lauantai 19. syyskuuta 2020

Marjane Satrapi: Persepolis 2 - Kotiinpaluu

 

Suomentanut Taina Aarne 

Melko tarkalleen kaksi vuotta sitten luin Marjane Satrapin omaelämäkerrallisen sarjakuvaromaanin Persepolis - Iranilainen lapsuuteni. Kotiinpaluu on jatkoa sille ja alkaa siitä, kun Marjane on teinityttönä lähetetty yksin Itävaltaan, pakoon sodan runtelemasta fundamentalistisesta maasta. 

Itävallassa Marjanen on ollut tarkoitus asua äitinsä parhaan ystävän luona, mutta tämä lähettää hänet katolisten nunnien ylläpitämään asuntolaan. Näin Marjane on omillaan suuressa maailmassa, ja myöhemmin hänen asuinpaikkansa vielä vaihtuukin useamman kerran. Hän majailee jopa kahdeksan miehen kanssa, jotka ovat kaikki homoja. 

Äärimmäisen konservatiivisesta maasta tulevalla Marjanella riittää ihmettelemistä uuden kotimaansa elämänmenossa sekä uusien ystäviensä tekemisissä ja ajattelussa. Itävallassa kaikki on uskomattoman vapaamielistä ihmiselle, joka on kasvatettu niin, että julkinen suuteleminenkin on kuin harrastaisi seksiä kaikkien nähden. Nyt hän ystävystyy anarkistien kanssa, alkaa polttaa hasista ja joutuu näkemään kämppiksensä yöllisen miesseuralaisen alushoususillaan. 

Vaikka Marjane toisaalta omaksuu länsimaisia tapoja, hän kokee kaiken aikaa kipeästi oman ulkopuolisuutensa ja erilaisuutensa. Rasismiinkin hän joutuu törmäämään. Muun muassa uuden poikaystävän äiti ajaa hänet ulos talostaan syyttäen häntä noidaksi, joka yrittää hyötyä hänen pojastaan taloudellisesti. 

Marjane käy useamman vuoden koulua Itävallassa, mutta koti-ikävä kasvaa lopulta niin suureksi, että hän palaa vanhempiensa luo Iraniin. Järkytys on suuri, kun nyt hän onkin outo ja ulkopuolinen omassa maassaan. Hän vajoaa masennukseen: 

Iranissa olin länsimaalainen ja lännessä iranilainen. Minulla ei ollut minkäänlaista identiteettiä. En enää ymmärtänyt miksi edes elän. 

Kotimaassa joutuu sopeutumaan aivan erilaiseen maailmaan: 

Huntu ei ollut ainoa asia, johon minun oli taas totuteltava. Koko kaupungin ilme vaati tottumista: seinillä oli marttyyreja esittäviä kaksikymmentä metriä korkeita freskoja joita koristivat ylistävät iskulauseet, kuten "Marttyyri on historian sydän" tai "Toivoin itsekin kuolevani marttyyrina" tai jopa "Marttyyri elää ikuisesti". 
  Etenkin kun olin viettänyt neljä vuotta Itävallassa, missä seinillä luki ennemminkin jotain tyyliin "Parhaat makkarat 20 shillingillä", minusta tuntui että takaisin sopeutumiseni olisi todella pitkä taival.

Marjane Satrapi kertoo sitten uudesta elämästään Iranissa: miten hän selvisi masennuksesta, millaista oli opiskella, löytää uusia ystäviä ja rakastua. Millaista on elää maassa, jossa viranomaiset kyttäävät ihmisten elämää ja rankaisevat mitä kummallisimmista asioista, ja miten toisaalta ihmiset pyrkivät vain elämään tavallista elämää, pitävät juhlia kielloista ja toistuvista pidätyksistä huolimatta ja niin edelleen. 

Todella kiinnostava kirja, joka on myös graafisesti hienosti toteutettu. Satrapi kuvaa osuvasti sekä pakolaisen että kotiinpalaajan elämää iloineen, suruineen ja ulkopuolisuuden tunteineen. Lisäksi hänen sarjakuvansa ovat monin paikoin hyvin humoristisia, mikä keventää raskasta aihetta. 

Like 2008, toinen painos 
Ranskankieliset alkuteokset Persepolis 3 ja Persepolis 4 2004/2005 

Kirjasta ovat bloganneet myös 

2 kommenttia:

  1. Erittäin kiinnostava kirja. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella kiinnostava. Jos haluat joskus lukea sarjakuvia, Satrapin teoksiin kannattaa tutustua.

      Poista