Josie Silver: Ole minun

Jos ihminen potee unettomuutta, ei kannattaisi lukea näin paksua ja koukuttavaa kirjaa - tai ainakin pitäisi malttaa jättää se välillä kesken ja lukea yöllä jotain unettavaa. Mutta minähän en siis mitenkään voinut jättää tätä yöksi kesken, ja niin sitten unet katosivat entistä kauemmas. Lopulta hyydyin neljältä ja menin nukkumaan, joten parikymmentä sivua loppuhuipennusta jäi nautiskeltavaksi aamulla.

Minulla on kyllä yölukemiseksi suunnitelmissa eräs kirja raskaasta aiheesta ja vieraalla kielellä. Sen luulisi väsyttävän mukavasti - mutta en siis ole vielä päässyt siihen asti...

Ole minun on sellaista ihanan kepeää romanttista jouluviihdettä, jota aloittelin vähän aikaa sitten, kun luin Julia Williamsin Toivonkipinän. Lisäksi näissä molemmissa ollaan Englannissa. Muuten nämä ovat kyllä melko erilaisia kirjoja, mutta romantiikkaa ne kyllä tarjoavat aimo annoksen.

Ole minun on Josie Silverin esikoisromaani, joka myytiin jo ennen ilmestymistään lähes 20 maahan. Sen tapahtumat alkavat joulun alla vuonna 2008 ja päättyvät jouluun 2017. Kaikki alkaa siitä, kun Lontoossa asuva parikymppinen Laurie istuu bussissa ja näkee bussipysäkillä aivan ihanan miehen. Hän rakastuu ensi silmäyksellä, mutta bussi jatkaa matkaansa eikä ole todennäköistä, että Laurie törmäisi mieheen enää koskaan, kun on Lontoon kokoisesta kaupungista kysymys.

Seuraavan vuoden ajan Laurie ja hänen kämppiksensä sekä paras ystävänsä Sarah kuitenkin yrittävät etsiä bussipojaksi nimeämäänsä miestä baareista ja joka paikasta, missä liikkuvat. Jopa Sarahille asiasta tulee suorastaan pakkomielle. Mutta etsintä on turhaa.

Kun bussipojan näkemisestä on kulunut vuosi, Sarah esittelee joulupirskeissä Laurielle uuden rakkaansa, Jackin. Järkytys on suuri, kun Laurie tajuaa, että tässä se bussipoika nyt on - onnellisen rakastuneena hänen parhaaseen ystäväänsä. Laurien on pakko yrittää haudata tunteensa ja salata ne Sarahilta ja Jackiltä. Hän ei voisi koskaan kertoa Sarahille, että tämä seurustelee hänen suuren rakkautensa kanssa. Elämää on vain pakko yrittää jotenkin jatkaa.

"Vaikka ulkona on satumainen lumipyry, me emme ole Narniassa. Tämä on Lontoota, todellista elämää, jossa sydämet saavat iskuja, ja ne tulevat ruhjeille ja särkyvät, mutta silti ne jatkavat lyömistä. Katson Jackin loittonemista taksin syöksähtäessa varovaisesti matkaan, ja hänkin katsoo minua kädet syvällä taskuissa ja olkapäät kumarassa tuulta vasten. Painan pääni kylmään ikkunalasiin, kun taksi kääntyy kulmasta, ja tunnen sydämeni ja omatuntoni raskaina rinnassani. 
  Toivon, etten olisi ikinä nähnyt Jack O'Maraa."

Niin vuodet kuluvat, ja monen monta mutkaa ja käännettä on matkassa. Välillä Lauriekin rakastuu ja paljon muutakin mullistavaa tapahtuu vuosien varrella. Kuitenkin kaiken taustalla kummittelee uudestaan ja uudestaan Jack, jota hän ei voi unohtaa.

Tarinaa kerrotaan vuorotellen sekä Laurien että Jackin näkökulmasta. Lukija arvaa kyllä jo kannen perusteella, että lopulta Laurie ja Jack tietysti saavat toisensa. Onnellinen loppu on luvassa. Mutta paljon yllättäviä käänteitä ja monimutkaisia ihmissuhdekuvioita ehtii tulla ennen kuin päästään siihen asti.

Salattuja, kiellettyjä tunteita, saavuttamatonta rakkautta, kaipausta, romantiikkaa. Siinä tämän kirjan ainekset, jotka uppoavat romantiikannälkäiseen lukijaan kuin häkä päähän.

Hömppää ehdottomasti, mutta niin viihdyttävää ja rentouttavaa! Kaiken muun ohella mieleen tuli nostalgisia muistoja siitä, kun itse olin parikymppinen opiskelija, vaikka en nyt ihan Lontoossa asunutkaan. Mutta Suomen Turussakin ehti olla aika paljon vauhtia, jännitystä, sydänsuruja ja romantiikkaa. Eipä sellaisia tunnemyrskyjä enää jaksaisi, mutta on hauska muistella - ja aikahan kultaa muistot...

Takakannen lupaus pitää paikkansa: "Täydellisen vastustamaton rakkaustarina on talven sydämenlämmittäjä." 

Tietenkään Silverin romaani ei ole mitään kuolematonta suuren luokan maailmankirjallisuutta, ja siinä on toki omat puutteensa ja epäuskottavuutensa. Mutta minusta tällaisen kirjan ei tarvitsekaan olla erityisen vakavastiotettava. Viihteen tärkein ominaisuus on, että se viihdyttää, ja siinä Ole minun onnistui ainakin minun kohdallani loistavasti. Kirjan loppupuolella minusta alkoi kyllä tuntua, että vuosia ja uusia käänteitä alkoi olla jo hiukan liikaakin, mutta sitä jouluista romantiikkaa tihkuva loppuhuipennus kruunasi kyllä kaiken.

Kustannusosakeyhtiö Otava 2018
428 sivua
Alkuteos One Day in December (2017)
Suomentanut Satu Leveelahti 

Kirjasta ovat bloganneet ja mielipiteitä laidasta laitaan esittäneet mm. Kirjakaapin avain, Kirsin Book Club, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjakaapin kummitus ja Anuliinin ajatuksia.