Anna Misko: Armovuosi

1700-luvun lopulle sijoittuvassa historiallisessa romaanissaan Anna Misko kertoo Sydän-Hämeessä sijaitsevan Karhinpään pikkupappilan kohtalon vuodesta. Pääsiäisen jälkeen vuonna 1793 kappalainen Anders Gottleben kuolee äkillisesti, ja suremaan jäävät leski Ingrid sekä heidän neljä jo aikuista lastaan. Poika Julius opiskelee Turussa ja tyttäret, kolme nuorta neitoa, elävät kotona äidin kanssa.

Tuohon aikaan oli näköjään tapana, että papin leskelle haettiin armovuotta: hän sai jäädä vielä vuodeksi asumaan pappilaan, ja sinä aikana papin paikkaa hakevista asetettiin etusijalle ne, jotka olivat naimattomia ja valmiita avioitumaan joko edeltäjänsä lesken tai tyttären kanssa. Gottlebenin perheessä tulevalla papilla onkin varaa valita, koska on myös kolme naimatonta tytärtä.

Tilanne on kuitenkin surevalle äidille tyttärineen erittäin kiusallinen ja nöyryyttävä. Kunnioitettuun asemaan tottunut Ingrid Gottleben ja hänen tyttärensä Beata, Maria ja Sara joutuvat yllättäen tilanteeseen, jossa kuka tahansa halukas saa tulla arvioimaan heitä. Kelpaisivatko he kenellekään? Suostuisiko kukaan heidän elättäjäkseen? Itsehän he naisina eivät tuohon aikaan voineet itseään elättää.

Nyt Ingrid tyttärineen on siis tilanteessa, jossa joku heistä saattaa joutua vaikka vasten tahtoaan avioitumaan jonkun vastenmielisen miehen kanssa vain saadakseen elättäjän ja oikeuden jäädä asumaan kotiinsa. Pelon ja jännityksen sekaisin tuntein he odottavat, mitä tuleman pitää.

"Maria hillitsi itsensä, vaikka oli yhä kiihdyksissä vieraan tulosta. Pappila oli ollut heille tähän asti koti ja vain heidän käytössään. Nyt se pitäisi jakaa ventovieraan kanssa, ja yhden heistä pitäisi kenties naida Närpiön apupappi. Hän ei kyennyt sovittamaan näitä asioita toisiinsa.
  Tähän päivään asti tyttärien huoneessa oli tehty käsitöitä: ommeltu, kirjailtu ja kudottu tai luettu hartauskirjallisuutta, varsinkin vanhaa ja kulunutta isän antamaa nidettä Totisesta kristillisyydestä. Mutta tänään mikään ei ollut ennallaan. Iltapäivän aurinko heitti ikkunasta kaltevat säteensä, jotka yleensä loivat raukean tunnelman huoneeseen hieman ennen päivällistä, mutta nyt tuo keltainen valo oli kova ja armoton. Se paljasti säälittä tytärten pakokauhun ja toivottomuuden."

Hyvin erilaisia ehdokkaita ilmestyy tutustumaan pappilaan ja sen asukkaisiin. Monenlaisia tunteita herää puolin ja toisin: niin myönteisiä kuin kielteisiäkin. Yllättäviä ja dramaattisiakin käänteitä seuraa ennen kuin armovuosi kääntyy loppuaan kohti. Kaiken keskellä Ingrid myös odottaa, että hänen kultapoikansa Julius ehtisi valmistua ajoissa papiksi ja pääsisi huolehtimaan perheestään.

Anna Misko kirjoittaa kiinnostavasti ja mukaansatempaavasti. Ihailin sitä, miten taitavasti hän rakentaa juonen ja vie tarinan minusta uskottavan ja realistisen tuntuiseen päätökseen. Ihmisten, heidän tunteidensa ja heidän välistensä suhteiden kuvaus on myös taidokasta; samoin ajankuvaus on nautittavaa luettavaa. 1700-luvun elämänmenoon liittyen hän kertoo muun muassa sen ajan ruuista, pukeutumisesta ja tavoista. Kirja antaa kuvaa sekä rikkaista että köyhästä palvelusväestä.

Myös tuon ajan poliittisesti epävakaa tilanne tulee tarinan myötä esiin. Kustaa III on murhattu. Eletään Ruotsin vallan alla, mutta jotkut ovat kallellaan myös Venäjälle päin. Venäjäkin havittelee Suomea omakseen. Pitää olla varovainen ja harkita tarkkaan, missä seurassa kertoo mielipiteitään.

Minusta tämä oli oikein hyvä ja koukuttava tarina, joka onnistui yllättämään minut melkein dekkarin tapaan! Historiallisten romaanien ystäville on siis luvassa hieno lukuelämys!

Koska takakannen mukaan kirja on historiallisen romaanitrilogian ensimmäinen osa, toivon että saamme vielä lukea ne seuraavatkin osat. Ainakaan en ole kuullut, että ne olisivat vielä ilmestyneet (?). Enkä pikaisella googletuksellakaan löytänyt tietoa jatko-osista.

Minerva Kustannus Oy 2014
356 sivua
Kannen kuva: Nottingham City Museums and Galleries
Kansi, graafinen ulkoasu ja taitto: Taittopalvelu Yliveto Oy