Chileläinen poika kiinnostuu valaanpyynnistä ja meriseikkailuista 14-vuotiaana luettuaan Moby Dickin. Niinpä hänen on vihdoin 16-vuotiaana pakko matkustaa koulun loma-aikana Chilen eteläosaan, "maailman lopun maailmaan", jossa hän onnistuu pääsemään valaanpyyntialuksen matkaan. Jännittävää merellä onkin, mutta takaisin maihin päästyään poika toteaa, ettei valaanpyynti ole hänen juttunsa.
24 vuotta myöhemmin hän palaa kotimaahansa, josta on vuosia sitten paennut Eurooppaan. Nyt hän on toimittaja ja luonnonsuojelija, joka on saanut vihjeen oudoista tapahtumista juuri niissä maisemissa, joissa hän silloin nuorena seikkaili. Chilen vesillä liikkuu japanilainen tehdaslaiva, joka on ilmeisesti saanut Chilen myöntämän valaanpyyntiluvan, mikä on kansainvälisten säädösten vastaista. Lisäksi tuolla laivalla on tapahtunut outo tapaturma, jossa on kuollut useita japanilaisia. Tapausta tutkivia henkilöitä uhkaillaan.
Tässä tarinan ainekset tiivistetysti. Koska kirja on ohut, tulin lukaisseeksi sen, vaikka minun makuuni tämä oli jotenkin kuivan asiallinen teos. Se muistutti enemmän tietokirjaa kuin romaania. Tuntuu kuin Sepúlveda olisi vain halunnut kertoa tosiasioita laittomasta valaanpyynnistä ja merien suojelun tärkeydestä eikä itse tarinalla olisi ollut niin väliä. Tai sitten tämä ei vain ollut minun kirjani. Kun teoksessa Vanha mies joka luki rakkausromaaneja Sepúlvedan kerronta on niin eloisaa ja värikästä, tulin tietysti odottaneeksi häneltä nytkin jotain samanlaista. Mutta kaikki kirjailijat eivät tietysti tee kaikista kirjoistaan samantyyppisiä, ja hyvähän sekin on.
Moni muu voi silti pitää myös Maailman lopun maailmasta, joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua!
Oli tässä kirjassa silti minustakin muutamia hienoja kohtia, kuten vaikka tämä:
"Lämpimästi pukeutuneena nousin kannelle. Oikukas etelän talvi tarjosi verrattoman yön. Tuhannet tähdet tuntuivat olevan käden ulottuvilla, ja kun näin napaseutujen läheisyydestä kertovan Etelänristin mieleni täyttyi liikutuksesta, voimantunnosta ja tuntemattomasta varmuudesta. Vihdoin tunsin, että myös minä olin jostakin kotoisin. Vihdoin tunsin kutsun, joka oli voimakkaampi kuin heimon kutsu, se jonka kuulee tai on kuulevinaan, tai jonka itselleen keksii yksinäisyyden korvikkeeksi. Siellä, tuolla tyynellä muttei koskaan rauhallisella merellä, tuon hiljaisen pedon yllä joka jännitti lihaksiaan valmistautuessaan napapiirin syleilyyn, tuhansien tähtien alla jotka todistivat ihmiselämän heiveröisyyttä ja hetkellisyyttä, sain viimein tietää että olin sieltä kotoisin, että poissaolevanakin kuljettaisin aina mukanani tuohon kaikkia ihmeitä ja kaikkia katastrofeja edeltävään hirmuiseen ja julmaan rauhaan liittyvät elementit.
Tuona iltana istuessani Finisterren kannella itkin huomaamattani. Enkä minä itkenyt valaiden vuoksi.
Itkin koska olin jälleen kotona."
En tiedä menivätkö minulta jotenkin ohi odottamani hienot luontokuvaukset, koska enimmäkseen minulle jäi tästä kirjasta mieleen vain loputtomia faktoja ja tuntemattomia paikannimiä tyyliin:
"Ensimmäiset viisitoista meripeninkulmaa hän purjehtisi Messierinsalmea etelään, sitten kolmekymmentäviisi lounaaseen Swettinsalmen kautta, sen jälkeen hän tulisi Bakerinsalmeen josta jatkaisi suoraa linjaa kaksikymmentä meripeninkulmaa itään ja pääsisi lopulta Suureen Nimettömään Poukamaan, joka jää mantereen sekä Videnaunsaaren, Albertonsaaren ja Merino Jarpan väliin."
Voihan olla, että vika oli nyt lukijassa, mutta minusta Maailman lopun maailma vaikutti enemmän tuolta jälkimmäisen lainauksen luettelolta...
WSOY 1997
154 sivua
Alkuteos Mundo del fin del mundo (1989)
Suomentanut Matti Brotherus
Päällys Sanna Eiro
Päällyksen kuva Flip Nicklin
Kirjasta ovat bloganneet myös Mummo matkalla ja Eniten minua kiinnostaa tie, ja heihin Maailman lopun maailma on tehnyt vaikutuksen, joten ei tosiaan kannata automaattisesti niellä minun mielipidettäni. Aina kannattaa ottaa selvää, mitä mieltä itse on mistäkin kirjasta!
Kyllä itsekin vanhan miehen valaiden edelle lukukokemuksena asetin. Tätä puheenvuoroa valaiden, noiden merten jättiläisten puolesta oli kuitenkin helppo arvostaa, etenkin kun tuo ryöstöpyynti herätti inhon ja vastenmielisyyden tunteita roimasti.
VastaaPoistaKaikkinensa Sepúlveda on kiinnostava kirjailija, jolta toivottavasti saamme lisää suomennoksia.
Niin, tärkeä puheenvuoro tärkeästä aiheesta tämä on ehdottomasti. Saa nähdä, vieläkö Sepúlvedaa innostutaan suomentamaan näin pitkän tauon jälkeen. Itse olen ajatellut, että voisin yrittää joskus lukea häntä espanjaksi, kunhan tässä innostun :) Tai siis sen Vanhan miehenhän tosiaan luinkin jo espanjaksi, mutta seuraavaksi pitäisi lukea myös niitä hänen suomentamattomia kirjojaan.
PoistaEn ole tätä Sepúlvedaa lukenut, ei ehdi kaikkea. Kokeilepa tätä: Historia de una gaviota y del gato que le enseñó a volar - hurmaava faabeli minusta. Tästäkin pidin paljon: La sombra de lo que fuimos kertoo Chilestä paenneitten miesten paluusta takaisin kotimaahan ja Santiagoon. Nyt he ovat vanhoja ja kaikki muuttunut...Surullinen, mutta huumorilla.
VastaaPoistaKaikkea ei tosiaan millään ehdi lukea, mutta sinä oletkin lukenut monta muuta teosta Sepúlvedalta. Kiitos suosituksista, pidän ne mielessä! Jos joskus ehdit, kannattaa kokeilla myös Maailman lopun maailmaa - ja voihan olla, että espanjaksi pääsisi parhaiten fiilikseen :)
Poista