Katri Rauanjoki: Kesämerkit

Tätä Katri Rauanjoen uutta romaania olen odottanut innolla siitä asti, kun kuulin sen kertovan kolttasaamelaisista. Jos ei saamelaisuuden tuntemus ole huipussaan muutenkaan, niin kolttasaamelaisista olen tiennyt vielä vähemmän. Kerran olen kyllä käynyt Sevettijärvellä, jonne kirjan tarina sijoittuu, joten osasin edes vähän kuvitella ympäristöä. 

Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, Lapissa eletään kesää. Rauanjoki kuvaa 2020-luvun kolttasaamelaisten elämää episodiromaanin keinoin usean eri henkilön näkökulmasta. Se tekeekin kirjasta elävän tuntuisen ja antaa aiheesta monipuolisen kuvan, kun mitä erilaisimpia henkilöhahmoja on pikkutytöistä 91-vuotiaaseen Anastasiaan asti ja kaikkea siltä väliltä. 

Kaikkia henkilöitä ei kannata tässä edes esitellä, niin paljon heitä on. Mutta lukija tapaa esimerkiksi italialaisen Stefanon, joka matkustaa Lappiin saamelaisen isänsä juurille, ja nuoren Aleksin, joka on joutunut koulukiusatuksi herkkyytensä ja erilaisuutensa takia. Anni lukee tunteita nostattavia nettikeskusteluja muun muassa Jäämeren radasta eikä malta olla kommentoimatta kipakasti. Hänen sisarensa Senja asuu Helsingissä ja kipuilee sitä, miten vaikeaa omaa lasta on kasvattaa kolttasaamelaiseksi tuossa ympäristössä. Larissa on taiteilija, jolla on näyttely New Yorkissa; Vesa ja Sara puolestaan osallistuvat Arktisten alueiden alkuperäiskansojen seminaariin Vancouverissa. Tiia on teinityttö, jonka kolttasaamelaisuutta eräs mies solvaa niin, että tyttö julistaa suutuspäissään äidilleen muuttavansa Rovaniemelle. 

Tässä siis vain pieni osa kaikista kirjan henkilöistä. Jokaisella on omat ilonsa ja surunsa, toisilla suuremmat kuin toisilla. Jossain perheessä on alkoholismia, toisessa kannetaan raskasta surua vuosien takaisesta perhetragediasta. Paljon on kuitenkin hyvää elämää ja tavallista arkea, jota värittävät paikalliset juhlat, laavulla tulistelu, kalareissut ja porojen kesämerkintä. Sekä ortodoksinen usko niillä, jotka uskovat. 

Oma tärkeä roolinsa on myös Lapin luonnolla; kuinka voisikaan kirjoittaa Lapista kirjoittamatta samalla myös luonnosta? Kerronnan lomassa on lukuja, joissa Rauanjoki kuvaa kauniisti juuri paikallista luontoa ja eläimiä, kuten kettuja ja poroja. Kirja alkaa luvulla, jossa Näätämöjoen jäät lähtevät ryskyen. Ja siitä alkaa lämmin kevät ja tavallista kuumempi kesä. Sääsket inisevät korvissa ja hillat kypsyvät soilla. 

Aukion toisella laidalla oli jänkä, sieltä nousi pientä usvaa kuin kiehumaan alkavasta kattilasta. Taivaanranta oli vaaleaa punaista ja kultaa täynnä. Jängän reunalla jolkotti kettu. 

En muista olenko koskaan lukenut episodiromaania, mutta nautin tästä aivan valtavasti. Tämä oli hieno lähestymistapa, jonka kautta pääsi eläytymään niin monen eri ihmisen elämään ja tuntoihin Sevettijärvellä ja vähän muuallakin. Kesämerkit oli täyttä lukemisen juhlaa. Sain elää Lapin kesää ja tutustua kolttasaamelaisten elämään, jossa perinteet ja nykyaika kohtasivat kiinnostavalla tavalla toisensa. 

Onkin hienoa, että Kesämerkit kertoo 2020-luvusta: millaista kolttasaamelaisten elämä on juuri nyt eikä joskus menneinä aikoina, entä millainen on heidän asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka Rauanjoki on ulkopuolinen kirjoittaja, hän on saanut esilukijoilta palautetta, että teos on koskettanut myös saamelaisia lukijoita. Jälkisanoissa Rauanjoki kertoo kiinnostavasti kirjan syntyhistoriasta ja tekemästään taustatyöstä. Kaikki sai alkunsa hänen kolttasaamelaisen ystävänsä kautta. 

Lopussa on myös lueteltu kirjassa käytetyt koltansaamen ja Lapin murteen sanat ja sanonnat selityksineen. 

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille Lapista ja saamelaisista kiinnostuneille! 

Kustantamo S&S 2022 

256 sivua 

Kansi: Anja Reponen