausten tähtitaivasta. Lue tähdet, jos taidat. Taivaan tähtiä pysyvämmät ovat Herran ikuiset lupaukset. Usko Jumalaan, niinkuin Aabraham teki, ja niin se luetaan sinullekin vanhurskaudeksi. 

Luvusta Lupausten tähtitaivaan alla 

Vain sanallaan hän loi maailman. Kun pimeys oli syvyyden päällä ja kaikki oli kaaosta, hän huusi luovat sanansa: Tulkoon valkeus! Ja valkeus tuli! Hän voi tänäänkin sanoa saman luovan sanan. Meidän kaaoksessamme, koskipa se sitten yhteiskuntaa kokonaisuutena tai yksityisen ihmisen salattua maailmaa, hän voi huutaa "tulkoon valkeus!" Sen sanan edessä täytyy kaiken pimeän väistyä. Tämän Jumalan luo me tulemme uskoen ja luottaen ristityin käsin! Hänelle ei mikään ole mahdotonta. 

  Ristityt kädet liikuttavat Jumalan kaikkivaltiasta, oikeaa kättä ja saavat sen toimimaan. Tapahtuu aina jotain, kun ristit kätesi rukoukseen. 

Luvusta Ristityissä käsissä on voimaa 

Kirjapaja, 4. painos 

100 sivua 

Alkuteos: Under løftenes stjernehimmel