Anu Patrakan Portugali-dekkareihin tulin tutustuneeksi väärässä järjestyksessä, koska luin jo keväällä hänen toisen dekkarinsa, kun taas tämä on nyt se ensimmäinen osa, josta Rui Santos -sarja lähtee liikkeelle.
Rikosetsivä Rui Santos asuu Porton kaupungissa ja nautiskelee iltaisin portviinistä, sunnuntaisin pitkistä pyöräretkistä ystävien kanssa. Hän on sinkku ja kaipaa toki naistakin. Paha tapa hänellä on joskus rakastua murhan uhriin, mikäli tämä sattuu olemaan kaunis nainen. Se hyvä puoli siinä on, että siitä saa ainakin ylimääräistä puhtia tapauksen selvittämiseen.
Tällainen kaunis nainen, vaalea suomalainen Johanna, löytyy kuolleena läheisestä maalaiskylästä, jonne hän on muuttanut Suomesta ja avioitunut portugalilaisen Luís Lobo Caladon kanssa. Käy ilmi, että häntä on lyöty kuokalla ja tyrkätty sitten vesialtaaseen, josta hänet löytää paikallinen maanviljelijä.
Mutta kuka olisi voinut haluta pahaa kauniille ja kiltille Johannalle? Tapauksen selvittely alkaa, ja lukijalle paljastuu mitä erilaisimpia ongelmia kyläläisten elämästä. Monenlaista ihmissuhdevyyhteä on tässäkin kylässä. Toinenkin ruumis ehtii löytyä ennen kuin tapaus alkaa selvitä.
Kaiken keskellä niin poliisit kuin kyläläisetkin kaipaavat myös rakkautta, ja se ilmenee kenellä mitenkin. Näistä ihmissuhdekuvioista oli mielenkiintoista lukea. Juoni on myös hyvin punottu.
Mutta ennen kaikkea Patrakan kirjoissa nautin leppoisasta portugalilaisen elämänmenon, paikkojen, tapojen ja ihmisten kuvauksesta. Lainaus kirjasta kertokoon jotain siitä:
"Rui Santos soitti nopean puhelun ja jätti viestin vastaajaan. Oli jo lounasajan alkua. Edes poliisipäällikkö ei sunnuntaina vastaisi puhelimeen kello yhden ja kolmen välillä. Hän oli todennäköisesti perheensä kanssa jossain meluisassa ravintolassa, jossa äänekäs keskustelu kohosi kattoon ja sekoittui kilisevien aterinten ja lautasten ja lasien ääneen ja koliseviin tuoleihin sekä aika ajoin baaritiskin takaa kuuluvaan espressokoneen pärskeiseen kohinaan, joka puolestaan sai keskustelun nousemaan vieläkin äänekkäämmäksi sillä välin, kun jollekulle valutettiin tummaa, väkevää juomaa. Poliisipäällikön lautasella olisi grillattua kalaa tai mustekalaa, kuten hänen sunnuntaiperinteisiinsä kuului, ja hän huuhtoisi ne alas hedelmäisellä Palmelan alueen valkoviinillä, kyselisi pojanpoikansa kesäloma- tai koulukuulumisia ja kehuisi pyylevän miniänsä uutta hellemekkoa. Ratkaisematon murha olisi yhtä kaukana hänen mielestään kuin lumiyrsky Atlantin rannalta."
Kirjailija on itse muuttanut Portugaliin ja alkanut siellä kirjoittaa. Siksi hän osaa kuvata Portugalia niin asiantuntevasti. Hän pitää myös blogia osoitteessa http://normaali-irtiotto.blogspot.com/.
Pidin tästä Patrakan esikoisesta. Se oli nautinnollista luettavaa. Edes se ei haitannut, että hiukan epäilin murhaajaksi juuri sitä henkilöä, joka se sitten olikin. Tuli siinä kuitenkin hiukan muitakin epäiltyä, ja olihan lopussa omat yllätyksensäkin.
Myllylahti Oy 2017
303 sivua
Kesäkuumalla houkuttelivat minutkin jännityksen pariin. Ei oikein jaksanut innostua muusta kirjallisuudesta. Pikkuhiljaa lukulistalle on jo kertynyt muutakin luettavaa.
VastaaPoistaMinäkin haluaisin kyllä lukea jo muutakin, mutta jotenkin nyt on keskittymiskyky ollut tosi huono. On vähän stressiä, silloin dekkareista saa parhaiten irrotusta.
Poista