Leena Wallenius: Rosalien laulu

Kun Hitlerin joukot marssivat Wieniin, ei viisitoistavuotias Rosalie Wiesel osaa aluksi edes pelästyä. Hän uskoo, ettei natsien anneta kauan riehua Itävallassa - ja mitäpä Hitlerillä voisi olla Itävaltaa vastaan; onhan hän itsekin sieltä kotoisin?

Pian Rosalie joutuu kuitenkin huomaamaan, että juutalaisina heidän asiansa ovat todella huonosti. Isänsä kanssa hän alkaa suunnitella pakoa. Rosalien äiti on kuollut jo aikaisemmin keuhkokuumeeseen, ja he ovat jääneet kahdestaan. Isä ehdottaa, että muutettaisiin New Yorkiin. 

"New Yorkiin? Rosin sydän alkoi jyskyttää niin, että se tuntui tilanteeseen nähden melkein sopimattomalta. Mistä papi arvasi että hän haaveili salaa New Yorkista? Siellähän oli Broadway tanssihalleineen ja Times Square varieteeteattereineen. New Yorkissa radio soitti kuulemma aamusta iltaan pelkkää swingiä, Benny Goodmanin ja muiden suurten orkestereiden levytyksiä. Jos Wienistä kerran oli pakko lähteä, ei New Yorkia parempaa paikkaa voinut edes kuvitella. Siellä Rosistakin voisi jonain päivänä tulla laulaja. Yhtä hyvä kuin ne suuret swingtähdet, joita hän iltaisin kuunteli gramofonilevyiltä. Rouva Hirschkin oli ollut sitä mieltä, että Rosi osasi laulaa swingiä." 

Unelma Amerikasta osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi. Lopulta Rosalie ja hänen isänsä joutuvat tyytymään Helsinkiin. Sinnekään he eivät pääse yhdessä, vaan Rosalie joutuu matkustamaan edeltä yksin, "mukanaan tuskin muuta kuin talvitakkinsa, gramofoni ja laukullinen Benny Goodmanin levyjä", kuten kirjan takakannessa kerrotaan. 

Monet murheet ja vastoinkäymiset ovat kuitenkin vielä edessä, sillä leviäähän sota lopulta Suomeenkin. Eikä pakolaisuus ole herkkua:

"Rosi heittäytyi takaisin sänkyyn ja veti masentuneena peiton korvilleen. Miten kaukana ankea piha ja rapistunut talo olivatkaan siitä elämästä, johon hän oli ennen vanhaan Wienissä tottunut: teattereista ja elokuvista, ulkoilmakonserteista ja ihanista kakkukahviloista. Miksi juuri hänen oli pitänyt jättää tuo kaikki ja lähteä tähän ankeaan maailmankolkkaan? Miksi juuri hänen piti tuijotella vieraiden ihmisten pyykkinaruja ja uskotella itselleen, että elämä vielä kääntyisi hyväksi? Ei se enää ikinä kääntyisi, siitä Rosi oli ihan varma. Hänellä oli pahoja aavistuksia. Isä ja hän eivät koskaan pääsisi takaisin Wieniin. He eivät koskaan pääsisi edes Amerikkaan."

Hyviäkin asioita Rosalie kuitenkin kokee uudessa elämässään Helsingissä. Hän törmää Wienistä paenneeseen saksofonisti Simoniin ja pääsee solistiksi Swing Melody -yhtyeeseen, jossa Simon soittaa. Laulullaan Rosalie valloittaa helsinkiläisten sydämet. 

Vielä Suomen sisälläkin Rosalie joutuu pakolaiseksi, kun Helsinkiä pommitetaan, ja lisäksi kaupungissa törmää joka paikassa saksalaisiin sotilaisiin. Juutalaisvastaiset asenteet leviävät kuitenkin ympäri Suomea, ja vainoa joutuu kokemaan muuallakin. 

Kirja on puhutteleva nuoren tytön selviytymistarina ja kaikesta päätellen nuorille suunnattu romaani. Löysin sen joskus kirpputorilta ja kiinnostuin erityisesti tuon swingin ja Benny Goodmanin takia, joista pidän itsekin. Kiinnostavan erilainen on myös Suomessa asuvien juutalaisten näkökulma. Melkein aina nämä toisen maailmansodan aikaisista juutalaisten kohtaloista kertovat kirjat sijoittuvat Keski-Eurooppaan.

Suomenjuutalaisista kertoo kyllä myös Simo Muirin kirja Ei enää kirjeitä Puolasta, josta olen blogannut keväällä 2017. Kirjan nimeä klikkaamalla pääsee lukemaan postaukseni. 

Siitä Rosalien laulu eroaa siinä, että tässä kerrotaan erityisesti Suomeen tulleista juutalaispakolaisista ja heidän kohtaloistaan. Kiinnostava näkökulma siis tässäkin kirjassa!

Otava 1999

176 sivua

Tytön kuva: Suomen kuvapalvelu

Takakannen kuva: Laura Beloff

Kirjasta on blogannut myös Sheferijm, joka samoin kuin minä mietti sitä, onko tarina totta vai fiktiota. Ilmeisesti se on tosiaan fiktiivinen, mutta hyvin todentuntuisesti kirjoitettu.