Tuire Malmstedt: Enkelimetsä

 

Arvostelukappale kustantajalta 

Enkelimetsä on Tuire Malmstedtin kolmas psykologinen trilleri, joka on juuri ilmestynyt. Se jatkaa kiitettyä ja palkittua Isa Karos -sarjaa. 

Isa Karos työskentelee poliisina Savonlinnassa, jossa eletään talvea ja jäätävien paukkupakkasten aikaa. Isa on menossa kesällä naimisiin työkaverinsa kanssa ja suunnittelee häitään, vaikka siitä ei tahdo tulla mitään, kun hääpuvun valintakaan ei yhtään innosta. Isa pelkää myös, ettei hänestä ole rakkauteen: hän ei osaa olla onnellinen. Kaiken lisäksi hän näkee painajaisia muun muassa mustista morsiamista. 

Sitten pikkupoika löytää metsästä puuhun hirtetyn morsiamen ja ihmettelee äidilleen puussa roikkunutta enkeliä. Poliisit hälytetään paikalle. 

Jäätynyt kuin valkeaan puettu puu. Hänellä oli vain silmät. Avonaiset. Ne katselivat meitä näkemättä mitään. Kasvot olivat sinertyneet, kädet jään peitossa. Paljaat jalat roikkuivat ilmassa, mutta lähes liikkumattomina. Pakkanen ympäröi ruumista, piti sen paikoillaan. Valkea, kaunis puku oli jäätynyt kankeaksi hänen ympärilleen. Puvun rintamuksesssa oli helmiä. Helmiä, jollaisia olin silitellyt morsiusliikkeessä. Tuntui kuin pakkanen olisi ujuttautunut takkini lävitse rinnuksiini, levinnyt hitaasti syvemmälle ja puristanut sydämeni kylmäksi. 

  Musta morsian. 

  Näky unestani lävähti eteeni, hetken näin edessäni roikkuvan morsiamen kuin valokuvanegatiivina. Mustana. 

Aluksi luullaan, että löydetty nuori nainen, joka oli vasta lopettanut seurustelunsa, olisi tehnyt itsemurhan. Mutta sitten tapahtuu muutakin yllättävää, ja Isa Karos työkavereineen huomaa olevansa tekemisissä todella oudon ja mystisen tapauksen kanssa. Eikä tilanne todellakaan helpota Isan omia painajaisia. 

Vuorotellen nykyhetken kanssa kirjassa on myös lukuja, jotka on otsikoitu Lapsuudessani. Näistä luvuista joutuu pitkään miettimään, kenen lapsuudesta ne mahtavat kertoa, mutta se selviää ajallaan. Laulu lumesta -nimiset luvut puolestaan sijoittuvat 1600-luvun Marinmaalle. Jotain salaperäistä sielläkin on tekeillä. Miten se kaikki liittyy nykyhetkeen selviää vasta kirjan lopulla. Marinmaa onnistuu yllättämään, kuten moni muukin asia. 

Tuttuun tapaansa Tuire Malmstedt tarjoilee todella kylmää kyytiä, jota tällä kerralla tehostavat vielä lumi, pakkanen ja pimeät talvi-illat. Malmstedt osaa myös herättää lukijan kiinnostuksen heti alusta lähtien. Hänen dekkariensa äärellä ei tarvitse ikävystyä ja odottaa, alkaako tässä ehkä tapahtua jotain vai ei. Loppua kohti tahti kiihtyy Enkelimetsässä niin, että minulla alkoi jo mennä pää pyörälle. Myös loppuratkaisu onnistui yllättämään. Luulin olevani ovela ja pystyväni arvaamaan tekijän, mutta metsään meni. 

Tuire Malmstedt on lahjakas kirjoittaja, joka sai ansaitusti Vuoden esikoisdekkari -palkinnon Isa Karos -sarjan ensimmäisestä osasta Pimeä jää vuonna 2018. Viime syksynä ilmestyi sarjan toinen osa Mykkä taivas. 

Myllylahti Oy 2020 

310 sivua 

Kirja on niin uusi, että muita bloggauksia en pikaisella selauksella löytänyt.