Kuka tahansa voi pahassa paikassa kuormittua, mutta herkkä ylivirittyy ja kuormittuu paljon useammin ja vähemmästä, sellaisesta, missä muut eivät näe mitään ongelmaa. Tämä johtuu juuri siitä, että hän tekee valtavan määrän hienovaraisia havaintoja kaikesta ympärillään, riveiltä ja rivien välistä. Eikä pelkästään ihmisistä, vaan myös aistiärsykkeistä. Janna Satri toteaa, ettei ihmistä häiritse sellainen, mitä hän ei havaitse olevan olemassakaan. Herkät aistivat ja havaitsevat enemmän kuin muut, ja siksi he myös kuormittuvat herkemmin sellaisessakin ilmapiirissä, joka on useimmille muille ihan ok.
Janna Satri esittääkin osuvan vertauksen:
Jos ihmiset olisivat soittimia, herkät ihmiset olisivat poikkeuksellisen herkkävireisiä soittimia. Niiden luontainen ääni olisi sointuva ja usein hyvin hiljainen, mutta ne menisivät muita herkemmin epävireeseen.
Niinpä herkkä ihminen tarvitsee muita enemmän aikaa lepoon ja palautumiseen.
Kirjan alussa käsitellään herkkyyttä yleisesti: mitä se on ja mitä se ei ole. Satri kertoo myös, etteivät kaikki herkät suinkaan ole samanlaisia. On introverttejä ja ekstroverttejä sekä myös elämyshakuisia erityisherkkiä. Muutenkin herkkyys ilmenee eri ihmisissä eri tavoin.
Seuraavat luvut käsittelevät herkkyyden vaikutusta eri elämänalueilla: ihmissuhteet, rakkaus ja seksuaalisuus, lapsuus ja vanhemmuus sekä työ ja itsensä toteuttaminen. Lopuksi Satri kirjoittaa vielä tärkeistä aiheista: päivittäisestä hyvinvoinnista, sisäisestä paranemisesta ja vahvistumisesta. Herkkyyshän ei ole sairaus, josta pitäisi parantua, vaan se sisältää paljon hyvää ja kaunista. Herkkä ihminen voi kuitenkin mennä muita herkemmin myös rikki, ja siksi on tärkeää puhua hyvinvoinnista, jaksamisesta ja sisäisestä paranemisesta.
Kirjassa on mukana myös joidenkin herkkien ihmisten omia kokemuksia, ja aivan lopussa Janna Satri jakaa kirjallisuusvinkkejä aiheesta.
Teos on hyvin rohkaiseva ja voimaannuttava. Se auttaa herkkää ihmistä näkemään, miten paljon hyvää hänessä on ja miten paljon on muitakin samanlaisia. Herkkänä en siis sittenkään ole täysin outolintu, erilainen (kuten Sylvi-Sanni Mannisen aihetta käsittelevän kirjan nimi kuuluu). Noin viidesosa ihmisistä on erityisen herkkiä. Onhan se vähemmistö, mutta kuitenkin aika iso sellainen. Tämän erityisen herkän viidenneksen lisäksi on sitten olemassa myös melko herkkiä ihmisiä, joilla herkkyys ei mene aivan niin pitkälle.
Basam Books 2014
211 sivua
Kansi: Taivo Org, Küpress OÜ
Kirjasta on blogannut myös Järjellä ja tunteella.
Tätä en ehkä ole lukenut, mutta luen juuri Satrilta teosta Herkkyys ja kiusaaminen. Vaikeaa lukea, kun molemmat teemat tulevat hyvin lähelle.
VastaaPoistaAi sinäkin olet lukemassa Satria. Tiedän tuon kirjan, mutta minullakin myös kiusaamisteema tulee niin lähelle, että välttelen siitä lukemista viimeiseen asti. Varmaan tuollainen vältteleminenkin on aika sairasta, mutta näillä mennään. Olen kyllä lukenut Marko Annalan ja Antti Röngän romaanit aiheesta, ne olivat hyviä.
PoistaMää varasin tän heti ittelleni. Oon tämmönen herkkä iteki ja kiinnostaa kyllä kirjat tästä aiheesta. Oon lukenu Elaine N. Aronin, Heli Heiskasen ja Suvi Bowellanin kirjat aiheesta.
VastaaPoistaKiva kun kiinnostuit ja kiva kun on muitakin herkkiä 😊 Minäkin olen lukenut Elaine Aronin ja Suvi Bowellanin kirjoja. Heli Heiskasesta en ole kuullut, pitääpä googlettaa.
PoistaJanna Satrilla on myös tuo Ankin mainitsema kiusaamiskirja ja Herkkyys voimavaraksi, niitä kumpaakaan en ole lukenut.
Tätä herkkyyskirjaa en ole lukenut,vaikka muuten varmaan melkein kaikki muut. Kyllä tuon herkkyyden tiedostaminen oli ainakin mulle 'pelastava' asia. Moni asia loksahti paikoilleen ja monen ahdistuksen syy selkeni.
VastaaPoistaMinä taas olen kyllä lapsesta asti tiennyt oman herkkyyteni, mutta ihanaa on se, että nykyään siitä puhutaan ja kirjoitetaan. Näistä kirjoista saa paljon apua ja tukea itselleen.
PoistaMinulla on erityisherkkä kuuloaisti. Viihdyn parhaiten luonnossa, sillä siellä kuuloaistia häiritsevää kakofoniaa on vähän. En siis käy konserteissa. Elokuvateattereiden taustamusiikki on korvilleni liian kovaa. Kuulen ulkoa, miten vesi tippuu rännejä pitkin alas. En pysty nukkumaan huoneissa, missä kello tikittää, sillä sydän alkaa tykyttämään kellon tahtiin. Olen oppinut elämään herkkyyteni kanssa. En tiedä onko se aistiyliherkkyyttä vai olenko erityisherkkä kaiken kaikkiaan, koska sydän reagoi aika herkästi siihen mitä kuulen.
VastaaPoistaMinullakin on vähän tuota samaa. Pysty kyllä käymään konserteissa, koska siellähän on tarkoituskin kuunnella "melua", mutta muuten en tykkää melusta ja hälystä. Viihdyn parhaiten hiljaisissa kahviloissa ja ravintoloissa enkä kuulu niihin, joilla on koko ajan tv tai radio päällä. Hiljaisuus on parasta, ja luonnon rauha tosiaan.
Poista