Amerikkalaiset kristilliset romaanit, ainakin ne muutamat harvat, joita itse olen sortunut lukemaan, tuntuvat kyllä olevan aivan yliampuvan mielikuvituksellisia, mikä minua ei hirveästi innosta. Mutta Ted Dekkerin Silmänräpäyksen idea kiinnosti minua, ja siksi halusin antaa sille mahdollisuuden. Kirjan alkuosa olikin kiinnostava ja vielä suht realistinen, mutta sitten alkoi tulla sitä Hollywood-tyylistä, täysin epärealistista tykitystä. Se oli kyllä jännittävää, ja jännitysromaanihan tämä on, mutta minä kypsyin tiettyihin yliluonnollisiin juttuihin ja keskeytin lukemisen puolessavälissä.
Koska joku muu voi olla kiinnostunut ja koska itsekin pidin kirjan alkuosasta, niin haluan kuitenkin esitellä tämänkin kirjan.
Minua ovat aina kiinnostaneet muslimimaiden naisten elämänkohtalot, joihin muuten eilinenkin bloggaukseni liittyi, ja siitä syystä tämäkin kirja kiinnitti huomioni. Se kertoo nimittäin saudiprinsessa Miriamista, joka onnistuu pakenemaan Amerikkaan saatuaan tietää, että hänet aiotaan naittaa väkisin eräälle vastenmieliselle miehelle. Se Saudi-Arabiasta kertova osuus olikin kiinnostavaa ja vielä edes suht realistisen tuntuista, vaikka oli sielläkin muutama melko epäuskottava yksityiskohta.
Miriamin pään menoksi suunnitellussa avioliitossa on kyse suuren luokan juonittelusta, jostain paljon enemmästä kuin vain pelkästä avioliitosta. Siksi häntä ei päästetä noin vain pakenemaan, vaan hän saa pian peräänsä vihaa ja väkivaltaa uhkuvat takaa-ajajat.
Miriam törmää Kaliforniassa Sethiin, joka on huippuälykäs, mutta turhautunut yliopisto-opiskelija. Yhdessä he lähtevät hurjalle pakomatkalle, ja Miriamin suojelemisesta Seth saa elämäänsä kaipaamaansa vaaraa, jännitystä ja tarkoituksen tunnetta. He selviävät uudestaan ja uudestaan todella kiperistä läheltä piti -tilanteista.
Ajomatkan aikana he myös keskustelevat uskonnosta. Miriam on harras muslimi, Seth puolestaan on teoriassa uskonut, että kaiken takana täytyy olla Jumala, vaikka ei hän kristinuskon opetuksiin uskokaan. Pakomatkan aikana hänelle tulee kuitenkin epäilyksiä, ja hän päätyy julistamaan itsensä agnostikoksi.
Koska nautin kirjassa eniten juuri Saudi-Arabian kuvauksesta, jaan otteen sieltä ensimmäisen luvun alusta:
"Tätä maata sanotaan islamin kehdoksi. Sitä peittää valkea hiekka, joka kätkee alleen valtavat määrät mustaa öljyä. Tässä maassa rikkautta mitataan sillä, kuinka monta palatsia mies omistaa. Se on kuningaskunta, jonka perustuslaki antaa kaiken vallan kuninkaalle ja tuhannelle prinssille. Yhteiskunta, joka suojelee synkkiä salaisuuksia rubiinien, timanttien ja mustien huntujen kätköissä. Maailma, joka on pysähtynyt menneisyyteen kuin satu, jossa on jotakin vialla.
Tämä maa on Saudi-Arabia. Se on taivas ja se on helvetti sen mukaan, mikä isän nimi on. Sen mukaan, miten noudattaa uskontoa. Mutta ennen kaikkea sen mukaan, onko syntynyt mieheksi vai naiseksi.
Miriam edusti jälkimmäisiä. Hän oli Salman bin Fahd -nimisen prinssin tytär, ja tänään helvetin äänet kaikuivat halki palatsin pilkaten niitä noin tuhatta naisvierasta, jotka olivat kokoontuneet Miriamin ystävän Sitan häihin."
Mutta sitten se Seth ja Amerikka... Muut amerikkalaiset osaavat kyllä kirjoittaa realistisia romaaneja, mutta jos on uskovainen amerikkalainen, onko silloin täysin kykenemätön realismiin? Ja eihän siinä mitään, moni muu varmasti pitää hyvinkin epärealistisista tarinoista - minä vain en satu kuulumaan heihin. Toki on poikkeuksia; olen kyllä pitänyt esimerkiksi joistain maagisrealistisista kirjoista. Mutta en läheskään kaikista niistäkään.
Tuo Seth on siis suorastaan superihminen, jonka älykkyysosamääräkin on paljon korkeampi kuin Einsteinilla. Kaiken lisäksi hän tajuaa äkkiä itsellään olevan yliluonnollisen kyvyn tietää, mitä muutaman minuutin päästä tulee tapahtumaan, ja juuri tämän kyvyn ansiosta Seth ja Miriam sitten perustuvat todella täpärästi uudestaan ja uudestaan. Sekin on todella epärealistista supersankarimeininkiä, että he ovat jo monet kerrat jäämässä aivan oikeasti kiinni ja joskus jo vastakkain vihaisen asemiehenkin kanssa, ja silti he pääsevät aina pakoon.
Vauhtia, jännitystä, vaarallisia tilanteita ja dramaattisia juonenkäänteitä kirja kyllä tarjoilee kuin paraskin Hollywood-leffa, joten jos pienet epärealistisuudet eivät haittaa, Silmänräpäys kannattaa kyllä lukea.
Itse tosiaan keskeytin lukemisen jo puolessavälissä, koska Sethin yliluonnolliset kyvyt ja muut vastaavat epärealistiset jutut alkoivat tympiä koko ajan enemmän. Olisi kyllä kiinnostavaa lukea tästä aiheesta hiukan realistisempi pako- ja jännitystarina.
Koska kysymyksessä on kristillinen romaani, kirjan loppupuolella Seth ja Miriam joutuvat lopulta toteamaan, etteivät edes Sethin yliluonnolliset kyvyt auta heitä loputtomiin. Silloin heille tulee aika pohtia, rukoillako Allahia vai Jeesusta ja kumpi heistä vastaa. Tämän tiedän takakannen perusteella.
Joskus 2000-luvun alkupuolella lueskelin saudiarabialaisia Prinsessa-kirjoja. Jos kerran Saudi-Arabia kiinnostaa, ehkä minun kannattaisi palata joskus niihin. Silmänräpäystäkin tuli kuitenkin nyt kokeiltua. Mutta jos joku muu haluaa lukea aiheesta Hollywood-henkisen, todella vauhdikkaan jännärin (joka ilmeisesti muuttuu kristilliseksi jossain vaiheessa), niin tästä lähtee!
Päivä Oy 2003
395 sivua
Alkuteos Blink (2002)
Suomentanut Oili Räsänen
Kansi: AD Studio Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti