Suomentanut Outi Menna
Siellä on löydetty nuori norjalaisnainen kuristettuna ja jyrkänteeltä alas heitettynä. Norjalainen poliisi Harry Hole kutsutaan mukaan tutkimaan tapausta, ja työparikseen hän saa Andrew Kensingtonin, joka on aboriginaali. Kun luin juuri aboriginaaleista, tämä oli sille kiinnostavaa jatkoa, koska Nesbø kertoo monenlaista myös heistä ja heidän tilanteestaan. Pokkarin takakannessa mainitaan yhteiskunnallinen kritiikki, ja sitä Nesbølla onkin muun muassa aboriginaaleihin liittyen. On esimerkiksi ironista, että heitä on yritetty "sopeuttaa yhteiskuntaan", vaikka kaikki muuthan maassa ovat muualta tulleita, ja heidän olisi kuulunut sopeutua aboriginaalien systeemiin.
Harry ystävystyy nopeasti Andrewin kanssa, ja tapausta tutkiessaan he törmäävät niin strippaajiin, ilotyttöihin, huumekauppiaisiin kuin sirkustaiteilijoihin. Harry myös ihastuu ruotsalaiseen tyttöön, murhatun norjalaisen työkaveriin, jonka kanssa hän ei ammattinsa takia saisi ryhtyä tekemisiin, mutta toisin käy. Ja tilanteiden kehittyessä myös Harryn omat menneisyyden haamut alkavat kummitella.
Aluksi aika pitkään nautin kirjasta, koska se oli samalla todellinen nojatuolimatka Australiaan. Mutta monesti paksujen kirjojen kirjoittajat uuvuttavat minut jossain vaiheessa, ja niinhän tässäkin sitten kävi. Lepakkomiehen sivuista voisi vähentää puolet pois itse tarinan siitä kärsimättä, koska Nesbø lavertelee siinä sivussa niin paljon ja monenlaista. Jotkut tykkäävät sellaisesta, mutta minä ennen pitkää väsähdän, jos sivupolkuja riittää loputtomiin. Ei kai yhdessä kirjassa ole pakko kertoa aivan kaikkea tietämäänsä?
Jännityskin siinä kärsii, kun tapahtumat etenevät kovin hissukseen. Olin myös kuullut, että Harry Hole on sellainen hyvin ongelmainen poliisi, jollaisista jotkut myös pitävät, ja niinhän hän tosiaan näytti olevan. Siinä vaiheessa kun Hole, kuivilla ollut alkoholisti, sekosi ja ratkesi ryyppäämään, ihmetellä piti, että hän vielä sen jälkeen nousi tolpilleen ja palasi rikoksen tutkinnan pariin.
Juopottelun lisäksi Hole muun muassa sekaantuu tappeluihin alamaailman tyyppien kanssa, ja yleensä ihan omasta aloitteestaan, ilman mitään muuta syytä kuin tappelemisen ilo. Kun moni naispuolinen lukija on kuitenkin ihastunut Holeen, niin kai tässäkin pitää paikkansa se, että naiset rakastuvat renttuihin. Mistä ikinä se sitten johtuukin.
Joka tapauksessa jos kaikki muut tykkäävät Harry Holesta, niin mikäpä siinä. Lukekaa te häntä enemmänkin. Dekkareita on maailmassa pilvin pimein, joten kukaan ei muutenkaan ehtisi niitä kaikkia lukea. Nesbøon oli kiinnostavaa tutustua tämän verran, mutta tästä eteenpäin jatkan matkaa toisentyyppisten dekkarien parissa.
Lepakkomiehen parasta antia oli tosiaan se Australia.
Loppuun vielä ote kirjasta, tunnelmapala Sydneystä:
"Naurettavan kaunista, eikö totta?" Andrew sanoi.
"Maisema on kuin jostain tökeröstä postikortista." Tyttö ja pikkupoika rakensivat hiekkalinnaa rannalla aivan heidän silmiensä edessä, lasten takana näkyi syvänsininen meri ja vehreät harjanteet sekä kaukana horisontissa Sydneyn uljaat ääriviivat.
Harry tilasi kampasimpukoita ja tasmanialaista taimenta, Andrew puolestaan australialaista kampelaa, josta Harry ei luultavimmin ollut koskaan aiemmin kuullut edes puhuttavan.
Johnny Kniga, pokkari 2012
1. painos 2001
489 sivua
Alkuteos Flaggermusmannen 1997
Kirjasta kertovat myös mm.
Tykkäsin kovasti Harry Hole-dekkarisarjasta ja olenkin lukenut kaikki sen osat. Uusimpia Holen dekkareita en ole lukenut, sillä ne ovat minusta vähän outoja, mutta lukijoita riittää varmasti ilman minuakin.
VastaaPoistaMuistelinkin, että sinä taisit tykätä Harry Holesta. Enhän minäkään tiedä, vaikka sarjan muut osat tuntuisivat paremmilta, mutta ehkä en jaksa kokeilla, kun lukemattomia dekkareita riittää niin paljon muutenkin.
PoistaEn ole tätä lukenut, vaan aloitin Hole-sarjan toisesta kirjasta eli Torakoista. Siinä ollaan Thaimaassa. Kirjassa miellytti miljöö eli varmaan olisin pitänyt tästä Lepakkomiehestäkin.
VastaaPoistaKovin nopeasti en ole tämän sarjan kanssa edennyt (yhteensä kuusi olen kirjaa lukenut). Koen itsekin, että kirjat ovat hieman turhan pitkiä – tai siis pitkitettyjä. Viihdyn mainiosti pitkienkin kirjojen parissa, jos ne eivät tunnu pitkitetyiltä.
Alkoholistipoliisi, joka yrittää olla kuivilla on melko kliseinen asetelma kieltämättä. Olen ymmärtänyt, etteivät “kaikki muut” kylläkään Holesta pidä, vaan hänen kirjansa jakavat melko lailla mielipiteitä. Ne tietty lukee, jotka tykkää kuten on tapana.
Minua juoppoilu ja myöhemmissä kirjoissa pikemminkin “repsahtamisen” uhka rasittaa. Tavallaan Hole henkilöhahmona kiinnostaa (ei missään ihastusmielessä), mutta toisaalta rasittaa valtavasti.
Thaimaa on kyllä myös kiinnostava miljöö. Varmasti tykkäisit myös tästä aussimeiningistä.
PoistaPitkä ja pitkitetty ovat tosiaan kaksi eri asiaa. Tämä kirja tuntui juuri sellaiselta pitkitetyltä.
Totta kyllä: eiväthän Holestakaan kaikki tykkää. Noista linkittämistäni blogeista ainakin Hurja hassu lukija kritisoi Holen meininkiä. Ristiriitainen henkilöhahmo aivan epäilemättä, kun sinuakin sekä kiinnostaa että rasittaa.