Eeva Tikka: Rauhaan on vielä matkaa

 

Eeva Tikka on hieno runoilija. Toukokuussa nautiskelin hänen kirjastaan Odotus ja ilo. Nyt jatkoin Tikan runoihin tutustumista, ja paljon sitä on vielä jäljelläkin, koska hänen teoksensa eivät heti lopu kesken. 

Tämän kokoelman alussa on runoja, joissa pohditaan maailman tilaa, kuten sotaa ja rauhaa. Eeva Tikka käyttää raamatullista kuvakieltä uudesta alusta tuhon jälkeen, kun hän kirjoittaa: 

Korppi kantaa vuorilta nokassaan 

pienen valkoisen kiven. 

Kivestä on aloitettava 

                kun maa on autio 

eikä vihreää oksaa ole. 

Osiossa, joka on otsikoitu Unessa, on runoja, joissa sekä eläimet että ihmiset näkevät mitä erilaisimpia uniaan. Esimerkiksi matkustavaisen uni on kiehtovan arvoituksellinen. Tässä uniosiossa on myös seuraava kaunis runo: 

Rannalla 

syttyi vene unensa kaipauksesta 

ja lähti liekkinä merelle. 

Monet jättivät silloin laiturinsa 

                        ja seurasivat, 

liekkivene oli toivon merkki: 

uni käy toteen 

valmis syntyy uudestaan 

vesi kantaa tulta 

           syvyys säteilee 

Kuka olet -otsikon alla on kiehtovia runoja, joissa pohditaan selvästi Jumalaa, vaikka hän ehkä tuntuukin niin tuntemattomalta, että häneltä tätytyy kysyä kuka olet. Ote yhdestä runosta: 

niin pimeä on puutarha 

ja yksin sydän 

       tulivuoren uhkan alla. 

Silti yössä on armo, 

kärsimyksen puhdas nuoli läpi pimeän. 

Mitä tapahtuukin 

                se on tiedossa. 

Pysäyttäviä ja hyvin tummasävyisiä ovat runot, jotka kertovat kalastajasta. Niissä runoissa on merta, myrskyä ja kuolemaa. Ah niin ihanaa synkkyyttä. 

Valo vielä läsnä sisältää myös puhuttelevia runoja. Niissä tuntuu olevan kysymys läheisen kuolemasta, menetyksestä, surusta ja ikävästä. Surun keskellä rauhaan on vielä matkaa. Jossain runossa on myös hyvä olla, mutta enemmän on kipeitä tuntoja, kuten tässä otteessa: 

Nyt voisin sanoa sanan 

jota et koskaan kuullut. 

Se on valmis 

nyt kun rantakiviä ympäröi riite 

ja veden kylmyys 

        puristaa sydämeni pieneksi. 

Minä menetän muistoni 

odotukseni 

        kirkkaana lainehtivan kaipauksen. 

Tässä vain muutamia väläyksiä Eeva Tikan runokokoelmasta Rauhaan on vielä matkaa. Lisää löydät lukemalla kirjan itse. 

Gummerus 1994 

108 sivua 

Päällys Liisa Holm