Yoneko Tahara & Bernard Palmer: Yoneko onnen tytär

Tässä vaihteeksi blogitauon aikana lokakuussa luettua. Tämän jälkeen yritän ehkä vihdoin lukea muutaman paksuhkon romaanin, joiden kanssa hitaalla lukijalla voi hiukan kestää.

Japanilaisen Yoneko Taharan elämäkerta on huikea selviytymistarina. Se on osoitus siitä, miten Jumala voi nostaa ihmisen synkimmästäkin pimeydestä valoon.

Yonekon nimi tarkoittaa onnen tytärtä, ja hän olikin onnellinen lapsi ja nuori - kunnes hänen äitinsä sairastui ja kuoli. Kirja kertoo Yonekon tiestä takaisin onnen tyttäreksi, mutta se tie kulki ensin masennuksen ja itsemurhayrityksen kautta.

Yonekon isä oli ateisti, mutta hänen äitinsä oli mukana Tenri-kyossa, shintolaisessa lahkossa, jota sanotaan toisessa kohdassa myös shinto-buddhalaiseksi lahkoksi. Yksi lahkon jäsenten uskomuksista oli, että he saisivat olla terveitä, ja jos sairautta tulisi, he paranisivat siitä kyllä. Siksi lääkärin puoleen kääntyminen sairaustapauksessa olisi ollut uskon puutetta. Tämän kohtalokkaan uskomuksen seurauksena Yonekon äiti sitten kuoli.

Kuten arvata saattaa, tämän jälkeen Yoneko alkoi suhtautua kaikkiin uskontoihin vihamielisesti; olihan hän nähnyt, mitä uskonto teki hänen äidilleen. Äidin kuolema sai Yonekon myös masentumaan vakavasti ja menettämään elämänhalunsa.

Eräänä iltana Yoneko sitten harhaili kaupungilla epätoivoisena ja itsemurha-ajatuksissa. Hän aikoi mennä meren rantaan hukuttautuakseen siellä. Vaikka hän tunsi hyvin Tokion junareitit eikä ollut koskaan eksynyt väärään junaan, sinä iltana hän oli niin sekaisin, että nousi useita kertoja väärään junaan eikä löytänyt sinne meren rannalle, missä hänen piti hukuttautua. Lopulta hän päätyikin heittäytymään junan alle.

Kuitenkin Yonekon tietämättä jo sinä hirveänä iltana Jumala, jota hän ei vielä edes tuntenut, oli joka hetkessä mukana:

"Siitä hetkestä lähtien olin niin poissa tolaltani, että en muista mitä tapahtui seuraavaksi. Ainakin kerran nousin vielä väärään junaan Shinjukun asemalla. Ehkä useamminkin. Kuinka monta kertaa se tapahtui, kuinka monta muuta virhettä tein - ei aavistustakaan. Varmaa on ainoastaan, että Jumala oli kanssani noina hirveinä hetkinä. 
  Hämmennykseeni oli pätevä syy, mutta en tiennyt sitä silloin. Vaikka olisin tiennytkin, en olisi ymmärtänyt. Mentäessä Shinjukusta Enoshimaan ja meren rannalle n. 20 minuutin päässä Shinjukun asemalta oli pieni evankeelinen kirkko. Sen ystävällinen harmaahapsinen pastori oli järkyttynyt syvästi, kun eräs nuori mies oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle tuolla vilkasliikenteisellä asemalla kaksi vuotta aiemmin. Joka päivä vanha pastori rukoili niiden ihmisten puolesta, jotka aikoivat tehdä itsemurhan siinä samassa paikassa ja pyysi Jumalaa estämään näitä ihmisiä tuhoamasta itseään ja johdattaman heidät Kristuksen tuntemiseen ja pelastukseen. En tiennyt, että olin Jumalan suojeluksessa, Jumalan, jota en edes tuntenut, Jumalan, jota olisin silloin pilkannut."

Junan alle hypätessään Yoneko vammautui vakavasti ja vajosi entistä syvempään masennukseen. Sairaalassa hän keräsi salaa lääkkeitä voidakseen jossain vaiheessa tappaa itsensä ihan oikeasti.

Miten Yoneko sitten löysi kadotetun elämänilonsa kaiken tämän jälkeen? Siitä tämä kirja kertoo. Hän uskalsi lopulta mennä vammoistaan ja rajoitteistaan huolimatta jopa naimisiin ja tulla äidiksi. Kirja kertoo koskettavasti siitä, miten hän oppi elämään vammaisuutensa kanssa ja selviytymään hankalista käytännön tilanteista. Myöhemmin hän sai myös olla avuksi muille masentuneille ja elämänhalunsa menettäneille.

Yonekon tarina osoittaa, että aina on toivoa. Valo voi löytää tiensä synkimpäänkin pimeyteen.

Päivä Oy 1978
148 sivua
Alkuteos Yoneko Daughter of Happiness
Suomentanut Maija Roinila 

Kirjasta muualla: Kirjasampo