Olen ollut huono lukemaan dekkarisarjoja, koska pitäisi aina tietää, missä järjestyksessä ne pitää lukea, että poliisien ja muiden etsivien yksityiselämä etenisi järjestyksessä.... Niinpä olen lukenut monelta dekkarikirjailijalta vain yhden kirjan. Viveca Steniltäkin olin aiemmin lukenut vain Juhannusmurhan.
Nyt päätin kerrankin aloittaa jotain sarjaa ihan alusta lähtien, ja sarjaksi valikoitui Viveca Stenin Sandhamnin murhat. Harmillista vain, että nyt kun kurkkasin sitä Juhannusmurhan postaustani, siellä tuli heti vastaan sellainen tulevaisuutta koskeva juonipaljastus, jota en olisi halunnut vielä tietää! No, minkäs teet...
Nora Linde viettää kesäänsä tavalliseen tapaan Sandhamnissa, Tukholman saaristossa, miehensä Henrikin ja poikiensa Adamin ja Simonin kanssa. Saarella on aina ollut rauhaisaa, mutta nykyään siitä on tullut kesäisin suorastaan liiankin suosittu turistirysä. Murhia siellä ei sentään ole tainnut juuri tapahtua. Mutta nyt tapahtuu.
Heinäkuisena aamuna koiraansa ulkoiluttava mies löytää rantaan ajautuneen miehen ruumiin, joka on takertunut kalaverkkoon. Noran lapsuudenystävä Thomas Andreasson Nackan poliisista hälytetään tutkimaan tapausta. Aluksi arvellaan, että kyseessä saattaisi olla itsemurha, mutta eipä aikaakaan, kun saarelta löytyy toinenkin ruumis, joka on selvästi surmattu, ja tapaukset liittyvät selvästi toisiinsa. Nyt poliisille tulee kiire selvittää asiaa, mutta aluksi tutkinta ei tunnu etenevän. Mitä vielä tapahtuukaan ennen kuin poliisi löytää vastaukset kysymyksiinsä?
Vaikka saaren asukkaita pelottaa ja turistitkin hiukan vähenevät, samanaikaisesti kirjassa kuitenkin vietetään leppoisaa kesää. On purjehduskilpailua, tanssiaisia, uimarantaelämää ja ulkona syömistä.
"Ilta oli juuri sellainen, jota Noralla oli tapana kutsua täydelliseksi sandhamnilaisillaksi.
Ympäröiviltä pihoilta kantautui ääniä, jotka kertoivat että monet muutkin olivat nauttimassa päivällistä ulkoilmassa.
Tuuli kuljetti jostain etäältä tuttuja säveliä - Dinah Washington lauloi kappaletta 'Mad about the boy'. Muuten oli niin tyyntä, hiljaista ja pilvetöntä, että saattoi erottaa kimalaisten surinan ja nähdä pääskysten kaartelevan korkealla taivaankannella. Se oli merkki korkeapaineen jatkumisesta. Kello oli melkein yhdeksän, mutta ulkona oli yhä lämmintä. Ahvenfileet olivat onnistuneet täydellisesti ja tunnelma oli huipussaan."
Harvoinpa elämä silti on täydellistä idylliä kesälläkään. Jokaisella on omat ongelmansa. Thomas on murtunut pienen vauvansa kuoltua aivan äkkiarvaamatta, minkä jälkeen myös hänen avioliittonsa päättyi eroon. Noralla taas on omat ongelmansa miehensä kanssa, joka ei suostu ottamaan huomioon sitä, mitä Nora haluaisi elämältä. Asioista ei voi edes keskustella. Lisäksi Noralla on rasittava anoppi, mutta Henrik ei tietysti näe äidissään mitään vikaa.
Mitä itse rikostarinaan tulee, tällä kertaa arvasin pettymyksekseni murhaajan aivan liian helposti. Mutta jännitystä kirja silti tarjoilee, varsinkin lopussa. Kyllä tämä ihan viihdyttävää kesälukemista oli. Ehkäpä Sten on oppinut sarjan myöhemmissä osissa huijaamaan lukijaa - tai ainakin minua - hiukan paremmin? Toivossa on hyvä elää!
1. painos Crime Time 2012
Ensimmäinen WSOY:n kustantama painos 2016
Bon-pokkari 2016
467 sivua
Alkuteos I de lugnaste vatten (2008)
Suomentanut Outi Menna
Kansi: Elina Grandin
Kannen kuva: Mats Lindfors
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti