Pian Rosalie joutuu kuitenkin huomaamaan, että juutalaisina heidän asiansa ovat todella huonosti. Isänsä kanssa hän alkaa suunnitella pakoa. Rosalien äiti on kuollut jo aikaisemmin keuhkokuumeeseen, ja he ovat jääneet kahdestaan. Isä ehdottaa, että muutettaisiin New Yorkiin.
"New Yorkiin? Rosin sydän alkoi jyskyttää niin, että se tuntui tilanteeseen nähden melkein sopimattomalta. Mistä papi arvasi että hän haaveili salaa New Yorkista? Siellähän oli Broadway tanssihalleineen ja Times Square varieteeteattereineen. New Yorkissa radio soitti kuulemma aamusta iltaan pelkkää swingiä, Benny Goodmanin ja muiden suurten orkestereiden levytyksiä. Jos Wienistä kerran oli pakko lähteä, ei New Yorkia parempaa paikkaa voinut edes kuvitella. Siellä Rosistakin voisi jonain päivänä tulla laulaja. Yhtä hyvä kuin ne suuret swingtähdet, joita hän iltaisin kuunteli gramofonilevyiltä. Rouva Hirschkin oli ollut sitä mieltä, että Rosi osasi laulaa swingiä."
Unelma Amerikasta osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi. Lopulta Rosalie ja hänen isänsä joutuvat tyytymään Helsinkiin. Sinnekään he eivät pääse yhdessä, vaan Rosalie joutuu matkustamaan edeltä yksin, "mukanaan tuskin muuta kuin talvitakkinsa, gramofoni ja laukullinen Benny Goodmanin levyjä", kuten kirjan takakannessa kerrotaan.
Monet murheet ja vastoinkäymiset ovat kuitenkin vielä edessä, sillä leviäähän sota lopulta Suomeenkin. Eikä pakolaisuus ole herkkua:
"Rosi heittäytyi takaisin sänkyyn ja veti masentuneena peiton korvilleen. Miten kaukana ankea piha ja rapistunut talo olivatkaan siitä elämästä, johon hän oli ennen vanhaan Wienissä tottunut: teattereista ja elokuvista, ulkoilmakonserteista ja ihanista kakkukahviloista. Miksi juuri hänen oli pitänyt jättää tuo kaikki ja lähteä tähän ankeaan maailmankolkkaan? Miksi juuri hänen piti tuijotella vieraiden ihmisten pyykkinaruja ja uskotella itselleen, että elämä vielä kääntyisi hyväksi? Ei se enää ikinä kääntyisi, siitä Rosi oli ihan varma. Hänellä oli pahoja aavistuksia. Isä ja hän eivät koskaan pääsisi takaisin Wieniin. He eivät koskaan pääsisi edes Amerikkaan."
Hyviäkin asioita Rosalie kuitenkin kokee uudessa elämässään Helsingissä. Hän törmää Wienistä paenneeseen saksofonisti Simoniin ja pääsee solistiksi Swing Melody -yhtyeeseen, jossa Simon soittaa. Laulullaan Rosalie valloittaa helsinkiläisten sydämet.
"Rosi heittäytyi takaisin sänkyyn ja veti masentuneena peiton korvilleen. Miten kaukana ankea piha ja rapistunut talo olivatkaan siitä elämästä, johon hän oli ennen vanhaan Wienissä tottunut: teattereista ja elokuvista, ulkoilmakonserteista ja ihanista kakkukahviloista. Miksi juuri hänen oli pitänyt jättää tuo kaikki ja lähteä tähän ankeaan maailmankolkkaan? Miksi juuri hänen piti tuijotella vieraiden ihmisten pyykkinaruja ja uskotella itselleen, että elämä vielä kääntyisi hyväksi? Ei se enää ikinä kääntyisi, siitä Rosi oli ihan varma. Hänellä oli pahoja aavistuksia. Isä ja hän eivät koskaan pääsisi takaisin Wieniin. He eivät koskaan pääsisi edes Amerikkaan."
Hyviäkin asioita Rosalie kuitenkin kokee uudessa elämässään Helsingissä. Hän törmää Wienistä paenneeseen saksofonisti Simoniin ja pääsee solistiksi Swing Melody -yhtyeeseen, jossa Simon soittaa. Laulullaan Rosalie valloittaa helsinkiläisten sydämet.
Vielä Suomen sisälläkin Rosalie joutuu pakolaiseksi, kun Helsinkiä pommitetaan, ja lisäksi kaupungissa törmää joka paikassa saksalaisiin sotilaisiin. Juutalaisvastaiset asenteet leviävät kuitenkin ympäri Suomea, ja vainoa joutuu kokemaan muuallakin.
Kirja on puhutteleva nuoren tytön selviytymistarina ja kaikesta päätellen nuorille suunnattu romaani. Löysin sen joskus kirpputorilta ja kiinnostuin erityisesti tuon swingin ja Benny Goodmanin takia, joista pidän itsekin. Kiinnostavan erilainen on myös Suomessa asuvien juutalaisten näkökulma. Melkein aina nämä toisen maailmansodan aikaisista juutalaisten kohtaloista kertovat kirjat sijoittuvat Keski-Eurooppaan.
Suomenjuutalaisista kertoo kyllä myös Simo Muirin kirja Ei enää kirjeitä Puolasta, josta olen blogannut keväällä 2017. Kirjan nimeä klikkaamalla pääsee lukemaan postaukseni.
Suomenjuutalaisista kertoo kyllä myös Simo Muirin kirja Ei enää kirjeitä Puolasta, josta olen blogannut keväällä 2017. Kirjan nimeä klikkaamalla pääsee lukemaan postaukseni.
Siitä Rosalien laulu eroaa siinä, että tässä kerrotaan erityisesti Suomeen tulleista juutalaispakolaisista ja heidän kohtaloistaan. Kiinnostava näkökulma siis tässäkin kirjassa!
Otava 1999
176 sivua
Tytön kuva: Suomen kuvapalvelu
Takakannen kuva: Laura Beloff
Kirjasta on blogannut myös Sheferijm, joka samoin kuin minä mietti sitä, onko tarina totta vai fiktiota. Ilmeisesti se on tosiaan fiktiivinen, mutta hyvin todentuntuisesti kirjoitettu.
Kyllä tämä kai on todellisuuteen pohjautuva. Muistelen jostain lukeneeni,että tämä kertoisi Marion Rungin äidistä, mutta en nyt muista, mistä sitä luin.
VastaaPoistaWau, jos tämä on tosiaan tosipohjainen, sittenhän tämä tarina on entistä kiinnostavampi!
PoistaSiis, yhden jutun perusteella, jonka taannoin näin ja luin, niin tämän kirjan taustalla ilmeisesti on Marion Rungin äidin tarina, mutta kyllähän tämä kaunokirjallinen teos on, eikä siis puhdasta muistelmakirjallisuutta. Kyllä tässä kuitenkin tulee Suomen juutalaisten ja juutalaispakolaisten tilanne, Se saattoi olla Rony Smolarin kirja Setä Stiller tai Elämäni kahdeksas päivä, jossa olisi ollut jotain sellaista, mikä vei tämän kirjan ajatuksissani Marion Rungiin.
PoistaKaunokirjallinen teos ilman muuta, vaikka olisi tosipohjainenkin. Kiinnostava tarina joka tapauksessa! Se Elämäni kahdeksas päivä minun pitäisi myös joskus lukea.
PoistaKiitos kirjan esittelystä. Enpä ole huomannutkaan, että tällainen kirja on aikoinaan ilmestynyt, vaikka olenkin lukenut aika paljon juutalaiskirjallisuutta. Etsinkin tämän käsiini kirjastosta.
VastaaPoistaEn minäkään ollut koskaan kuullut tästä ennen kuin löysin kirpputorilta, ehkä joskus tänä tai viime vuonna. Itsekin olen jonkin verran lukenut juutalaisista, mutta paljon on vielä lukemattakin. Kun googletin tätä kirjaa, löytyi joku listakin, olikohan se Lastenkirjainstituutin sivulla. Siellä oli monta kiinnostavaa, esim. Hanan matkalaukku (en ole varma nimestä, mutta jotain tuontyyppistä) - se on kiinnostanut minua ennenkin, mutta en koskaan muista etsiä sitä käsiini.
PoistaKuulostaapa mielenkiintoiselta. Yritän löytää tämän kirjan jostain. Toivottavasti se on kirjastossa.
VastaaPoistaKiinnostava kirja kyllä! Toivottavasti löydät jostain. Ehkä tämä voi olla kirjastossa nuorten osastolla, kun ainakin käsitin, että tämä olisi nuortenkirja.
Poista