Joskus on aivan pakko saada lukea tietty kirja heti kun sen saa käsiinsä. Silloin ei ole ongelmaa kirjan valinnassa. Sen sijaan ajoittain minulle käy niinkin, että on useita kiinnostavia tai suht kiinnostavia vaihtoehtoja, joista mikään ei kuitenkaan nouse yli muiden. Sellaisessa tilanteessa ajaudun suuren päättämättömyyden valtaan enkä osaa aloittaa mitään. Tai no, saatan lukea muutaman sivun jostain kirjasta ja sitten taas muutaman toisesta, eikä mikään etene.
Viime päivinä olen lukenut muutaman sellaisen must read -kirjan, mutta nyt on vaihteeksi monta vaihtoehtoa, joista mikään ei kerta kaikkiaan nouse yli muiden. Ajattelinpa siis jaaritella tähän väliin jotain yleistä kirjarintamalta.
Ukrainan sodan syttymisen jälkeen olen muun ohella aloittanut kolmea Ukrainaan tavalla tai toisella liittyvää kirjaa, mutta eri syistä ne ovat jääneet kesken.
1) Svetlana Aleksijevitšin Tšernobylista nousee rukous on ollut hyllyssäni jo vuosien ajan, mutta on toistaiseksi jäänyt lukematta. Aloitin sitä vähän aikaa sitten, ja lukeminen eteni sinänsä sujuvasti, mutta ehkä minulla ei ollut nyt voimia kantaa kaikkia maailman painolasteja harteillani. Niin kuin ei ole aina muulloinkaan. Joutuu valitsemaan, mitä jaksaa lukea ja mitä ei. Ainakin toistaiseksi kirja jäi siis kesken.
2) Kevyt ja hauska romaani on puolestaan ukrainalaistaustaisen brittikirjailija Marina Lewyckan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. Lewyckan huumori on tosi railakasta, kun hän kuvaa nuorehkoa ukrainalaista peroksidiblondia, joka haluaa päästä kulissiavioliittoon kahden ukrainalaistaustaisen sisaruksen vanhan isän kanssa - vain päästäkseen asumaan Britanniaan. Sisarukset ovat olleet riidoissa keskenään, mutta nyt heidän on keinolla millä hyvänsä estettävä blondin aikeet, ja he yhdistävät voimansa. Huumorin ohella kirja kertoo yhtä ja toista Ukrainasta, myös hiukan historiaa. Aluksi kirja oli minusta hauska, mutta sitten jotenkin väsähdin; ehkä vitsi alkoi tuntua jo kerrotulta ja loppu pitkittämiseltä. Mutta moni muu voi varmasti nauttia kirjasta loppuun asti, joten kannattaa tutustua siihen.
Joskus vuosia sitten minulla on myös ollut lainassa Lewyckan romaani Muu maa mansikka? jota en silloin saanut edes aloitettua (vaikka se kiinnosti kyllä). Vinkiksi sekin tässä joka tapauksessa.
3) Nyt viimeksi aloitin ukrainanjuutalaisen, pitkään Moskovassa asuneen Anatoli Rybakovin romaania Raskasta hiekkaa, joka sekin on ollut omassa hyllyssäni jo vuosikaudet. Takakannen sanoin voimakas sukuromaani kertoo ukrainanjuutalaisen suvun vaiheet vuosisadan alusta toisen maailmansodan vainoaikaan. Sinänsä kiinnostavaa, ja kun nyt luin vähän alkua kirjasta, onhan se ihan hyvä, ei siinä mitään vikaa ole, paitsi että ehkä se ei vain ole minun tyyppistäni kirjallisuutta. Toki sen voisi joskus lukea, mutta ei välttämättä juuri nyt.
Kyllä toisaalta vähän harmittaakin, etten jaksanut keskittyä tuohon kirjaan, mutta onhan maailma täynnä kirjoja, jotka vievät heti mennessään, joten täytyy keskittyä niihin.
Lopulta täytyy todeta, että olkoon joku maa tai aihe kuinka ajankohtainen tahansa, jos ei siihen liittyen löydy mitään omantyyppistä luettavaa, niin antaa olla. Ei minun blogini ole pakko olla ajan hermolla joka asiassa. Olen niin fiilispohjainen lukija muutenkin. Kun esimerkiksi neljä vuotta sitten kaikissa blogeissa luettiin Suomen vuoden 1918 sodasta, minäkin aioin kyllä osallistua, mutta en ole vieläkään päässyt aiheeseen käsiksi. Jos itsellä fiilikset ja mielenkiinto suuntautuvat ihan muualle, niin täytyy jättää muille nämä tällaiset ja odotella, josko tuuli joskus toisella kertaa puhaltaisi toisesta suunnasta.
Ukraina toki kiinnostaisi minua, jos löytäisin kirjan, jossa olisi muutakin kiinnostavaa kuin tapahtumapaikka. En välttämättä jaksa lukea esimerkiksi historiaa tai politiikkaa.
Muutenkin on niin, että vaikka tykkään kirjallisesta maabongailusta, en jaksa lukea jotain kirjaa pelkästään siksi, että kyseinen maa kiinnostaa minua, ellei itse kirja innosta minua millään tavalla.
No, tässä tulikin jo kirjoitettua niin paljon noista Ukraina-kirjoista, ettei kannata jauhaa enää muusta tällä kertaa. Paitsi että näin talvella on ollut ihanaa hiihdellä. En toki ole hiihtänyt läheskään niin paljon kuin mieheni enkä harmillista kyllä edes niin paljon kuin itse viime talvena hiihdin. Erinäisistä syistä. Mutta olen nauttinut joka kilometristä. Ei se määrä, vaan laatu! Kylläkin hiihtäjillä on pakkomielle mitata kaikki mahdollisimman monissa kilometreissä, ja toki ne kilometrit minullekin kelpaisivat. Itse asiassa onkin aika hassua, ettei kovin moni taida niin pakkomielteisesti laskeskella esimerkiksi kävelyllä käymisestä syntyneitä kilometrejä - tai en ole ainakaan törmännyt sellaiseen. Kukaan ei ole tullut hehkuttamaan minulle, kuinka monta kilometriä hän tänä keväänä, kesänä, syksynä tai talvena on kävellyt.
Mutta laskettiinpa ne hiihtokilometrit kymmenissä, sadoissa tai tuhansissa, on se vain niin ihana harrastus. Kaikki paitsi hiihtäminen on turhaa! No, tiedän että te kaikki ette taatusti tykkää hiihtämisestä (jostain kumman syystä), mutta jokainen tehköön sitä mistä pitää. Joku toinen tykkää hikoilla tunkkaisissa sisätiloissa, ja se hänelle suotakoon.
Tänä talvena en ole hiihtoreissuilla juuri kuvannut, mutta tässä muutama kuva vuosien takaa yhdestä lähialueen retkikohteestamme.
Kiva kuulumispostaus! :)
VastaaPoistaMinä en ole lukemisissani tarttunut ainakaan vielä Ukrainaan. Tarjolla olisi ollut esimerkiksi Sodalla ei ole naisen kasvoja, mutta rankkuudessaan se olisi varmasti nyt liikaa minulle. Aion sen kyllä joskus lukea, samoin tuon Tsernobylistä nousee rukous. Muistaakseni kirjailija on sama molemmissa.
Itsekin olen tosi fiilislukija, ja olen samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Pari teosta on kesken, eikä niissä ole mitään vikaa, mutta pikkuisen jokin tökkii. Ajattelin jo pyhästi, että luen nuo vanhemmat lainat ensin, mutta taitaa uusi pino nyt houkutella enemmän.
Sama kirjailija tosiaan noissa kahdessa kirjassa. Ne olisivat kiinnostavia, kun joskus tulisi sopiva hetki lukea noista aiheista ja olisi tosiaan enemmän voimia.
PoistaOn harmi kun joskus kirjat eivät kolahda eikä tiedä, mihin seuraavaksi tarttuisi. Minulle käy muuten usein noin, että vanhemmat lainat lakkaavat kiinnostamasta, kun tulee jotain uutta tilalle. Uusimmat lainat ja uudet kirjaostot vievät niin mennessään!
Rybakovin Raskasta hiekkaa on teos, jota olen itse viime aikoina katsellut että olisi kiva lukea. Olisi ollut kiva saada siitä pieni tekstinäyte. Itse luen parhaillaan useampaankin kirjaa, yksi tuntui ensi alkuun vähän puuduttavalta, mutta alkoi sitten hieman 'kirittää', eli lisätä kiinnostavuuttaan.
VastaaPoistaUskon, että sinä jos kuka pitäisit Rybakovin kirjasta. Sehän vaikuttaa tosiaan ihan hyvältä, mutta itse olen valitettavan huono keskittymään vanhoihin tai historiallisiin kirjoihin. Harmi kyllä, pitäisi vähän haastaa itseäni silläkin rintamalla.
PoistaJaan tähän tekstinäytteen kohdasta, josta tykkäsin. Siinä minäkertojan tuleva isä lähtee nuorena vuonna 1909 käymään oman isänsä kotimaassa Ukrainassa, jossa hän sitten rakastuu ja jää sinne, ja tekstissä puhutaan välillä Ukrainasta, välillä Venäjästä, koska Ukraina on silloin kuulunut tsaarin Venäjään:
"Mutta ymmärrättekö, kun uneksiva, herkkävaistoinen yhdeksäntoistavuotias nuorukainen saapuu Sveitsistä, matkustaa päivän, kaksi, kolme Venäjällä ja näkee junanvaunun ikkunasta rannattomat arot, horisontissa häämöttävät valkeat ukrainalaiset talot, polttavan etelän auringon alla kypsyvät kirsikkapuutarhat, taivaan täynnä tähtiä, viiksekkäät ukrainalaiset ja värikkäisiin kaulakoristeisiin pukeutuneet ukrainalaisnaiset... Se ei enää ole sama kuin arvokas ja säädyllinen Basel. Sitä paitsi nuorukainen tietää että hänen isänsä on syntynyt täällä, näillä aroilla, eikä se voi olla vaikuttamatta häneen."
Jos luet kirjan, odotan mielenkiinnolla arviotasi siitä!
Kiitos! Täytyy katsoa, jos saan jostain käsiini.
PoistaToivottavasti saat kirjan käsiisi! Jos ei kirjastossa ole, jostain nettidivarista saattaisi ehkä löytyä. Minulla tämä kirja on ollut niin kauan, etten edes muista mistä se on minulle tullut, mutta luultavasti jostain kirpputorilta.
PoistaMinä en ole ajatellut Ukrainaa ollenkaan lukemisissa. Kolme Svetlana Aleksijevitsin kirjaa olen kyllä lukenut, kaikki loistavia, joten suositan.
VastaaPoistaMinulla jää paljon kirjoja kesken juuri nyt, sellaisiakin, joita olen kovasti odottanut. Ehkä tämä maailmantilanne vaikuttaa tai sitten olen vain liian kranttu :) Minusta ei kannata käyttää aikaa väkisin lukemiseen, koska valinnanmahdollisuuksia on loputtomiin.
Eipä Ukrainasta tosiaan ole pakko lukea juuri nyt, kun siitä kuulee uutisissakin koko ajan. Itse olisin utelias tietämään siitäkin maasta enemmän, koska vaikka se on noinkin lähellä, aika vähän olen siitä tiennyt ja lukenut.
PoistaKirjoja jää kyllä kesken milloin mistäkin syystä. Minulla useimmiten ihan henk.koht. syistä. Korona-aika ja sota eivät niinkään ole vaikuttaneet lukemisiini, vaan yleensä eniten oman elämän tilanteet. Mutta tosiaan kannattaa keskittyä sellaisiin kirjoihin, joiden lukeminen oikeasti sujuu. Väkisin lukeminen on kovin raskasta.
kirjis
VastaaPoista1.
"Ei minun blogini ole pakko olla ajan hermolla joka asiassa." ISO+ = ei pijäkään mennä lauman mukana, joukonjatkona.
Parempi pysä klassikkolaadussa kuin juosta uutuuksien perässä.
2.
"Kevyt ja hauska romaani on puolestaan ukrainalaistaustaisen brittikirjailija Marina Lewyckan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi."
Jossain näin tuon kirjan nimen ja ajattelin moottorivastaisena ihmisenä, etten kuuna kullan valkiana tarttuisi moiseen mekaniikkaoppaaseen.
Vaan nyt panee miettimään: kevyt ja hauska romaani.
Niinpä niin hikkaj, tuosta jälkimmäisestä, siinähän nimi tosiaan hämää. Oikeasti se ei ole mekaniikkaopas :) Kirjassa se vanha isä kirjoittaa päiviensä ratoksi jotain traktoriopusta tai vastaavaa. Siitä on välillä lyhyitä otteita, mutta kaikki muu onkin sitten sellaista tragikoomista farssia. Niin ja vaikka sanoin kirjaa kevyeksi, niin onhan se aika raskaskin, koska se ei ole pelkkää komediaa, vaan aika tragikoomista juttua loppujen lopuksi.
PoistaAjan hermolla olemisesta sitten, että yritin kyllä lukea Ukrainasta ihan omasta kiinnostuksesta, en blogin takia, mutta kun nyt ei ole löytynyt sopivaa kirjaa, niin luetaan sitten jotain muuta. Tuota Raskasta hiekkaa jään kyllä vähän vielä harkitsemaan, vaikka juutalaisvainoihinhan siinä sitten päädytään eli ei kevyttä lukemista sekään.
Olen lukenut tuon Lewyckan mansikkakirjan ja jonkin muunkin aikaisemman kirjan ja muistelen ihan tykänneeni. Tätä esittelemääsi kirjaa en ole lukenut.
VastaaPoistaJostain syystä olen nyt lukenut useamman kevyen hömppäkirjan peräjälkeen. En tiedä vaikuttaako tämä maailmantilanne siihen.
Minä taas tykkään historiallisista kirjoista, kunhan ei ole liikaa sotaa ja politiikkaa, vaan enemmänkin kulttuuriin päin kallellaan.
Se mansikkakirjakin vaikuttaa kyllä kiinnostavalta. En sitten tiedä onko Lewyckalla kaikissa kirjoissaan tuo sama tyyli, johon vähän jo väsähdin. Mutta voinhan yrittää sitäkin joskus.
PoistaKyllä kevyet hömppäkirjat ovat välillä paikallaan, ja raskaina aikoina erityisesti. Kevennystä tarvitaan nytkin sotauutisten vastapainoksi.
Luenhan minäkin toki joskus historiallisia kirjoja ja saatan tykätäkin, mutta se riippuu niin kirjasta, hetkestä ja fiiliksistä, joita tulee ja menee.
Olen noita Marina Lewyckan kirjoja hiplannut kirjastossa vuosia, mutta en ole toistaiseksi tullut lainanneeksi. Nimenomaan tuo “traktori”-kirja on kiinnostanut, mutta samalla jokin siinä epäilyttää. Tarkoitus on kyllä se joskus lukea. Ukrainalaista kirjallisuutta en ole tainnut lukea ollenkaan, ei ole osunut eteen.
VastaaPoistaNeljä vuotta sitten ei kyllä varmasti luettu kaikissa blogeissa Suomen sodasta: ainakin minun blogini oli poikkeus enkä usko olleeni ainoa :D
Sinulla on komeita hiihtomaisemia ja luntakin näyttää piisaavan! Itse laskeskelen liikkumisiani (niitä lenkillä kertyneitä kilsoja, en sentään hyötyliikunnasta), koska minulla on tiettyjä tavoitteita. Niistä en tosin huutele missään, koska ei ole tarvetta. Toisaalta minua ei haittaa, jos joku haluaa kertoa omista kilometreistään: oli se sitten hiihtämistä, kävelyä/juoksua tai fillarointia tmv. :)
Kannattaa kokeilla tuota "traktorikirjaa", sittenpä näet pidätkö siitä vai et. En minäkään tosiaan ole lukenut ukrainalaista tai edes Ukrainasta kertovaa kirjallisuutta, mitä nyt noita kolmea kirjaa tässä yritin.
PoistaNo ehkä aivan kaikki eivät tosiaan lukeneet sisällissotakirjoja silloin :) Sellainen muistikuva vain jäi kuin olisin ollut tosi poikkeava, kun en lukenut :)
Hiihtomaisemat ovat kyllä komeat. Kuvathan ovat siis vuosien takaa, mutta lunta on tänä talvena ollut varmasti vielä paljon enemmän. Eihän se haittaa, jos ihmiset haluavat kertoa kilometreistään, mutta kyllä se hiukan alemmuuskompleksia aiheuttaa, kun yleensä niillä kilometrejään mainostavilla on niitä moninkertaisesti enemmän kuin minulla. Toki jokainen liikkuu omista lähtökohdistaan käsin, joten ei pitäisi vertailla, ja tärkeintä on liikunnan ilo ja se, että oma kunto kohoaa, vaikka se kunto ei olisi mitään verrattuna niiden muiden kuntoon.
Mää oon kans melko fiilispohjainen lukija. Annan kirjojen viedä. Toisaalta taas välillä pakotan itteni lukemaan kirjoja, ku niistä on varaus yms, että kerkeän lukea ne.
VastaaPoistaMua kiinnostaa lukea ukrainalaisen Vasyl Kozeljankon dekkari Hopeinen hämähäkki. Vaikuttaa kivalta. Toinen asia, että millon saan sen tehtyä.
Fiiliksellä on kiva lukea. Mutta kirjastovarauksia joutuu tosiaan lukemaan silloin, kun ne saa käsiinsä. Joskus minulla jää sitten kyllä lukemattakin, jos on aivan muut intressit päällä sillä hetkellä...
PoistaWau, ukrainalainen dekkari! Kiitos vinkistä, tästä en ollut kuullutkaan. Hienoa, että sellainenkin on suomennettu.
Fiilispohjalta mennään myös täällä! Kirjat ilmestyvät omaan blogiini yleensä noin 5-10 vuoden viiveellä 😂 Tsernobyl-kirja oli vahva lukukokemus, mutta se on tosiaan rankka, varmasti hyvä jättää myöhemmäksi. Traktorikirjaa olen katsellutkin jo "sillä silmällä", yritänkin lukea sen nyt jossain vaiheessa!
VastaaPoistaItse en päässyt tänä talvena hiihtämään lainkaan, kaikki lumi hyppäsi Tukholman yli ja lennähti Suomen puolelle. Ja nyt täällä onkin jo kevät..
Fiilispohjalta on kiva lukea! Sinullapa on pienehkö viive bloggauksissa 😂 Minulla on niin huono muisti, että jos en bloggaa heti, niin muutaman päivän päästä alkaa jo osa asioista unohtua... Varsinkin jos ja kun olen jo lukenut jotain muuta.
PoistaTšernobyl-kirja vaikutti kyllä hyvältä ja koskettavalta, mutta raskasta luettavaa se on. Toivottavasti viihdyt traktorikirjan parissa!
Sepä harmi, ettet päässyt hiihtämään. Vai tuli se kaikki teidänkin lumi meille, no se selittää miksi sitä on ollut niin valtavat kinokset! Kevätkin on kyllä ihanaa aikaa 😊 No, me kuitenkin mieheni kanssa toivomme, etteivät hiihtokelit ihan vielä loppuisi...