maanantai 13. huhtikuuta 2020

Mary Kubica: Don't You Cry - Menneisyyden varjot

Chicagolainen Quinn herää eräänä marraskuisena sunnuntaiaamuna kämppiksensä ja ystävänsä Estherin herätyskelloon, joka soi ja soi lakkaamatta. Kun Quinn menee Estherin huoneeseen katsomaan, tätä ei näy missään, mutta ikkuna sen sijaan on auki, ja siitä virtaa sisään kylmää ilmaa. Esther on kadonnut jäljettömiin. Päivät kuluvat, eikä hänestä kuulu enää mitään.

Jälkiviisaana voin sanoa, että minun olisi pitänyt tietää oitis jonkin olevan pielessä. Rämisevä meteli keskellä yötä, avoin ikkuna, tyhjä vuode. Syytin myöhemmin välinpitämättömyydestäni kaikkea mahdollista aina päänsärystä väsymykseen sekä silkkaan typeryyteen. 
  Silti. 
  Minun olisi pitänyt tietää oitis jonkin olevan pielessä. 

Ajan kuluessa Quinn huolestuu yhä enemmän ja alkaa penkoa tavaroita Estherin huoneessa sekä muutenkin tutkia asioita. Tekee hän toki ilmoituksen poliisillekin, mutta täysi-ikäisen katoaminen on usein vapaaehtoista, eikä poliisi innostu heti tutkimaan asiaa. Quinn sen sijaan tekee tapausta tutkiessaan sekä outoja että pelottavia löytöjä.

Kuka Esther lopulta oli; oliko Quinn sittenkään tuntenut häntä ollenkaan?

Samaan aikaan reilun sadan kilometrin päässä michiganilaisen pikkukaupungin kahvilaan ilmestyy uusi asiakas, salaperäinen nuori nainen, johon kahvilassa työskentelevä 18-vuotias Alex ihastuu. Hän ei voi aavistaa, miten kohtalokkaat seuraukset naiseen tutustumisella on. Se mikä alkoi viattomana tutustumisena ja ihastuksena johtaa johonkin todella synkkään ja pelottavaan.

Tarinaa kerrotaan vuorotellen sekä Quinnin että Alexin näkökulmasta, ja kirjan tapahtumat kestävät sunnuntaista torstaihin asti.

Tämä kirja jäi minulta kerran kesken, koska silloin tapahtumat etenivät mielestäni liian hitaasti. Nyt kun en edes odottanut mitään raivoisaa actionia kirja oli minusta ihan sopivan jännittävä. Kyllä joka luvussa aina jotain uutta ja outoa paljastuu, ja tunnelma muuttuu koko ajan uhkaavammaksi ja pahaenteisemmäksi. Varsinkin Quinn joutuu lopulta suorastaan pelkäämään, mutta Alex puolestaan on huoleton eikä aavista pahaa.

Jotain arvasin jo kauan ennen kuin kirjailija paljasti sen lukijoille, mutta oli tässä teoksessa silti myös ihan riittävästi jännitystä ja yllättäviä käänteitä.

Toki pidin enemmän Kubican aikaisemmista psykologisista trillereistä, Good Girl - Kunpa tietäisit ja Pretty Baby - Kuinka pitkälle olet valmis menemään, mutta myös Don't You Cry oli ihan kelvollista luettavaa jännityksen ja viihteen nälkään.

HarperCollins Nordic AB 2017 
351 sivua 
Alkuteos Don't You Cry 2016 
Suomentanut Virpi Kuusela 

Kirjasta muualla:

Kaksi sivullista
Kirjasähkökäyrä

2 kommenttia:

  1. En ole näitä Kubican kirjoja lukenut, vaikka olen kyllä lehteillyt ainakin jotain niistä kirjastossa. En sitten kuitenkaan ole tullut lainanneeksi. Tässä juoni vaikuttaa periaatteessa ihan kiinnostavalta: ihmisten katoamiset aina kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä tutustua Kubicaan. Varsinkin Pretty Baby ja Good Girl olivat minusta tosi hyviä. Mutta kyllä tämäkin oli ihan ok, olihan tässäkin lopulta juonta ja karmeutta ihan kerrakseen.

      Poista