Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

Mökkilukemisten aateliksi on osoittautunut tänä kesänä yksi vanhoista lempiromaaneistani, Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija. Onhan siinä Suomen kesän ja luonnon kuvausta herkullisella huumorilla höystettynä.

Olin lukenut tämän Huovisen läpimurtoteoksen kerran, vuosia sitten. Sen jälkeen olen nähnyt siitä tehdyn elokuvan ainakin kolme kertaa. Mutta nyt kun palasin pitkästä aikaa itse romaanin pariin, totesin taas kerran, että kyllä kirja aina elokuvan voittaa, niin hieno kuin kyseinen elokuvakin kyllä on. Kirjassa on kaikki nekin lukemattomat yksityiskohdat ja vivahteet, joita elokuvassa ei ole, ja Huovisen kieli on aivan omaa luokkaansa! Se on lämmintä, eloisaa, värikylläistä ja kuvailevaa. Hän jos kuka on ollut mestarillinen kielenkäyttäjä.

Konsta Pylkkänen on metsätyömies, joka majailee Havukan Iitan ja Selmin (Anselmin) luona. Häntä pidetään vähän erikoisena, ja onhan hän varsinainen korpifilosofi. Filosofi, jonka pään täyttävät siniset ajatukset. Oman osansa hänen pohdinnoistaan saavat niin tiktaattorit, atomit, välikädet kuin mittarimadotkin. Hän hämmästelee ja kummastelee maailman menoa vakavissaan, mutta toisinaan myös pilke silmäkulmassa. Saattaapa hän joskus ihan ihmisten kiusaksi esiintyä oudompana kuin onkaan: "Ne luulevat, että hän on tyhmempi kuin normaali..."

Konstan ystävällä Mooses Pessillä puolestaan on niin legendaarinen nauru, että Konsta saattaa jopa pyytää häntä nauramaan saadakseen nautiskella tuosta luonnonilmiöstä. Mooses kirjoittaa Konstalle, että Lentualle on tullut kaksi maisteria, lienevätkö ihan lisenssejä, tekemään tutkimuksia, ja he tarvitsevat apumiestä. Mooses on suositellut Konstaa, joka lähteekin heti matkaan. Onhan Konstakin utelias näkemään nuo ihmeelliset lisenssit ja testaamaan, miten velhoja tietäjiä nämä oikein ovat.

"Tämäkö on se lisenssi? Tolkun näköinen mieshän tuo on. Piru kun sillä on pitkä nenä! Tämä on erilainen lisenssi kuin ne toiset. Näkkee, että tämä on jotakin tosissaan miettinyt. Ei se tyhmä voi olla? Tämä on selvästi erilainen kuin ne pirtulisenssit, ne lääkärit.
  - Carex pilulifera, murahti Ojasto hajamielisesti.
  Konsta teroitti kuulonsa äärimmilleen. - Mitä sanoi tuo mies?
  - Deschampsia flexuosa, steriili korsi! puheli Ojasto itsekseen.
  - Se on velho, parasta lajia! riemastui Pylkkänen kuusen takana. - Oikein teki Mooses kun kirjeen kirjoitti. Mitä se minua pylkkeröksi sanoi, pöljä. Se ei paljon ajattele mitä roiskii paperille..."

Monet mainiot käänteet seuraavat sitten toistaan, ja myös kirjan henkilöhahmot ovat toinen toistaan herkullisempia. Havukka-ahon ajattelija on hyvänmielenkirja parhaasta päästä. Monet makeat naurut sain nauraa tämän äärellä. Lomakirjavalinnaksi, rentoutumiseen ja aivojen nollaukseen tämä oli tosiaan täysosuma!

"Matkallaan Havukka-ahoon Pylkkänen tunsi itsensä kumman levottomaksi. Hän oli varma siitä, että suuret ajatukset odottivat ulospääsyään hänen pääkopassaan. Ne jurottivat siellä kuin ukkospilvet ja painoivat mielen matalaksi. Hänen täytyisi juuri nyt saada rauhassa mietiskellä! Mutta kun ei saa olla rauhassa, akat huutavat auringonnoususta alkaen, ja töitä pitäisi tehdä. Ja täällä sydänmaan ryteiköissä on niin ahdasta ja läkähdyttävää. Jos olisi iso järvenselkä, niin katse yltäisi pitemmälle ja saattaisi löytyä sininen ajatus... Täällä ne ovat kuin homehtunut lehmänrieska. Lehmänrieskan värisen ajatuksen hän kyllä tavallisesti jättää puoleen väliin, se on niin tympeätä...
  Tämäkin päivä oli mennyt melkein hukkaan, ei tullut kunnolla käsitellyksi kuin mittarimato. Mutta se oli vain vihreä ajatus, kuin mädännyt hauki rantakivikossa. Kaikista mukavin hänestä on sininen ajatus tai semmoinen kuin taivas on tulipalopakkasella, ei punainen eikä keltainen. Tai sitten sellainen, kuin pontikka ruskeassa lasipullossa, jossa on vanha konjakkiputelin korkki. Mutta tällaisia ajatuksia heikäläinen saa niin ani harvoin kiinni..."


WSOY, 1. painos 1952
Pokkari 2012, yhteistyössä Bonnier Books Finland
Päällys Martti Ruokonen