Kaikkihan me olemme samassa veneessä häpeään liittyen, toiset ehkä enemmän ja toiset vähemmän. Monen voi olla vaikea hyväksyä heikkoutta ja epätäydellisyyttä itsessään - eli me siis häpeämme ja koemme olevamme jollain tavalla viallisia. Niinpä pyrimme kaikin keinoin salaamaan heikkoutemme ja viallisuutemme piiloutumalla naamioiden ja suojamuurien taakse. Salailemme sekä todellista persoonaamme että häpeällisen tuntuisia kokemuksiamme. Häpeä voi liittyä yksittäisiinkin noloihin tilanteisiin ja epäonnistumisiin, mutta usein taustalla voi olla pitkäaikaista nöyryyttämistä, alaspainamista, kokemusta siitä ettei ole hyväksytty omana itsenään tai ettei kuulu joukkoon.
Syyllisyys liittyy tekoihin ja tekemättä jättämisiin, mutta häpeä menee syvemmälle, ihmisen omaan persoonaan. Häpeä voi toki kätkeytyä monien erilaisten tunteiden taakse, kuten syyllisyys, viha, suru, mustasukkaisuus tai kateus.
Kirja lähtee liikkeelle aivan alusta, siitä miten suhde vanhempiin voi jo pienestä pitäen aiheuttaa ihmiselle häpeää. Kotona voi olla esimerkiksi tunteiden kieltämistä, salailua, syyllistämistä tai mykkäkoulua. Tai lapsi ei saa olla tarvitseva eikä hänen heikkouttaan hyväksytä.
Mutta ei häpeä tule pelkästään kotoa, vaan sitä voi tietysti aiheuttaa muidenkin ihmisten taholta tuleva kaltoinkohtelu. Sekä lapsena että aikuisena.
Itseäni kiinnosti eniten nykyhetki: miten monin eri tavoin se häpeä sitten vaikuttaa aikuisen ihmisen elämässä. Näitä kirjassa käsitelläänkin pitkästi. Malinen kuvailee esimerkiksi kolmea erityyppistä häpeäihmistä; on häpeän tunnistajat, häpeän torjujat ja häpeän salaajat.
Häpeän torjuntamekanismeja on valtavat määrät. Jotkut piiloutuvat vahvan roolin taakse, toiset kerjäävät sääliä heikkouden kautta. On auttajan, miellyttäjän, johtajan ja pellen rooleja, täydellisyyden tavoittelua, sitoutumisen tai luottamisen vaikeutta. Joku pakenee järjestelmällisyyteen ja elämänhallintaan. Tai ihminen, joka on tullut kerta toisensa jälkeen torjutuksi, vetäytyy mieluummin yksinäisyyteen, koska sekin on helpompi kestää kuin torjutuksi tulemisen häpeä.
"Pelkäämme häpeämme paljastamisessa eniten hylätyksi tulemista. Kuvittelemme, että meidät jätetään, koska emme usko kelpaavamme sellaisina kuin todellisuudessa olemme. Yleensä todellisen, häpeään sidotun minän paljastuminen ei vaikutakaan toisiin niin mullistavasti kuin uskomme. Toiset ovat ehkä jo nähneet ulkokuoremme taakse, eivätkä paljastukset yllätäkään heitä. Sitä paitsi itse kullakin on asioita ja kokemuksia, joista on äärimmäisen vaikea puhua. Yleensä kuvitelmat ja pelot omien kokemustemme ainutlaatuisuudesta ja päivänvalon kestämättömyydestä osoittautuvat - ja ne myös ymmärretään - inhimillisyyteen ja ihmisyyteen kuuluviksi asioiksi. Salaaminen saa pienetkin asiat tuntumaan suurilta ja pelottavilta."
Häpeä aiheuttaa myös riippuvuuksia, se voi johtaa työuupumukseen, seksuaalisiin vaikeuksiin tai mielenterveysongelmiin. Nämä kaikki ja paljon muuta käydään läpi tässä kirjassa.
Kirjan lopussa Malinen kertoo myös, millaiset asiat auttavat häpeästä vapautumisessa. Se ei kuitenkaan tapahdu käden käänteessä, vaan on elämänmittainen matka. Rakastuminen tai uskoontulo voi vapauttaa ihmisen häpeästä, mutta niiden aiheuttamat tunnekokemukset eivät kestä loputtomiin, joten jossain vaiheessa vanhat ongelmat tulevat taas esiin.
Sitä Malinen korostaa, ettei voi antaa mitään patenttiratkaisua eikä askeleita, jotka johtavat automaattisesti häpeästä vapautumiseen. Ihmiset ovat yksilöitä, joten eri ihmiset saavat apua eri asioista. Joitain apukeinoja kirja kuitenkin tarjoaa; näitä ovat muun muassa kirjoittaminen ja puhuminen. Tärkeää on oppia hyväksymään oma heikkous ja epätäydellisyys, pystyä antamaan anteeksi itselleen ja muille.
Puhutteleva, ajatuksia herättävä teos, painavaa asiaa. Jos aihe kiinnostaa, uskon että se koskettaa sinuakin, ja silloin löydät varmasti itsesikin näiltä riveiltä. Vaikka tällaisten asioiden miettiminen on raskasta, se on myös vapauttavaa. Häpeän monet kasvot kannattaa siis lukea!
Kirjapaja 2005
3. taskukirjapainos 2009
220 sivua
Kansi Petri Kovács
Kirjasta ovat bloganneet myös Kattona taivas ja Kirjaimia.
Olen ajatellut, että meillä taitaa olla häpeägeeni, sillä lapsillani oli oikein voimakkaat häpeätuntemukset, vaikka yritin kasvattaa heitä niin ettei sellaista olisi syntynyt. Virheet ja mokailu kuuluvat elämään, ei niistä piitäisi tuntea loppuikänsä huonoa omaatuntoa ja häpeää.
VastaaPoistaKyllähän virheet ja mokailu kuuluvat elämään. Häpeä on kuitenkin paljon laajempi käsite - ihminen voi hävetä itseään ja kokea olevansa ihmisenä viallinen, vääränlainen, erilainen ja ulkopuolinen. Sitä tässä kirjassa erityisesti käsitellään. Hyvä kirja kyllä!
PoistaTärkeä aihe ja avaava postaus! Häpeä on raskas taakka ja se johtaa helposti myös perfektionismiin ja suorituspaineisiin, mikä puolestaan aiheuttaa uupumusta jne. eli kierre on valmis.
VastaaPoistaMain tapaan tuota häpeägeeniä epäilen itsekin, sillä häpeävapaita lapsia en minäkään saanut aikaiseksi. Onkohan heitä ylipäitänsä?
Huono omatunto on huono seuralainen, mokitta ei selviä kukaan eli motto kuuluu: kaatua saa vaan ei maatua:)
Häpeägeenejä taitaa olla suvussa kuin suvussa. Tärkeä aihe ja hyvä kirja tästä aiheesta! Kaatua saa vaan ei maatua olkoon mottomme :)
PoistaVaikuttaa hyvin kiinnostavalta kirjalta, jossa häpeään paneudutaan todella syvälle. Minua kiinnostaa tällaisia asioita pohdiskella, joten uskon että tämä kirja tarjoaisi minulle paljon ajateltavaa eri kulmilta. Nimi ylös siis!
VastaaPoistaTämä kirja on kyllä todella syväluotaava ja käsittelee aihetta niin monipuolisesti eri näkökulmista, että on suorastaan kattava paketti. Häpeästähän on olemassa muitakin kirjoja, mutta itse sain tästä Malisen teoksesta niin paljon, ettei ole hetkeen tarvetta lukea tästä aiheesta. Eikä tällaisia muutenkaan jaksa lukea ihan liukuhihnameiningillä! Tämän jälkeen tarvitaan kevennystä :)
Poista