sunnuntai 19. elokuuta 2018

Tuire Malmstedt: Pimeä jää

Minulla on juuri ollut ilo tutustua Tuire Malmstedtin esikoisromaaniin Pimeä jää. Joskus käy niinkin, että kun kirjaa sanotaan psykologiseksi trilleriksi, se tuottaakin pettymyksen olemalla jännittävän sijasta pelkästään puuduttavan tylsä, mutta Pimeä jää tarjoilee lukijalle nimensä mukaista hyytävän kylmää kyytiä melkein alusta loppuun asti. Tällä kertaa en joutunut pettymään!

Kirja aloittaa ylikonstaapeli Isa Karoksesta kertovan sarjan. Savonlinnan poliisissa työskentelevä Isa ja hänen työparinsa Niiles Aarnikoski joutuvat tutkimaan karmeaa murhatapausta. Pienessä rauhallisessa Oravin kalastajakylässä katoaa 9-vuotias Sofia-tyttö, ja pian hänen ruumiinsa löydetään mökkirannasta katiskaan sullottuna, erikoinen puukoru kaulassaan. Miksi joku haluaa murhata lapsen, entä mitä katiskaan sullominen ja puukoru outoine kaiverruksineen tarkoittavat?

Tutkinnan myötä käy ilmi, että monessakin kyläläisessä on jotain epäilyttävää; yhden ja toisen henkilön elämästä paljastuu kätkettyjä salaisuuksia. Isalla ja Niileksellä on molemmilla myös omat henkilökohtaisesta menneisyydestä johtuvat traumansa. Isa näkee muutenkin painajaisia, ja sitten vielä joku tuntematon hiippari alkaa vainota häntä.

"Kävelin yöllä kotiin kylmästä hytisten. Nilkkojani ja ranteitani särki taas tuttuun tapaan. Kietouduin tiiviimmin syystakkiini ja painoin kämmeneni kainaloihini. Kenkien kannat kopisivat asfaltilla, ääni erottui hyvin hiljaisessa syysyössä. Juuri hiljaisuuden takia havahduin vaimeaan hyrinään. Käänsin katseeni. Harmaa Toyota lipui takanani hiljaa, aivan liian hiljaa, kuin olisi pysähtymässä. Mutta se ei pysähtynyt, se vain kulki takanani yhtä hiljaista vauhtia kuin minä. Yritin syrjäkarein vilkuilla rekisterinumeroa, mutta se oli peitetty ilmastointiteipillä, sen erotin ajovalojen ansiosta. 
  Ajovalot sammutettiin.
  Hapuilin asettani vyötäisiltä, vaikka eihän sitä tietenkään minulla ollut. Olin vapaalla..."

Jännityksestä, yllättävistä käänteistä, pelottavista ja uhkaavista tilanteista pääsee Malmstdtin kirjan äärellä nauttimaan täysin siemauksin. Keneen voi luottaa, kuka lopulta on ystävä ja kuka vihollinen, ketä pitää pelätä? Mielenkiintoinen on myös menneisyydessä, 1800-luvun lopun Alaskassa, kulkeva toinen tarina, joka liittyy tlingit-intiaaneihin. On jännittävää odottaa, miten lankojen päät solmitaan yhteen eli miten nämä kaikki asiat lopulta liittyvät toisiinsa.

Tietyt teemat kirjassa olivat kieltämättä samoja, joita on ollut joissain muissakin lukemissani trillereissä. En nyt niitä paljasta tässä, mutta näistä aineksista Malmstedt on kuitenkin saanut aikaan aivan omanlaisensa tarinan. Kirja ja vielä sen loppuratkaisukin ovat niin jäätäviä, että herkimmille en tätä suosittele. Jos lapsen kuolema on itselle kipeä aihe, ei varmasti kannata ensi töikseen lukea tätä kirjaa. Mutta kaikkien muiden psykologisten trillerien ystävien kannattaa ehdottomasti tutustua tähän! Mielestäni se painii samassa sarjassa Mary Kubican ja Elisabeth Norebäckin kanssa, joiden trillereistä olen itse pitänyt. Odotankin innolla sarjan seuraavia osia!

Kirja on joko ilmestynyt tai ilmestymässä nyt elokuun aikana.

Lämmin kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle!

Myllylahti Oy 2018, 352 sivua

2 kommenttia:

  1. Oletpas ollut nopea. Minullekin tämä tipahti postiluukusta viime viikolla, mutta odottaa vielä hyllyssä. Mukava kun tulee lisää kotimaisia naisdekkaristeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli tosiaan oltua nopea, kun minusta tämä kuulosti niin kiinnostavalta, ja aloin melkein heti lukea, kun sain sen perjantaina - ja sitten koukutuin ja ahmin sen eilen loppuun! :) Juuri tämäntyyppisen jännityksen tarpeessa olin ollutkin viime aikoina!

      Poista