perjantai 26. heinäkuuta 2019

Maarit Eronen & Jane Jones: Kadun kukka - Prostituutiosta vapauteen

Nainen, joka esiintyy tässä kirjassa nimellä Kadun kukka, on entinen prostituoitu, kovia kokenut ihmiskaupan uhri. Kun hän nyt rakentaa itselleen aivan uutta elämää, hän ei halua tulla enää määritellyksi synkän menneisyytensä kautta, ja siksi hän kertoo tarinansa nimettömästi. Se onkin hyvä; hänellä on oikeus uuteen alkuun puhtaalta pöydältä ilman ikävää leimaantumista menneisyytensä takia.

Kadun kukka syntyi Etelä-Afrikan Kapkaupungissa eräällä mustien asuinalueella vuonna 1985. Jo lapsuudesta alkaen kaikki hänen elämässään tuntui menevän pieleen. Alkoholistiäiti hylkäsi hänet, eikä alkoholistimummo jaksanut juuri huolehtia hänestä. Kuolemantapauksiakin perhepiirissä sattui. Koska mummon rahat menivät juomiseen, tytöllä oli aina nälkä, ja siksi hän ei kuulemma nykyäänkään osaa lopettaa syömistä, vaikka olisi jo täynnä.

Nälän takia Kadun kukka ei pystynyt keskittymään koulussakaan, ja keskeytti sen lopulta. Hän yritti päästä elämän syrjään kiinni muun muassa mallikurssin kautta, mutta hänellä ei ollut ketään turvallista saattajaa matkoilla kursseille, ja kaduilla hän törmäsi pelottaviin, vaarallisiin miehiin. Ihmiskauppakuvio ei alkanut vielä siitä, mutta kaikenlainen syöksykierre kyllä.

Oli järkyttävää lukea, miten nuori nainen päätyi aina tapaamaan mahdollisimman vääriä henkilöitä ja miten asia toisensa jälkeen meni aina pieleen. Miten yhden ihmisen elämään kasaantuukin kaikki mahdollinen paha. Lopulta monien vaiheiden jälkeen Kadun kukka oli huumeriippuvainen, ja hänellä oli parittaja, joka myi häntä muille miehille. Kaikki rahat piti tietysti tuoda parittajalle.

Kirja kertoo, miten ovelasti parittajat saavat naisen koukutettua teeskentelemällä ensin, että ovat rakastuneita heihin, ja esiintymällä heidän poikaystävinään. Sitten nainen, joka on yleensä jo valmiiksikin haavoittunut ja jonka itsetunto on murskana, kuten Kadun kukallakin oli, luulee miehen rakastavan häntä ja luulee itse rakastavansa miestä, vaikka mies onkin väkivaltainen ja orjuuttaa, pakottaa, nöyryyttää ja manipuloi uhriaan. Orjaansa.

"Ode oli koko ajan mitätöimässä ja lannistamassa minua. Aloin uskoa häntä ja olin niin peloissani, etten uskaltanut ottaa ohjia omiin käsiini. Vaikka tilanne vahingoitti minua, koin olevani jumissa. Huumeriippuvuus oli kuin näkymätön kahle. Ainakin saisin Odelta varmasti päivittäisen annokseni kristallia. En sitä paitsi ollut koskaan kokenut aitoa rakkautta, joten hämmennyksessäni luulin, ettei minun ehkä pitäisikään odottaa mitään muuta."

Tällaisesta kuviosta on mahdotonta päästä omin avuin vapaaksi. Monien rankkojen ja järkyttävien kokemusten jälkeen Kadun kukka tapasi kadulla kristittyjä, jotka työskentelivät ihmiskaupan uhrien parissa (eräs heistä oli toinen tämän kirjan kirjoittajista, Maarit Eronen). Kadun kukan luottamusta ei kuitenkaan ollut helppo voittaa. Jo lukemattomat kerrat petettynä ja huijattuna hän ajatteli, ettei näidenkään ihmisten rakkaus voi olla aitoa.

Lopulta hän kuitenkin oli valmis muutokseen ja lähti turvakotiin. Kirjan loppuosassa kerrotaan, miten hän vähitellen alkoi kokea eheytymistä turvakodissa ja tuli myös uskoon.

Kirja on ihana ja rohkaiseva selviytymistarina, joka kertoo, että mahdottomimmista ja toivottomimmistakin elämäntilanteista on mahdollista nousta uuteen elämään ja päästä vapauteen. Kirja tahtookin antaa toivoa sekä Kadun kukan kohtalotovereille että kenelle tahansa umpikujassa olevalle. Kirjan loppu on vapauttavaa ja riemullista luettavaa, kun on ensin lukenut kaikesta Kadun kukan kokemasta kärsimyksestä.

Onneksi toivoa on. Toivottomillekin. Onneksi on myös ihmisiä, jotka tekevät työtä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi!

"En tiennyt, mikä buttercup on. Jane näytti minulle valokuvan kauniista pellosta, joka oli täynnä hehkuvan keltaisia kukkia; niitä oli silmänkantamattomiin, ja kukinnot kurottuivat kohti aurinkoa. Halusin vain juosta niiden seassa kädet kohotettuina laulaen ylistystä Jumalalle.
  Niittyleinikki (buttercup) on luonnonkukka, ei mitenkään erikoinen mutta häikäisevän kaunis. Minäkin olen tavallinen rikkinäinen ihminen ja silti Jumalan kaunis kukka, ja haluan paistatella ikuisesti hänen ihmeellisessä rakkaudessaan. Hän on aurinkoni!"


Päivä Oy 2019
175 sivua
Alkuteos: Buttercup - A journey from sexual exploitation to true love
Suomentanut Mirja Sevón
Kannen suunnittelu: Tuomas Kämäräinen
Kannen kuvat: Unsplash & Pexels

8 kommenttia:

  1. Kiitos Herralle näistä kristityistä, jotka vetivät tämän kadun kukkasen pois huume- ja väkivaltahelvetistä.
    Tuntuu niin uskomattomalle, että joidenkin elämä suistuu epätoivon kierteeseen jo lapsesta lähtien, mutta onneksi ainakin osalle tulee pelastus ja vapautuminen. Elämme niin raadollisessa maailmassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä maailmassa on miljoonittain järkyttäviä ihmiskohtaloita... Se on surullista. Ihmiset, jotka auttavat ihmiskaupan uhreja, tekevät todella arvokasta työtä! Ihanaa, että tämä Kadun kukka pääsi vapaaksi siitä helvetistä!

      Poista
  2. Maailmassa on kovia, sydäntä särkeviä kohtaloita, mutta onneksi on myös niitä jotka vievät toivon sanomaa lannistumatta ja Jumala joka auttaa ja pelastaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on toivon sanoman viejiä! Kadun kukan tarina oli kyllä todella sydäntä särkevä, mutta onneksi tässä kirjassa ei ollut mitään pitkiä ja yksityiskohtaisia kuvauksia väkivallasta tai muista ahdistavista tilanteista. Kaikki tilanteet kerrottiin lyhyesti, joten tämän kesti kyllä lukea.

      Poista
  3. Aikamoinen kirja, kiitos tästä esittelystä. Varmasti on tarpeellinen ja hienoa kuulla, että on kirjoitettu niin, ettei ole yksityiskohtaisia kuvauksia väkivallasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno ja tärkeä kirja kyllä. Kirjan alussa muuten kerrotaan, että nykyaikaisen orjuuden uhreja on noin 40 miljoonaa, joista 71 prosenttia on naisia. Ihmiskauppaa on tietysti muunkinlaista kuin seksiperäistä, eli tuossa luvussa ovat varmaan mukana kaikki muutkin orjat. Järkyttävä määrä...

      Väkivaltatilanteiden yksityiskohdilla ei tosiaan mässäillä, mikä on hyvä. Tarpeeksi surullista luettavaa tämä on ilmankin. Mutta onneksi Kadun kukan kohdalla tarina loppuu iloisesti ja valoisasti!

      Poista
  4. Onneksi tosiaan on ihmisiä, jotka jaksavat tehdä työtä näiden kärsivien ja ahdistettujen parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! He tekevät tosi arvokasta työtä. Itse olenkin vähän tukenut Vapauta Uhri -järjestöä, joka tekee työtä seksiperäisen ihmiskaupan uhrien parissa Kyproksella. Vasten tahtoaan prostituoiduksi joutuminen on varmasti yksi pahimmista asioista, mitä ihmiselle voi tapahtua.

      Poista