Tatiana de Rosnay: Mokka

Nelikymppinen pariisilainen Justine saa tavallisena arkipäivänä järkyttävän puhelinsoiton: Justinen ja hänen englantilaisen miehensä Andrewin kolmetoistavuotias poika Malcolm on jäänyt auton alle ja yliajaja on paennut. Sairaalassa Justinelle selviää, että poika on koomassa eikä voida tietää, mitä hänelle jatkossa tapahtuu. Herääkö hän joskus koomasta, kuinka kauan kooma voi kestää - ja kuoleeko Malcolm?

Justinen ja koko perheen elämä menee onnettomuuden takia raiteiltaan. Justine ja Andrew surevat kumpikin omalla tavallaan ja etääntyvät toisistaan. Andrew luottaa, että poliisit tutkivat tapausta ajallaan, mutta Justine on kärsimätön, kun mitään ei ala tapahtua. Hän haluaa toimintaa ja vastauksia heti eikä viidestoista päivä. Hänen on pakko saada tietää, kuka yliajaja oli. Justine on surun ohella täynnä vihaa ja kostonhimoa, ja siksi hänellä on suorastaan pakkomielteinen tarve päästä tapaamaan kyseistä henkilöä. Tehdäkseen mitä? Puhuakseen ja syytelläkseenkö - vai kostaakseen?

Niinpä Justine alkaa kaikessa hiljaisuudessa tutkia asiaa itse, lähipiirin ja poliisinkin varoituksista huolimatta. Silminnäkijöiden mukaan Malcolmin yli ajanut auto oli mokanruskea Mercedes Benz, jota ajoi vaalea nainen ja jonka rekisteritunnuksestakin osan joku oli nähnyt. Näiden tuntomerkkien perusteella Justine lähtee penkomaan tapausta.

Kirjan takakannessa puhutaan psykologisesta jännityksestä, ja olihan sitäkin teoksen loppupuolella, mutta jännityksen kannalta Mokkaa ei minun mielestäni kannata lukea. Itse ainakin luen psykologista jännitystä rentoutuakseni ja saadakseni irrotusta, mutta siihen tarkoitukseen Mokka on aivan liian vakava ja ahdistava. Tosin kun sen jaksaa lukea loppuun asti, siitä jää kyllä ihan hyvä jälkimaku, mutta jos jättää kirjan kesken, ahdistus jää varmasti päällimmäiseksi.

Rimpautin ovikelloa uudestaan. Sanoin: "Rouva X?" kummallisella, vapisevalla äänellä. Ei ketään. Menin sisään varovasti kuin tunkeilija ainakin, kuin varas. Sydämeni jyskytti. Panin avaimen takaisin ovimaton alle ja suljin oven äänettömästi perässäni. 
  Olin hänen kotonaan. 

Siinä pieni ote, josta sensuroin rouvan sukunimen enemmän spoilauksen välttämiseksi.

Suuri osa kirjasta ei ole jännitystä, vaan äidin surun, epätoivon ja vihan kuvausta. Mutta toki sitten lopussa on sitä jännitystäkin - ja jopa yllätyksiä. Suosittelen siis Mokkaa ennen kaikkea sellaiselle lukijalle, joka haluaa lukea raskasta äidin suruprosessin ja vihan kuvausta. Rentoutumista etsivän lukijan kannattaa puolestaan etsiä jotain muuta luettavaa.

Justinen tunne-elämän ja ihmissuhteiden kuvauksessa de Rosnay onnistuu loistavasti. Mutta kieltämättä jossain vaiheessa ahdistuskiintiö tuli täyteen. Tosielämässä suru ja viha tietysti voivatkin jatkua loputtomiin, mutta kirjassa asia olisi tullut selväksi vähemmälläkin jauhamisella.

Uskon, että juuri tällaisia kirjan kuvaamia tuntoja voi käydä läpi joku, jonka oman lapsen tai muun läheisen päälle on ajettu yhtä vakavin seurauksin. Tai on sattunut jotain muuta yhtä järkyttävää. Justinen mielialat heittelevät surusta vihaan, ja hän pohtii muun muassa, miksi ihmistä ei varoiteta aamulla, että tänään tapahtuu jotain tällaista. Toisaalta hän tajuaa, että jos ihminen valmistautuisi koko ajan pahimpaan, eihän silloin pystyisi elämään. Justine pohtii, miten onnettomuuden kokeneet ihmiset pystyvät jatkamaan elämäänsä, miten he selviytyvät. Hän myös muistelee Malcolmin kanssa elettyjä arkisia hetkiä, hyviä ja huonoja, kaivaten niitä huonojakin. Seuraavassa hetkessä hän ei edes kestä nähdä Malcolmista muistuttavia tavaroita.

Justinen ahdistusta käydään läpi pitkään ennen kuin mitään varsinaista jännitystä tulee. Kannattaa siis ottaa se huomioon kirjavalintaa tehdessään. Kumpi kiinnostaa enemmän: surutyö vai jännitys?

Bazar 2012 
278 sivua 
Ranskankielinen alkuteos Moka 2010 
Suomentanut Pirkko Biström 
Suomenkielinen kansi Satu Kontinen 

P. S. De Rosnay on sukujuuriltaan ranskalais-englantilais-venäläinen, ja niinpä hän kertoo tässä kirjassa myös ranskalaisen ja englantilaisen välisestä avioliitosta sukujen välisine kulttuurieroineen. Toiseksi päähenkilö Justine on ammatiltaan kielenkääntäjä, mikä myös tulee esiin siellä täällä. Tämä vain vinkiksi, jos joku on kiinnostunut.

Kirjasta muualla:

Rakkaudesta kirjoihin
Elämäni kirjat
Järjellä ja tunteella
Kirjava kammari
Nenä kirjassa