maanantai 20. huhtikuuta 2020

Elaine Rhoton: Lähetyslaiva Logos

Joku aika sitten löysin hyllystäni tällaisen kirjan, jota en muistanut omistavani, mutta olen varmasti joskus lukenut. Muistin vain, että minulla on Elaine Rhotonin kirja The Doulos Story, ja sen olinkin aikonut lukea joskus uudestaan. Tämä The Logos Story on suomennettu nimellä Lähetyslaiva Logos.

Logos ja Doulos olivat molemmat kansainvälisen lähetysjärjestö Operaatio Mobilisaation lähetyslaivoja. Logos ajoi lopulta karille tammikuussa 1988, ja sen tarina päättyi siihen. Douloskaan ei enää seilaa maailman merillä. Minulta on mennyt ohi, mitä sille tapahtui, mutta Logoksen tilalle tuli Logos II, jolla eräs minunkin tuttuni vietti ehkä pari vuotta nuoruudestaan ainakin Etelä-Amerikan vesillä. (Muistelen hämärästi, että he olisivat käyneet Suomessakin ja että minäkin olisin silloin vieraillut laivalla.) Nykyään toiminnassa on kolmas Logos-laiva, Logos Hope.

Ensimmäisen Logos-laivan tarina kerrotaan tässä kirjassa aika tiivistetysti; onhan alle kahteensataan sivuun mahdutettu seitsemäntoista vuoden tapahtumat. Kaikkea ei tietysti kerrotakaan, mutta varmaankin tärkeimmät. Aika suuri osa kirjasta kertoo alkuvaiheista: laivan ostamisesta, käyttöön ottamisesta ja ensimmäisistä vuosista merillä.

Ideana oli alun perin saada laiva, joka voisi kulkea OM:n lähetyskentälle Intiaan, ettei sinne tarvitsisi matkustaa vaivalloisesti maitse. Lopulta laiva kuitenkin seilasi pitkin Aasiaa ja muuallakin maailmassa. Lokakuun 1970 ja tammikuun 1988 välillä se ehti vierailla noin sadassa maassa.

Laivalla oli kirjanäyttely, johon satamissa kävi paljon ihmisiä tutustumassa. Lisäksi sekä laivalla että maissa järjestettiin monenlaista ohjelmaa. Kirjoja myös myytiin ja tutustuttiin paikallisiin ihmisiin.

Kirja kertoo erityisesti vierailuista Aasian maissa. Näistä mieleen jäivät ainakin Qatar, Intia, Bangladesh, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Libanon. Jopa Kiinassa Logos pääsi käymään. Filippiineillä itse presidentti Marcos vieraili laivalla, ja parin päivän kuluttua koko laivan väki sai kutsun hänen palatsiinsa aterialle. Vuonna 1980 Etelä-Kiinan merellä matkalla Thaimaahan Logos kohtasi vietnamilaisia venepakolaisia, jolloin jouduttiin ratkaisemaan, mitä heidän kanssaan tehdään. Lopulta kun heidät päädyttiin pelastamaan laivan kyytiin, se koitui siunaukseksi, vaikka aluksi siitä aiheutui ongelmia, kun pakolaisia ei satamassa saanut päästää pois laivalta.

Laivalla, jossa työskenteli ihmisiä erilaisista kulttuureista eri puolilta maailmaa, tuli tietysti paljon ihmissuhdeongelmia. Itse olenkin aina ajatellut, että tulisin hulluksi tuollaisessa suljetussa yhteisössä, josta ei pääse edes pakoon, ei varsinkaan merellä! Elaine Rhoton kirjoittaa:

Ei varmasti ole kenellekään yllätys, että laivalla tulee konfliktitilanteita. Tällaiset ristiriidat ovat normaali osa elämää myös Herralle antautuneiden kasvaneiden kristittyjen elämässä. Sen sijaan hämmästyttävää oli se, että tällaisten tilanteiden jälkeen Jumala vaikutti syvän anteeksiannon asianosaisten henkilöiden kesken. Hän jatkoi työtään heidän elämässään, niin että heidän välilleen syntyi syvä kiintymys ja kunnioitus toisiaan kohtaan.  

Monia puhuttelevia tilanteita kirjassa kerrotaan, tapauksia, joissa Jumala johdatti ja toimi ihmeellisesti. Erityisesti jäi mieleeni, miten laivaa ei kerran päästettykään Egyptiin, vaikka kaiken piti olla selvää, mutta sen sijaan Logokselle järjestyi yllättävä tilaisuus mennä Libanoniin. Kaikki ovet avautuivat epätavallisen helposti ja nopeasti, ja kaiken lisäksi se tapahtui lyhyenä ajanjaksona, jolloin siellä sattui olemaan rauhallista:

Logos lähti Libanonista elokuun 30. päivänä. Viikkoa myöhemmin uusi presidentti joutui salamurhan uhriksi ja maa joutui uudelleen veristen taistelujen näyttämöksi sodan jatkuessa jälleen. Nuo Logoksen vierailun päivät olivat miltei ainoat suhteellisen rauhalliset päivät koko maassa pitkään aikaan. Kuka muu kuin Jumala olisi voinut ennalta tietää tuon ajankohdan ja valmistaa Logoksen vierailun juuri siksi ajaksi? 

Kirjan lopussa kerrotaan sitten onnettomuudesta, joka laivalle tapahtui Argentiinan Ushuaiasta lähdön jälkeen pahamaineisen vaarallisella purjehdusosuudella kapealla väylällä, jossa myrsky yllätti. Laiva ajoi karille ja kallistui uhkaavasti, mutta onneksi kaikki laivalla olleet saatiin turvaan, eikä kukaan loukkaantunut. Kirjassa ei suoraan sanota, että laiva olisi uponnut; sen sijaan kerrotaan, että Chilen laivaston annettiin ottaa se haltuunsa sellaisenaan. Joka tapauksessa OM:lle laiva oli menetetty tapaus. Kokemuksen on täytynyt olla hyvin järkyttävä laivalla silloin olleille.

Kirja päättyy kuitenkin toivon näköaloihin:

Rukoilemme vilpittömästi, että tämä koskisi myös Logosta: että Logoksen menetys olisi valmistamassa tietä toiselle, vielä paremmalle laivalle. 

Aivan kirjan lopussa on vielä tietoja laivasta ja sen miehistöstä.

Päivä Oy 1990 
188 sivua 
Alkuteos The Logos Story 1988 
Suomentanut Marja Matikka 

2 kommenttia:

  1. Logos-laivasta olen joskus kuullut kerrottavan. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä. <3

    VastaaPoista