Kirja kertoo tarinaa vuorotellen sekä Marian että Elisabetin näkökulmasta. Nimensä mukaisesti siinä korostuu erityisesti lupauksen näkökulma. Kumpikin nainen saa Jumalalta lupauksen ihmeellisistä asioista, joita heille tulee tapahtumaan: kumpikin tulee raskaaksi ja kummankin pojalla tulee olemaan suuri tehtävä. Naiset saavat Jumalalta kutsumuksen tulla näiden merkittävien poikien äideiksi ja kasvattajiksi.
Kiinnostavaa on Selkomaan eläytyminen naisten tunteisiin. Siihen, että vaikka Jumala lupaisi ja tekisi ihmisen elämässä miten ihmeellisiä asioita tahansa, ei lupauksen odottaminen ja toteutuminen ole pelkkää pilvien päällä liitelyä. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan; on paljon myös ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita, jopa epäilyksiä. Kuten Marialla tässä:
Eilen Maria oli ollut aivan onnessaan koko ajatuksesta. Hän saisi olla osa Jumalan suunnitelmaa ja kantaa kohdussaan lasta, joka olisi luvattu Messias!
Mutta tänä aamuna hänen olonsa oli ankea. Maria epäili, oliko hän oikea nuori nainen sellaiseen tehtävään. Oliko hän valmis? Kaikki toivo pelastajasta ja lunastuksesta oli hiipunut pois ja tilalle oli tullut toivottomuus. Hän halusi karistaa yltään uunituoreen kutsumuksensa. Kokonaan! Hän halusi unohtaa enkelin vierailun ja jatkaa elämäänsä, tavallista elämää.
Mariaa oksetti ja huimasi. Hän rukoili Jumalaa tekemään jotakin Joosefille ja koko tilanteelle, jos hän todella oli raskaana. Hän rukoili, että Jumala ei jättäisi häntä yksin.
Vaikka lupaukset lopulta toteutuvat ja molemmat naiset synnyttävät lupausten lapsen, ei elämä muutu helpoksi silloinkaan. Vaikeuksia on luvassa alusta loppuun asti. Jo Jeesuksen ollessa pieni Mariaa ja Joosefia kohtaa ensimmäinen odottamaton vastoinkäyminen:
- Mitä nyt, Joosef? Miksi herätät minut nyt, keskellä yötä?
- Meidän pitää lähteä ja heti. Enkeli vieraili luonani ja kehotti meitä pakenemaan. Herodes aikoo tappaa lapsen. Meidän tulee mennä Egyptiin ja pysyä siellä, kunnes vaara on ohi.
- Miten tämä voi olla mahdollista? Maria kysyi. - Hän on Jumalan poika, miksi Jumala itse ei estä tällaisten asioiden tapahtumista. Miksi meidän pitää paeta? Miksi hänet halutaan tappaa?
Koskettavasti Eliisa Selkomaa pohtii teoksessaan luvatun lapsen odottamista, lupauksen toteutumista sekä kutsumuksen iloja ja suruja. Kutsumus vie Marian ja Elisabetin sekä suureen onneen että sydäntäsärkevään tuskaan. Molemmat saavat ihailla omia poikiaan, joiden kautta tapahtuu suuria asioita, mutta joutuvat myös aikanaan kokemaan poikiensa väkivaltaisen kuoleman. Kummankin äidin sydämen läpi on miekka käyvä omalla tavallaan.
Kirja kertoo myös Jeesuksen ja Johanneksen julkisesta toiminnasta, heidän kuolemastaan ja Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kiinnostavaa on tämä äitien näkökulma heihin. Kumpikin oli äidilleen oma rakas lapsi loppuun asti, "minun ihana poikani". Millaiseen hirvittävään pimeyteen esimerkiksi Maria joutuikaan, kun hänen rakas poikansa tuomittiin syyttömästi kuolemaan ja teloitettiin niin julmalla tavalla?
Myös Jeesus henkilönä alkaa tuntua jotenkin elävämmältä, todellisemmalta ja konkreettisemmalta, kun hänestä lukee näin romaanimuodossa. Alkaa miettiä, millainen hän olisi todella ollut, jos hänet olisi tavannut silloin. Ja että hän on sama tänäänkin - ja vieläkin hänet voi kohdata, vaikka eri tavalla kuin hänen eläessään ihmisenä maan päällä.
Lupaus on koskettava, puhutteleva ja vaikuttava romaani, jossa on vahva hengellinen sanoma. Kirjan alkupuolella lukeminen ei tahtonut ensin lähteä vauhtiin, koska takerruin joihinkin kielellisiin yksityiskohtiin. Mutta teksti muuttui pian sujuvammaksi ja tarina tempasi muutenkin mukaansa, se alkoi elää, siinä oli voimaa. Suosittelen kristillisten romaanien ystäville!
Aikamedia Oy 2014
176 sivua
Kansi: Johanna Himanen / Aikamedia Oy
Kannen kuvat: Shutterstock
Kirjasta ovat bloganneet myös Sheferijm (aikaisemmassa kirjablogissaan) ja Ilo elää.
Minusta on kiehtovaa lukea Raamatun henkilöistä ja tapahtumista kertovia kirjoja. Tuokin esittelemäsi kirja olisi varmasti mainio luettava. Siitä epäilemättä saisi taas uutta näkökulmaa näiden todellisten henkilöiden elämään. Meillä on Maria -niminen romaani Fredrik Wislöffiltä. Muistelen, että olisi joku toinenkin vielä. En muista oliko se tuo Wislöffin romaani, kun aloittaminen minullekin oli vaikeaa varsinkin sen vuoksi, miten omista mielikuvistani eroavasti henkilöitä kuvattiin. Mutta kun alkuun pääsi siinäkin, niin pidin kyllä lukemastani.
VastaaPoistaMinustakin on kiehtovaa lukea Raamatun henkilöistä kertovia kirjoja, ja tästä sai ehdottomasti paljon uutta näkökulmaa noihin ihmisiin ja tapahtumiin! Minulle tuli lukiessani mieleen, että lapsuudenkotini kirjahyllyssä oli romaani Suurin tarina joka koskaan on kerrottu (jos muistan nimen oikein), ja luin sen sieltä joskus nuorena. Kiinnostaisi etsiä se nyt käsiinsä ja katsoa, miltä se vaikuttaa yli 30 vuoden jälkeen. Se kertoi varmaankin Jeesuksen elämästä tai jotain vastaavaa.
Poista