Kristin Hannah: Kaukaiset rannat

Suomentanut Elsa Carroll 

Elisabeth ja Jack Shore ovat olleet naimisissa kaksikymmentäneljä vuotta, ja parikymppiset tyttäret ovat jo lähteneet pois kotoa opiskelemaan. Puolisot ovat vuosien varrella etääntyneet toisistaan. Urheilutoimittajana työskentelevälle Jackille tärkeää on ollut vain oma ura, ja miehen työn perässä on muutettu monet kerrat pitkin Yhdysvaltoja. Elisabeth olisi halunnut asettua paikalleen, mutta on mukautunut miehensä toiveisiin ja kärsinyt hiljaa mielessään. 

Elisabeth on muutenkin avioliiton myötä hukannut oman itsensä. Nuorena hän harrasti maalaamista ja olisi halunnut opiskellakin taidealaa, mutta luopui haaveistaan ja omistautui perheelleen. Nyt hän on tyytymätön: elämätön elämä on alkanut vaivata häntä. 

Shoret ovat kuitenkin asuneet jo jonkin aikaa ihanassa talossa meren rannalla Oregonissa, ja Elisabeth on uskonut, että tähän he jäisivät. Mutta sitten Jack pudottaa pommin: hänelle tarjoutuu mahdollisuus päästä työskentelemään unelmiensa TV-ohjelmassa New Yorkissa. Vihdoin hän saisi kaipaamaansa mainetta ja kunniaa. 

Tähän heidän suhteensa kriisi kärjistyy, koska Elisabeth ei enää halua muuttaa, eikä varsinkaan New Yorkiin. 

Elisabethille henkireiäksi on muodostunut ystävän suosittelema naisten intohimotukiryhmä, jossa naiset yrittävät löytää itsensä uudestaan, löytää elämälleen uutta sisältöä ja tarkoitusta. Elisabethin ystävä Meghann on nimittäin neuvonut viisaasti: 

"Jos sinä olet tyhjä, se ei ole Jackin vika, ei edes häen ongelmansa, eikä se ratkea sillä, että eroat Jackista. Vastuu Elisabeth Shoren onnellisuudesta on Elisabeth Shoren. Sinun pitää tehdä itse itsesi onnelliseksi."

Miten Elisabethin ja Jackin avioliiton kriisi sitten ratkeaa, pystyvätkö he jatkamaan yhdessä vai tuleeko heille ero? Entä onnistuuko Elisabeth löytämään kadotetun itsensä ja haudatut haaveensa? Onko heidän mahdollista yhdistää kaksi niin erilaista maailmaa, joissa heillä on niin kovin vastakkaiset pyrkimykset? Kaikesta tästä Kaukaiset rannat kertoo mukaansatempaavasti. Kiinnostavuutta lisää se, että tarinaa kerrotaan myös Jackin näkökulmasta. 

"Otaksun että epäonnistun." 

  "Ja teet sen kumminkin?" 

  Elisabeth nosti olkapäitään. "Minä olen epäonnistunut vuosia olemalla yrittämättä. Mikään ei voi olla pahempaa kuin se." 

Onhan Kaukaiset rannat toki viihdettä, mutta miksi lukiessaan ei saisi viihtyä? Nautin siitä, miten kevyttä, helppoa ja nopeaa tämän kirjan lukeminen oli. Ja miten näiden ihmisten elämä kosketti, ja miten oli pakko lukea eteenpäin saadakseen tietää, miten heidän kävisi. 

Vuosia sitten, kun en itse edes ollut parisuhteessa, tämä kirja oli minulle tärkeä. Itsensä voi nimittäin hukata vaikka olisi sinkkukin. Silloin Kaukaiset rannat oli minulle suorastaan mullistava lukuelämys, ja niihin aikoihin itselläni alkoikin aivan uusi elämä. Oli siinä kyllä mukana muitakin tekijöitä, mutta tämä Hannahin romaani oli yksi niistä. 

Nyt kun luin kirjan uudestaan, nämä viisaudet olivat minulle jo vanhoja tuttuja itsestäänselvyyksiä, kuten tuo, että vastuu ihmisen onnellisuudesta on hänellä itsellään. Mutta silloin se kaikki oli uutta. Täytyy siis todeta, että kyllä tällainen viihderomaanikin keittiöpsykologioineen voi antaa ihmiselle avaimia oman elämän lukkoihin - eli ei kannata automaattisesti väheksyä jotain kirjaa vain koska se on viihdettä. 

Huomasin muuten vasta kirjan luettuani, millainen kaksoismerkitys sen nimellä on. Distant Shores. Elisabethin ja Jackin sukunimihän on Shore. Kaukaiset rannat tosiaan, monessa mielessä. 

Tammi 2003 

459 sivua 

Alkuteos Distant Shores 2002 

Päällyksen kuva Kuvapörssi