sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Jukka Sariola: Hyväosainen


Toimittanut Aune-Inkeri Björkström 

Edellisessä lukemassani kirjassa puhuttiin siitä, miten kirjoittaja oli invalidinakin voinut elää täyttä elämää. Siitä tuli mieleen lukea pitkästä aikaa tämä oman hyllyn kirja, Jukka Sariolan Hyväosainen, joka menee vielä syvemmälle tuossa aiheessa. 

Sariolalla todettiin lapsena harvinainen lihassairaus, jonka takia hän joutui yläasteikäisenä pyörätuoliin ja myöhemmin myös hengityskoneen käyttäjäksi. Sariola huomauttaa kuitenkin, ettei hän ole "sidottu pyörätuoliin", kuten joskus kuulee sanottavan, vaan hänelle pyörätuoli on mahdollisuuksien avaaja, koska sen avulla hän pääsee liikkumaan. 

Kirja kertoo, millaista on elää jatkuvasti avustajien seurassa, heidän avustaan riippuvaisena. Ei ole yksityisyyttä eikä mahdollisuutta olla halutessaan yksin. Entä millaista on mennä ostoksille, jos myyjä puhuu koko ajan avustajalle, aivan kuin avustettava ei itse osaisi puhua omista asioistaan. Arjessa on monia käytännön hankaluuksia. 

Kuitenkin Jukka Sariola toteaa olevansa hyväosainen; hän on voinut elää vammaisena täysipainoista elämää. Hän on saanut asua omillaan, tehdä ohjelmointityötä, olla mukana järjestötoiminnassa, kotiseurakuntansa hallinnossa, lähettisihteerinä ja puhujana monenlaisissa tilaisuuksissa. Sariola kertoo myös pelaavansa salibandyä ja matkustavansa joskus etelän lämpöön. Monenlaisia asioita voi tehdä rajoitteista huolimatta. 

Kirjassaan Sariola pohtii syvällisesti monia kysymyksiä, kuten terveiden ja vammaisten ennakkoluuloja toisiaan kohtaan, sitä kelpaako vain terve ja tehokas ihminen tämän päivän yhteiskunnalle, entä kelpaako vammainen seurakuntaan, vaikka hän ei parane. Miltä tuntuu, kun jotkut tulevat lupaa pyytämättä rukoilemaan paranemista - aivan kuin ihminen ei tosiaan kelpaisi sellaisenaan? Myös kirjoittajan kristillinen usko tulee nimittäin kirjassa esiin. 

Entä miten paljon helpommin asiat sujuvat, kun vain suostumme heikoiksi ja apua tarvitseviksi. Tätä Sariola on omalla kohdallaan joutunut opettelemaan. Hän kirjoittaa puhuttelevasti heikkona olen voimakas -paradoksista. 

Tässä kirjassa, vaikka se on melko ohut, on todella paljon viisaita, syvällisiä ja puhuttelevia ajatuksia. Jukka Sariolan teoksella on paljon annettavaa myös meille, joiden rajoitteet ovat toisenlaisia, ja varmasti myös niille, joilla ei näyttäisi kovin paljon rajoitteita edes olevan. Hyväosainen opettaa meille toistemme kohtaamista tasavertaisina, sellaisina kuin itse kukin olemme. Ja sitä, miten ihmiselämä on arvokas, olimmepa terveitä tai sairaita. Sitä paitsi tervehän on se, jota ei ole vielä tarpeeksi tutkittu, kuten Sariolakin kirjassaan toteaa. 

Kustannus Oy Uusi Tie 2002 
111 sivua 
Kannen maalaus: Ilkka Sariola 
Kannen suunnittelu: Terttu Hauhia 

Kirjasta kertoo myös Tahaton lueskelija

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Vammaisia ihmisiä tapaa melko harvoin (ainakin minä) ja ehkä sen takia heihin on ainakin ensin vaikea suhtautua luontevasti ja toimivasti, mutta kannattaa varmaan lähteä siitä, että he ovat täysivaltaisia ja vammaansa lukuun ottamatta toimintakykyisiä ihmisiä. Joitakin rajoituksiahan meillä kaikilla kuitenkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä kiinnostava ja avartava kirja. Harvoinhan minäkin olen vammaisia tavannut, mutta yksi CP-vammainen ystävä minulla oli nuorempana. Harmillista on, että usein fyysisesti vammaisista luullaan, ettei heillä pääkään toimi. Kuten Sariolakin kertoi, että kaupassa myyjä saattaa puhua avustajalle eikä hänelle. Asenteissa olisi paljon korjaamista.

      Poista