Christophe André & Muzo: Pienet pelot ja suuret fobiat

Suomentanut Salla Korpela 

Christophe André on ranskalainen psykiatri, joka on tehnyt tämän kirjan yhteistyössä maailmankuulun sarjakuvapiirtäjä ja graafikko Muzon kanssa. André kertoo mielenterveyden ongelmista, kuten jatkuvasta murehtimisesta, yleisestä ahdistuneisuudesta, sosiaalisista peloista, fobioista, ahdistus- ja paniikkikohtauksista sekä pakko-oireisesta häiriöstä. Muzo puolestaan keventää teosta humoristisilla sarjakuvilla ja pilapiirroksilla, jotka havainnollistavat asiaa ja samalla auttavat lukijaa nauramaan omille ongelmilleen, mikä tekee välillä hyvää. 

André kertoo ongelmien synnystä, kuvaa osuvasti oireita sekä erittelee, millainen ahdistus on vielä normaalin rajoissa ja milloin on syytä hakea apua. Entä mitä muuta voi tehdä kuin mennä terapiaan ja syödä lääkkeitä? Esimerkiksi yleistä ahdistuneisuushäiriötä poteva, kaikesta kauhukuvia maalaileva, pikkuasioita suurenteleva ja aina pahinta pelkäävä henkilö voisi esittää ahdistuksen hetkellä itselleen kolme kysymystä: Onko asia varmasti niin kuin luulen? Onko se oikeasti vakavaa? (Ahdistuneilla kun ei ole suhteellisuudentajua, ja niin pikku huolistakin tulee suuria katastrofeja.) Mitä konkreettista, järkevää ja hyödyllistä voisin tehdä tässä minua ahdistavassa tilanteessa? 

Pelkoihin liittyen puhutaan luonnollisesti esimerkiksi siitä, ettei pelon kohdetta pitäisi alkaa vältellä, mikä vain pahentaa pelkoa, vaan mennä kohti, altistaa itsensä asialle vähitellen pienestä kokeilusta suurempaan edeten. Terapeutin ohjauksessahan tällaistakin voi tehdä. 

Kirja on runsaan ja hauskan kuvituksensa ansiosta kevyempää luettavaa kuin tämän aihepiirin teokset yleensä. Sitä jaksaa siis kenties lukea silloinkin, kun raskaammat tietopläjäykset aiheesta jäävät lukematta. Eikä luonnollisesti ole mikään pakko kahlata jokaista lukua läpi, ellei satu potemaan aivan kaikkia kirjassa kuvattuja vaivoja. Voi lukea sen, mikä itselle on ajankohtaista. 

Muzon sarjakuvat herättävät hilpeyden ohella vakavaviakin ajatuksia ja oivalluksia: noinhan se juuri on, tuollainen minäkin olen tai tuollainen on joku tuntemani henkilö. Kaikessa koomisuudessaankin kuvitus on niin suoraan meidän panikoivien ja kaikesta ahdistuvien lukijoiden elämästä. 

Tuossa pari kuvaa, en tiedä saako niistä selvää täällä blogissa. Sosiaalisessa tilanteessa hermoileva nainen pelkää, että kampaaja huomaa hänen jännityksensä ja pitää häntä epänormaalina, mutta todellisuudessa kampaaja haaveilee vain omasta rakkaastaan. Toisessa kuvassa mies toteaa, että ehkä hän ei tosiaan huku tähän pieneen muoviseen uima-altaaseen. 

Christophe Andrélta ja Muzolta on suomennettu toinenkin vastaava teos, Pienet ahdistukset ja suuret surut. Senkin lukemista olen harkinnut. 

Like 2004 

229 sivua 

Alkuteos: Petits angoisses et grosses phobies 2002 

Taitto ranskalaista alkuteosta mukaillen: Ville Sutinen ja Reetta Nykänen