Yritän siis lähiaikoina lukea hiukan enemmän myös suomalaista, eurooppalaista ja muuta länsimaista kirjallisuutta! Toki "etnokirjoja" on lukupinossa nytkin, mutta ehkä ainakin aavistuksen verran vähennän niiden lukemista lähiaikoina.
Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on sitä unohtunutta minua, valtavan kaunis, herkkä ja lohdullinen romaani kahden naisen ainutlaatuisesta ystävyydestä. Se on kirjallista lohturuokaa ja hemmottelua, jollaista näin marraskuussa tarvitaankin. Aivan täysosuma tähän hetkeen siis!
Veronika, kipeän menetyksen kokenut kirjailija, saapuu pimeänä, lumisena maaliskuun iltana pieneen ruotsalaiseen kylään, jossa sijaitsevassa talossa hän aikoo kirjoittaa romaaniaan. Naapuritalo vaikuttaa pimeältä ja asumattomalta, mutta vähitellen Veronikalle selviää, että siellä elää erakoituneena vanha nainen, Astrid, jota kylällä pidetään omituisena.
Myös Astrid on kokenut kovia pitkän elämänsä aikana, ja siksi hän onkin vetäytynyt yksinäisyyteen. Mutta nämä kaksi elämän murjomaa naista löytävät toisensa ja heidän välilleen syntyy syvä, läheinen ystävyys ja yhteisymmärrys. Vähitellen he raottavat toisilleen sieluaan ja paljastavat sisimpänsä synkkiä salaisuuksia. Yhdessä heillä on voimaa muistaa ja muistella menneisyyden kipeitäkin kokemuksia.
Linda Olsson kuvaa valtavan kauniisti naisten ystävyyttä ja heidän yhteisiä hetkiään milloin lettuja syöden, milloin herkullisen aterian ja viinilasin äärellä. Metsämansikoita unohtamatta - niillä on tässä tarinassa aivan erityinen rooli. Veronikan seurassa Astridkin uskaltautuu vihdoin ulos kuorestaan, hän alkaa elää ja nauttia elämästä. Hän ei sure mennyttä elämätöntä elämäänsä; onhan hänellä tämä hetki, tämä niin kaunis nykyhetki.
Kaunista kirjassa on myös ruotsalaisen luonnon ja vuodenaikojen kuvaus. Hiukan muistoissa palataan myös Uuteen-Seelantiin, jossa Veronika on asunut vähän aikaa - ja jonne ruotsalainen juristi Linda Olsson muutti ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Siellä hän on kirjoittanut tämän esikoisteoksensa. Nythän häneltä on ilmestynyt jo monta muutakin romaania.
Jotenkin tämä on sellainen sanattomaksi jättävän ihana kirja, että mitäpä tästä enempää osaisi tai edes kannattaisi selittää. Mutta jos kaipaat jotain lohdullista luettavaa kaamoksen keskelle, lue tämä! Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on lempeä kuin nimensä, ja sen äärellä tulee hyvälle mielelle. Olssonin esikoisromaanista tuli ehdottomasti yksi lempikirjoistani.
"Ennen kuin vei tarjottimen ulos, Veronika kantoi Astridin kokoontaitettavan tuolin talon taakse ja asetti sen seinän lähelle omenapuiden varjoon. Hän palasi hakemaan tarjottimen, ja Astrid meni hänen perässään ulos.
Metsämansikat olivat täydessä kukassa, ja valkoiset kukat hohtivat kuin lumihiutaleet ruoholla. Veronika luotsasi Astridin istumaan tuoliin ja istuutui ruohikolle sen viereen. Suuri kimalainen pörräsi kukkien yllä kuin kaikesta siitä runsaudesta humaltuneena. Veronika nojasi selkänsä lämpöistä puuseinää vasten. Astrid istui hievahtamatta, silmät ummessa ja kahvimuki käsissään.
'Olen odottanut niin pitkään', hän sanoi. 'Koko ihmisiän.'"
Gummerus 2009
344 sivua
Alkuteos Let Me Sing You Gentle Songs (2005)
Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kirjasta löytyy paljon bloggauksia, joista tässä muutamia:
Tuhansia sivuja, Kirjojen kuisketta, Leena Lumi, Kirjakaapin avain ja Lumiomena.
Olen lukenut kirjan ennen blogiaikaa ja tykkäsin siitä kovasti. Blogiaikana olen lukenut Kun mustarastas laulaa ja Sonaatti Miriamille teokset.
VastaaPoistaVälillä on hyvä lukea ihan tunteilla ja välillä etsiä vanhempia kirjoja, joista on kiinnostunut.
Ihana kirja tämä oli kyllä. Nyt kiinnostaa tutustua Olssonin muihinkin teoksiin. Hiukan olen niistä jo lueskellutkin ja miettinyt, mitä kokeilisin seuraavaksi. Muistaakseni yhden kirjan nimi oli Sisar talossani, se ainakin vaikutti kiinnostavalta.
Poista